Venäjä toteutti keskiviikkona ensi kertaa uhkauksensa ja sulki kaasuhanan kahteen EU-maahan: Puolaan ja Bulgariaan.
Venäjän valtion kaasujätin Gazpromin mukaan maakaasun toimitus Puolan PGNiG-kaasuyhtiölle ja Bulgarian Bulgargazille keskeytettiin, koska nämä eivät maksaneet toimituksiaan ruplissa.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kommentoi Gazpromin ilmoitusta Venäjän yritykseksi kiristää EU:ta kaasulla jälleen kerran.
Kokosimme vastaukset kuuteen keskeiseen kysymykseen.
1. Miksi juuri Puola ja Bulgaria?
Taustalla vaikuttanee Puolan tiistaina julkaisema oma Venäjä-pakotteiden lista, jossa myös Gazprom on mukana sekä maan päätökset venäläisestä energiasta irtautumiseksi.
Venäjän ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Veli-Pekka Tynkkysen mielestä ei ole ihme, että kohteena on juuri Puola.
– Jos katsotaan Venäjän sisäistä retoriikkaa ja propagandaa, niin Puola on heti Ukrainan jälkeen toiseksi pahin vihollinen, Tynkkynen toteaa.
Tynkkynen näkee, että kaasun katkaisu Puolalta on myös Venäjän vastaus siihen, että Saksa ja Puola ovat tiivistämässä yhteistyötään vaihtoehtojen etsinnässä venäläiselle öljylle.
Vanhempana neuvonantajana Suomen Pankissa toimiva Laura Solanko lisää, että Puola ilmoitti jo ennen sotaa, ettei maalla ole tarkoitustakaan uusia kuluvan vuoden lopussa umpeutuvaa sopimusta Gazpromin kanssa.
Puola myös ilmoitti tiistaina listallisen omia pakotteitaan ja listalta löytyy Gazprom, mikä saattoi ärsyttää kaasujättiä.
2. Mitkä voisivat olla seuraavia maita, joilta kaasu katkeaa?
Venäjä pyrkii vahingoittamaan Eurooppaa sekoittamalla markkinoita, muttei halua katkaista kaikkea.
Professori Tynkkynen arvioi, että Venäjä yrittää hakea toimitusten keskeyttämisessä jonkinlaista tasapainoa. Venäjä on toisaalta riippuvainen EU:n öljy- ja kaasuostoista.
– Venäjä ei halua heti lopettaa kaikkea, koska sen oma sotakassa kärsii, sanoo Tynkkynen.
Tynkkynen arvioi, että samalla Venäjä varmasti pyrkii vahingoittamaan Eurooppaa juuri tällaisilla osittaisilla energiatoimitusten katkaisuilla, koska se aiheuttaa markkinoille paniikkia ja nostaa hintaa.
– Jos Venäjä lopettaa viennin vaikka Puolaan, Venäjä vie vähemmän ja se mahdollistaa sen, että vaikka vienti vähenee, Venäjä saa saman verran rahaa muilta ostajilta. Eli tämä on tällaista peliä, professori tiivistää.
3. Miksi Venäjä haluaa maksut ruplissa?
Kyse ei välttämättä ole ruplan kurssista, vaan arvovallasta.
Suomen Pankin Laura Solangon mukaan kyseessä on eräänlainen arvoitus myös taloustieteilijöille.
– Ruplan kurssin tukemiseen sitä ei tarvita, koska ruplan kurssi on tällä hetkellä samalla tasolla kuin ennen hyökkäystä, Solanko toteaa.
Ruplan kurssi lähti luisuun hyökkäyksen alettua, mutta on Solangon mukaan noussut montusta, kun Venäjä on velvoittanut vientiyrityksiä kotiuttamaan tulojaan rupliksi. Samalla venäläisten mahdollisuuksia viedä ja ostaa valuuttaa on rajoitettu, eikä rupla ole enää vapaasti vaihdettavissa.
Professori Tynkkysen mukaan Venäjän ruplavaatimuksen taustalla on myös arvovaltakysymys.
– Arvaan, että Putin haluaa osoittaa Euroopalle Venäjän pystyvän sanelemaan kaupan säännöt, kun Venäjä on niin merkittävä energian toimittaja, Tynkkynen toteaa.
4. Miksi länsi ei halua maksaa ruplissa?
Euroopan komissio on neuvonut energiayhtiöitä pitäytymään euroissa tai dollareissa.
Tynkkysen arvion mukaan EU ja EU-maat eivät halua keinotekoisesti tukea ruplaa tässä tilanteessa.
– Eurooppa yrittää sanktioilla saada Venäjän taloudellisesti polvilleen, jotta murhaava sota voitaisiin saada päättymään, Tynkkynen sanoo.
Euroopan komission puheenjohtaja von der Leyen sanoi keskiviikkona, että energiayhtiöiden ei pidä taipua Venäjän vaatimuksiin vaan jatkaa tilaustensa maksamista sopimuksiin kirjatulla valuutalla. Käytännössä tämä valuutta on euro tai dollari lähes kaikissa sopimuksissa.
Rupla ei valuuttana ole myöskään juuri nyt houkuttelevimmillaan.
Suomen Pankin Laura Solangon mukaan yritysten haluttomuuteen vaikuttaaa jo se, että Venäjä on rajoittanut ruplan vapaata vaihdantaa, minkä vuoksi valuutalla ei tällä hetkellä ole aitoa markkinakurssia, eikä sitä noteerata esimerkiksi Euroopan keskuspankissa.
5. Miten riippuvaisia EU-maat ovat Venäjän kaasusta?
Riippuvuus vaihtelee suuresti EU-maiden välillä.
Professori Tynkkysen mukaan EU-maiden välillä on kaasuriippuvuuden suhteen todella isoja eroja. Saksassa käytännössä puolet käytetystä kaasusta on ollut venäläistä ennen hyökkäyssotaa.
Esimerkiksi Unkari ja Italia ovat professorin mielestä ongelmallisia, koska niissä kaasun merkitys energianlähteenä on suuri ja suuri osa siitä tulee Venäjältä.
Suomessa asetelma paljon helpompi, sillä maakaasun rooli energianlähteenä on pieni. Koko EU:n tasolla maakaasu nousee kuitenkin merkittäväksi energianlähteeksi teollisuuden lisäksi sähköntuotannossa ja kotien lämmittämisessä.
Esimerkiksi vuonna 2020 koko EU:n tasolla käytetystä energiasta maakaasun osuus oli Eurostatin mukaan 23,7 prosenttia. Tuosta kaasusta yli 40 prosenttia tuotiin Venäjältä. Myös viime vuonna yli 40 prosenttia unionin käyttämästä maakaasusta tuli Venäjältä.
Oheisessa grafiikassa EU-maiden riippuvuutta venäläisestä kaasusta on laskettu kahden tilaston pohjalta: 1) kuinka suuri merkitys kaasulla on maan kokonaisenergian kannalta ja 2) kuinka suuri osa maan käyttämästä maakaasusta on venäläistä kyseisenä vuonna.
Suomen Pankin Laura Solangon mukaan poliittisesti herkkää onkin se, kuinka suuri rooli maakaasulla ylipäätään on kotitalouksien energiankulutuksessa.
– Siellä on hätkähdyttäviä eroja. Suomessa kaasun osuus kotitalouksien lämmityksessä on käytännössä nolla, mutta esimerkiksi Slovakiassa, Italiassa ja Saksassa lähes puolet kotitalouksien lämmitysenergiasta onkin kaasua, Solanko toteaa.
Alankomaat on puolestaan esimerkki maasta, jossa kodit lämpiävät pääasiassa kaasulla, mutta kaasu ei tule Venäjältä.
6. Miten eri maat ovat varautuneet?
EU ja yksittäiset maat pohtivat kuumeisesti vaihtoehtoja, mutta helppoja ratkaisuja ei saa halvalla.
Tynkkysen mukaan eri maissa on tehty “stressitestejä” viime vuosina, ajatuksena varautua yksittäisen jäsenmaan tasolla tällaisiin šokkeihin.
Kaasukeskeytyksen kohteeksi tänään joutuneen Bulgarian pääministeri Kiril Petkov kertoi uutistoimisto AFP:n mukaan maan varautuneen tilanteeseen ja tehneen suunnitelman toimitusten jatkamiseksi vaihtoehtoisista lähteistä.
Puolan pääministerin Mateusz Morawieckin mukaan maan kaasuvarastot ovat 76-prosenttisesti täynnä ja Puola on valmistautunut hankkimaan kaasua "kaikkialta muualta" kuin Venäjältä.
EU:ssa katseet on käännetty etenkin nesteytetyn maakaasun eli LNG:n suuntaan. Yhdysvallat on jo aiemmin luvannut lisätä LNG-toimituksiaan unioniin tälle vuodelle ja yksittäiset maat tekevät ratkaisujaan.
Esimerkiksi Suomi ja Viro ovat vuokraamassa yhteistä LNG-terminaalia, johon tuotaisiin meriteitse nesteytettyä maakaasua muualta maailmasta venäläisen maakaasun korvaajaksi.
Tynkkysen mukaan ongelmana on nyt se, että kaikilla on kova kiire löytää vaihtoehtoja, mikä nostaa myös hintoja.
– Tavallaan ongelma on se, että nyt ollaan koko Eurooppaa koskevassa energiakriisissä ja kaikki pyrkivät hamuamaan energiaa muualta ja rakentamaan uusiutuvan energian kapasiteettia pystyäkseen korvaamaan venäläisen energian, Tynkkynen toteaa.