– Jos tämän videon avulla edes joku venäläisistä alkaa epäillä hänelle kerrottua tarinaa tai muuttaa näkemystään, se on jo hyvä asia.
Ukrainan jalkapallomaajoukkueen kapteeni Andri Jarmolenko perusteli näillä sanoilla maansa kansalaisille, miksi hän suostui venäläisen jalkapallobloggaajan Jevgeni Savinin tekemän dokumenttielokuvan päähenkilöksi.
Valioliigaseura West Hamin hyökkääjä on yksi tunnetuista ukrainalaisista jalkapalloilijoista, jotka pääsevät ääneen viime viikolla YouTubessa julkaistussa venäjänkielisessä ja englanniksi tekstitetyssä dokumentissa (siirryt toiseen palveluun).
He kertovat yli kaksi kuukautta jatkuneen sodan vaikutuksista itseensä, lähimmäisiinsä ja koko Ukrainan kansaan. Ympäri Eurooppaa kuvatussa dokumentissa kuullaan myös maansa jättäneitä ukrainalaispakolaisia ja parauimari Oleksandr Golovkoa.
Savinin dokumentti on ollut paitsi yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti merkittävä myös suosittu. Tunnetun videobloggaajan YouTube-julkaisu on kerännyt yli 1,2 miljoonaa katselukertaa. Se on myös poikkeuksellisen rohkea kannanotto aikana, jolloin suuri osa venäläisestä urheiluyhteisöstä pysyy hiljaa tai ravaa hyökkäyssodan aloittanutta Vladimir Putinia tukevissa tapahtumissa.
Savin tiesi voivansa hyvästellä asemansa venäläisissä urheilupiireissä ja huolettoman elämänsä. Sanojensa mukaan hän teki sen voidakseen katsoa lapsiaan silmiin.
Jevgeni Savinin, 38, nimi ei luultavasti sano suomalaisille urheilun ystäville paljoakaan, mutta Venäjällä entinen pääsarjatason jalkapalloilija on noussut vuonna 2015 päättyneen urheilu-uransa jälkeen suosituksi mediahahmoksi.
Aiemmin muun muassa Match TV:n jalkapallokommentaattorina työskennellyt Savin on esittänyt KraSava-videokanavallaan viihdyttäviä lajianalyysejä ja jalkapalloilijoiden syvähaastatteluja, mutta mikään niistä ei ole ollut vaikuttavuudessaan lähellekään samaa tasoa viikko sitten nähdyn julkaisun kanssa.
Sen panivat merkille myös Venäjän valtiolliset tahot, joiden vastaus miljoonayleisön keränneeseen dokumenttiin oli odotetun myrskyisä.
Pisimmälle meni Savinin entinen työnantaja, valtionkanava Match TV, joka omisti Savinille Juudas YouTubesta -nimeä kantavan keskusteluohjelman jakson. Jaksossa juontaja Anton Anisimov ilmaisi halukkuutensa sylkeä Savinia kasvoihin. Panelistiksi kutsuttu urheilumanageri Darja Shishkanova toivoi "maanpetturin" lähettämistä Siperiaan. Tv-show oli niin raju rimanalitus, että sitä kritisoi jopa osa Venäjän vallanpitäjien tukijoista.
Savin oppi myös, etteivät läheskään kaikki venäläiset halunneet ottaa hänen viestiään Ukrainan tapahtumista vastaan. Jalkapallopersoonaa on syytetty kuluneen viikon aikana ukrainalaisten lahjomaksi petturiksi, Ukrainan propagandan levittäjäksi ja makoisaa elämää Euroopassa tavoittelevaksi opportunistiksi.
Vielä samana päivänä dokumentin julkaisun jälkeen Savinin omistamaa jalkapalloseuraa Krasavaa ei päästetty enää Krasnogorskin stadionille. Kolmanneksi korkeimman sarjatason joukkue on pelannut tähän saakka kotiottelunsa siellä.
Mikään tästä tuskin tuli Savinille yllätyksenä.
Hän tiesi voivansa hyvästellä kannanottonsa jälkeen asemansa venäläisissä urheilupiireissä ja huolettoman elämänsä. Sanojensa mukaan hän teki sen voidakseen katsoa tulevaisuudessa lapsiaan silmiin.
Yli kaksi kuukautta kestäneen sodan aikana on tullut selväksi, millainen pelon ilmapiiri Venäjällä vallitsee. Urheilu ei ole tässä poikkeus, vaikka lukuisat sodan kauhuista puhuneet ukrainalaisurheilijat ovat vaatineet venäläiskollegoiltaan edes jonkinlaista solidaarisuuden osoitusta. Heidän pyyntönsä ovat kaikuneet kuuroille korville.
– Tiedän, mitä venäläiset jalkapalloilijat ajattelevat Putinista. He tietävät hyvin, millainen hallinto heidän maassaan on. En pyydä heitä haukkumaan presidenttiään, mutta heidän pitäisi sanoa mielipiteensä ääneen ja vaatia pysäyttämään sota. Venäläiset seuraavat heitä, he ovat miljoonien ihmisten esikuvia. Kukaan ei ole kuitenkaan vastannut minulle, venäläiskollegojaan lähestynyt Jarmolenko kertoo Savinin dokumentissa.
Jalkapallopiireissä äärimmäisen hyvin verkostoitunut Savin sanoo dokumentissaan valtaosan venäläisistä jalkapallotähdistä vastustavan nykyisiä tapahtumia, mutta pysyvän silti hiljaa. Monia ohjaa pelko, että elämä muuttuisi kannanoton jälkeen paljon kurjemmaksi tai Venäjällä jopa mahdottomaksi.
Silti Savin itse otti tuon riskin. Se antaa monista urheilun supertähdistä totaalisen tietämättömän, välinpitämättömän, jopa pelkurimaisen kuvan. Savin on toki Venäjällä tunnettu hahmo, muttei urheilu- ja mielipidevaikuttajana lähellekään samaa kaliiberia kuin monet venäläisten ihailemat, jääkiekkokuningas Aleksandr Ovetshkinin ja jalkapallomaajoukkueen kapteenin Artjom Dzjuban kaltaiset nimet.
Heidän mahdollisuutensa käyttää ääntään on ihan eri sfääreissä kuin sulkeutuneen yhteiskunnan tavallisilla kansalaisilla kiitos suuren julkisuusarvonsa, suosionsa ja taloudellisten resurssiensa. Tästä ovat muistuttaneet useat Venäjän valtarakenteita tuntevat asiantuntijat kuten TSN:n (siirryt toiseen palveluun) maaliskuussa haastattelema, Venäjän tiedustelutoimintaan perehtynyt tutkiva toimittaja Andrei Soldatov.
Soldatov kommentoi tuolloin, mitä Instagramin profiilikuvan vaihtaminen merkitsisi Aleksandr Ovetshkinille. Ovetshkin poseeraa profiilikuvassaan Putinin kanssa.
– Olen hieman väsynyt argumenttiin, että kuvan vaihtaminen olisi Ovetshkinille liian vaarallista. Hän on julkisuuden henkilö, ja Luoja paratkoon, Venäjä ei ole (ainakaan vielä) Stalinin Neuvostoliitto. Tuhannet ihmiset menevät kaduille protestoimaan lähes joka päivä. Ystäväni ja kollegani ovat vastustaneet sotaa eivätkä he pelkää, vaikka se on paljon vaarallisempaa heille, Soldatov sanoi.
Savin haastattelee dokumentissaan Moskovan Dinamoa luotsannutta ukrainalaista jalkapallovalmentajaa Andri Voroninia, joka on Ovetshkinin ystävä. Voronin kertoo puhuneensa jääkiekkoilijan kanssa viime aikoina, muttei halua kommentoida aihetta enempää.
Venäjän urheilutähdet ovat antaneet maansa propagandakoneiston maalata omaa kuvaansa Ukrainan ja muun maailman tapahtumista. Osa urheilijoista, kuten uinnin maailmanmestari Jevgeni Rylov ja Pekingissä maastohiihdon viestikultaa voittanut Veronika Stepanova, ovat tukeneet julkisesti Putinia ja tämän hallintoa.
Hiljaisuudella on ollut hintansa.
Sota on repinyt rikki urheiluyhteisön perhe- ja ystävyyssiteitä. Savinin dokumentissa puhutaan ukrainalaisesta jalkapallolegendasta Anatoli Timoshtshukista, jonka isä toimii Ukrainan puolustusjoukoissa Lutskissa.
Pietarin Zenitin apuvalmentajana työskentelevä Timoshtshuk on jatkanut elämäänsä Venäjällä ja kieltäytynyt kommentoimasta Venäjän toimintaa Ukrainassa. Ukrainan jalkapalloliitto peruutti vastatoimena entisen maajoukkuetähden ukrainalaisen valmennuslisenssin ja tälle jalkapallourastaan myönnetyt tittelit.
Ukrainan armeijan joukoissa taisteleva entinen ammattipelaaja Oleksandr Alijev kertoo taas, etteivät hänen Venäjällä asuvat vanhempansa usko hänen sanojaan sodan seurauksista. Vanhempien mukaan venäläiset ovat tulleet Ukrainaan vapauttamaan maata natseista ja Butshassa nähdyt julmuudet ovat Ukrainan aiheuttamia.
Esimerkkejä toinen toistaan surullisemmista välirikoista on lukemattomia.
Suuret sankarit
Huippu-urheilijoista on maalattu läpi vuosikymmenten sankaritarinoita heidän työmääränsä, omistautumisensa ja taitojensa vuoksi. Dzjuban ja Ovetshkinin kansansuosio johtuu isolta osin heidän kyvystään raivata tiensä vastoinkäymisten läpi voittajiksi.
Kunnia on monessä mielessä oikeutettua, mutta toisinaan elämässä tulee eteen tilanteita, joissa inhimilliset arvot ja ihmisyys nousevat urheilua suuremmiksi. Ukrainan tapahtumat ovat tästä yksi, kipeän konkreettinen esimerkki.
Ennätyksiä, maaleja ja suuria tunteita rakastava urheiluyleisö voikin kysyä itseltään, kumpi on lopulta suurempi sankari. Yli 1 500 tehopistettä NHL:ssä tehtaillut ja Putinin presindentinkampanjaa aktiivisesti tukenut Aleksandr Ovetshkin vai kansallisen tason ex-futari, joka on leimattu kotimaassaan maanpetturiksi, koska vaatii julkisesti sodan ja kärsimyksen lopettamista.
Lue myös: