Ranskalainen Esther Berelowitsch ihastui Lappiin luettuaan Arto Paasilinnan ranskaksi käännetyt kirjat 20 vuotta sitten. Valokuvaajana ja kuvittajana Pariisissa työskennellyt Berelowitsch sai kirjoista idean lähteä Lappiin tekemään valokuvausprojektia.
– Kävin Inarissa seitsemän vuoden ajan kuvaamassa paikallisia ihmisiä. Vuonna 2015 tulin asumaan tänne, kertoo Berelowitsch.
Lappiin muutettuaan Berelowitsch opetteli ensin suomen kielen. Pari vuotta sitten hän sai ajatuksen opiskella suomen rinnalle myös uhanalaisen koltansaamen kielen Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa.
– Tiedän, että paikallisen kielen osaaminen on supertärkeää, jos haluaa ymmärtää toista kulttuuria. Valitsin koltansaamen, koska ystäväni oli käynyt aiemmin saman kurssin, perustelee Berelowitsch.
Koltansaame on Suomessa puhutuista saamen kielistä harvinaisin, ja sillä on arvioiden mukaan vain muutama sata puhujaa.
Koltansaame kaipaa lisää oppimateriaalia, sanastoa ja osaajia
Berelowitsch aloitti huhtikuun alussa saamelaiskäräjillä työn koltankielisten oppimateriaalien projektityöntekijänä.
– Olen todella onnellinen, kun saan työskennellä koltansaamen kielellä ja näin hienossa työporukassa. Tällä hetkellä teen digikirjoja. Kirjoitan, oikoluen tekstejä ja teen kuvituksia.
Koltansaamen kirjakieli luotiin 1970-luvulla. Koltansaameksi julkaistusta kirjallisuudesta suurin osa on käännöskirjallisuutta. Kielenosaajia on vähän, ja he ovat usein ylityöllistettyjä. Myös koltankielisistä oppimateriaaleista on suuri pula.
– Huolestuttavin oppimateriaalitilanne kaikkien saamen kielten osalta on koltansaamessa, ja pulaa on lähes kaikista oppimateriaaleista. Mitä ylemmälle luokka-asteelle mennään, sitä vähemmän materiaalia löytyy, kertoo Petra Kuuva saamenkielisten oppimateriaalien tuotannosta vastaavasta saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimistosta.
Tänä vuonna painopisteenä on tuottaa saamen äidinkielisten ja saame vieraana kielenä -oppimateriaalien lisäksi materiaalia kaikilla saamen kielillä ympäristöopista, biologiasta ja maantiedosta.
Berelowitschille koltansaamen kielioppi helpompaa kuin suomen kielen
Monet pitävät koltansaamea monimutkaisen ortografiansa vuoksi haastavimpana Suomessa puhutuista kolmesta saamen kielestä. Esther Berelowitschin mielestä koltansaamea on kuitenkin helpompaa kirjoittaa kuin suomea.
– Koltansaamessa ei ole yhtä paljon sijamuotoja kuin suomen kielessä. Myös kielioppi on samankaltainen kuin suomessa, mutta helpompi, hän perustelee.
Monille nykypäivän arkielämään kuuluville asioille ei ole olemassa koltansaamessa sanoja. Uutta sanastoa luodaan kuitenkin jatkuvasti.
– En tiedä, kumpi on vaikeampaa: se, että sanakirjassa on paljon vai vähän sanoja, miettii Berelowitsch.
Lapin luonto ja ihmiset tärkeämpiä kuin Pariisin houkutukset
Töiden ohella Esther Berelowitsch tekee koltansaamen perusopintoja erillisoikeudella Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa. Opinnot toteutetaan iltaisin etäopintoina.
– Aion jatkaa koltansaamen opintoja aineopintoihin, koska tarvitsen lisää kielitaitoa. Opettaja on todella taitava, kehuu Berelowitsch.
Työn ja opiskelun yhdistäminen on usein raskasta, mutta Berelowitschilla on silti aikaa myös luonnossa liikkumiselle ja harrastuksille. Musiikki, kirjat ja piirtäminen ovat hänelle tärkeitä. Berelowitsch tekee välillä myös perinteisiä saamenkäsitöitä, joita hän on oppinut Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa opiskellessaan.
Berelowitsch asuu Kaamasessa suomalaisen avopuolisonsa ja kolmen koiransa kanssa. Hän kertoo pitävänsä ruoanlaitosta, vaikka se on vedettömässä mökissä pitkä prosessi.
– Tykkään laittaa ruokia, joita olen syönyt lapsena tai ruokalajeja, joita löytyy Pariisista. Sellaisia nostalgiaruokia, kuvailee Berelowitsch.
Tulevaisuudessa Berelowitsch aikoo koltansaamen kielitaidon kartuttamisen lisäksi saattaa valmiiksi koltankielisen kirjan, jota hän on kirjoittanut. Hän ei suunnittele palaavansa Ranskaan vaan haaveilee oman kodin hankkimisesta Inarin kunnan alueelta. Asuntopula kuitenkin vaikeuttaa haaveen toteutumista.
Lapissa Berelowitschia viehättävät luonnon lisäksi paikalliset ihmiset. Ensikosketuksensa heihin hän sai jo Paasilinnan kirjoista. Mieleen on jäänyt erityisesti Hirtettyjen kettujen metsä -kirjan yhdeksänkymppinen kolttasaamelainen Naska Moshnikoff, joka piiloutui Sevettijärven metsiin välttyäkseen vanhainkodilta.
– Pidän kovasti ihmisten persoonista ja heidän elämäntavoistaan. Ja tietysti luonnosta, koko paketista.