26-vuotias Anton Levtchi on tavoitellut Suomen mestaruutta Tapparassa siitä lähtien, kun hän laittoi nelivuotiaana luistimet jalkaan.
Matka oli kliseisesti pitkä, eikä kovin helppokaan. Vihdoin torstai-iltana kello 21.28 hän sai kultamitalin kaulaansa halattuaan lämpimästi ja tunteikkaasti Tappara-kapteeni Otto Rauhalaa. Tamperelaisyleisö juhli sankariaan yksillä illan kovimmista suosionosoituksista.
– Kieltämättä hyvältä tuntuu. Jos viime vuonna meni päin persettä, niin nyt kun katsoo kaulaan, meni aika paljon paremmin, Levtchi iloitsee.
Tapparan oma kasvatti on noussut 26 vuoden iässä yhdeksi SM-liigan parhaimmista ja taitavimmista pelaajista. SM-liigan runkosarjan maali- ja pistepörssin voittaja on edustanut seuraa koko uransa, vaikka aina ei ole ollut helppoa.
– Hän on pelannut yli-ikäisenä C-junnuja ja yli-ikäisenä A:ssa. Hän on kulkenut pitkän matkan Mestiksen kautta SM-liigaan, jossa hän oli aluksi pienessä roolissa. Hän on kasvanut siihen rooliin, joukkuekaveri Kristian Tanus kuvailee.
– Mielestäni valmentajat ovat tehneet hienon työn, mutta Anton on tehnyt kovan työn, että hän on jaksanut jäädä tänne ensinnäkin, vaikka on tiennyt, ettei tule niin paljon vastuuta kuin muualla voisi tulla, Tanus muotoilee.
Torstaisen ottelun alusta saakka ei ollut epäselvyyttä, miten paljon Levtchi haluaa Suomen mestaruuden voittaa. Kun Joona Luoto räjäytti Tampereen areenan korviahuumaavaan huutoon jo 35 sekunnin kohdalla, Levtchi tuuletti villisti huutaen vaihtoaitiossa.
Hän ei tyytynyt pelkästään tuulettamaan, vaan haki vimmatusti lisämaaleja. Kahdeksan minuutin kohdalla hän pääsi jopa puolittaiseen läpiajoon, mutta suti tällä kertaa lumet kiekon päältä.
Myöhemmin Levtchi pelasi huippupaikan Tyler Morleylle, jonka yritys kilahti tolppaan. Vielä avauserän loppuhetkillä Waltteri Merelä petasi paikan Levtchille kahdella yhtä vastaan hyökkäyksestä, mutta Tyler Steenbergenin korkea maila esti tamperelaista laukomasta.
Merelä kuvaileekin ketjukaveriaan paitsi uskomattoman taitavaksi ja sarjan kiekollisesti parhaaksi pelaajaksi myös erittäin voitontahtoiseksi.
– Se, mitä ihmiset eivät hänestä ehkä tiedä, niin hän haluaa voittaa ja hän on erittäin kilpailuhenkinen, Merelä sanoo.
Levtchi myöntää tämän.
– Haluan voittaa, ihan sama mistä on kyse. Onko se sitten kivi-paperi-sakset vai jääkiekko-ottelu. En tykkää häviämisestä. Nyt mä voitin. Ja se tuntuu saatanan hyvältä, Levtchi sanoo ja tarraa mitaliinsa.
Levtchi olisi voinut voittaa Suomen mestaruuden jo keväällä 2017, kun Tappara kutsui hänet siirtorajalla LeKistä joukkueen vahvuuteen.
Hän ehti pelata runkosarjassa 13 peliä, kun Suomen mestaruus olisi vaatinut vähintään 20 peliä runkosarjassa tai yhden pudotuspeleissä.
Mestaruutta on pitänyt odottaa tämän jälkeen viisi pitkää vuotta.
– Nämä ovat olleet pitkiä vuosia. Hommia on tehty aika paljon ja menty päivä kerrallaan. Kannattaa tehdä hommia, että voittaa joskus jotain. Ei tämä helpolla ole tullut, Levtchi sanoo.
Kun taitavana ja luovana pelaajana tunnettu Levtchi on kentällä, voi Tanuksen mukaan tapahtua mitä tahansa. Tanus tosin korostaa, että on myös paljon muita asioita, mitä katsojat eivät näe.
– Hän on oppinut viime vuosina puolustamaan ja on todella monipuolinen pelaaja.
Entä millainen hän on ihmisenä?
– Mitähän tässä nyt uskaltaa sanoa. Hän on tosi iloinen, positiivinen ja hauskaa seuraa. Se ehkä meitä yhdistää, miksi olemme niin hyviä kavereita. Jutut ovat vähän väsyneitä ja sellaisia omalaatuisia, Tanus heittää.
– Hän on ihan huikea persoona. Hän todella ottaa muut huomioon, hänellä on hyvä huumorintaju ja on ihan loistotyyppi, Merelä sanoo.
Vuodesta 1995 lähtien Tapparassa toimineen hierojan Veli-Matti Pohjosen sanoista voi niin ikään päätellä, että Levtchi on joukkueensa huumorimiehiä.
– Anton Levtchi on yksi hienoimmista ihmisistä, joita olen ikinä kiekkoilussa tavannut. Erittäin auttavainen ja huumorintajuinen. Hänellä on sellaisia sananletkautuksia, joita on kirjattu vihkoon ja niille nauretaan päivittäin, Pohjonen kertoo.
– Hän pitää aina huolta kaikista. Häntä on helppo myös auttaa, Pohjonen jatkaa.
Levtchi pelasi vielä mestaruuskevään 2017 jälkeisen kauden pienemmässä roolissa. Seuraavalla kaudella hän viimeisteli jo 23 pistettä ja tuplasi sitä seuraavalla kaudella pistesaldonsa.
Viimeisen kolmen kauden aikana hän onkin viimeistellyt vähintään 45 pistettä kauden aikana. Tämä kausi huipentui runkosarjassa tehoihin 26+35=61.
Yle Urheilun asiantuntija Topi Nättisen mukaan Levtchi on hyvä esimerkki kärsivällisyydestä, kun nykypäivänä monilla on kauhean kova kiire uran suhteen.
– Varmasti on ollut hetkiä, jolloin hän on miettinyt, että pitäisikö lähteä johonkin toiseen paikkaan. Hän tuli varmaan aika nopeasti tulokseen, että tämä on minun paikka.
– Ehkä pelillinen konkretisoituminen tapahtui tosiaan vasta viimeisen kolmen vuoden aikana. Hänen urheilullisuutensa on kasvanut ja ymmärrys siitä, mitä vaatii olla huipulla. Tämä on ihan mahtava kruunu hänen urallaan, Nättinen sanoo.
Unelma mestaruudesta huipentui torstaina, kun Levtchi sai nostaa Kanada-maljan ilmaan täpötäydessä areenassa.
Levtchin ja Tanuksen halauksessa juhlahumun keskellä oli aitoa riemua toisen saavutuksesta. Sanojakin vaihdettiin.
Nyt Levtchi voitti.
Suurimpia kiitoksia hän ei kuitenkaan halunnut yksilöidä.
– Koko joukkueelle. Kyllä me joukkueena tämä yhdessä tehtiin. Huikea valmennus, huikeat pelaajat ja kaikki muut taustajoukot. Koko joukkueelle iso kiitos, Levtchi päättää.
Lue myös: