Hyppää sisältöön

Kommentti: Ronnie O'Sullivan on 46-vuotiaana vaarallisempi kuin koskaan, MM-välierä oli historiallisen mestaruuden kallisarvoisin perintö

Ronnie O'Sullivanin seitsemäs maailmanmestaruus piti suorituksena sisällään kaikki snookerin hienoudet. Siksi se on hänen mestaruuksistaan arvokkain, kirjoittaa toimittaja Atte Husu.

Ronnie O'Sullivan voitti maanantaina seitsemännen maailmanmestaruutensa kaatamalla finaalissa Judd Trumpin erin 18–13. Kuva: Lewis Storey/Getty Images

Valkoisen lyöntipallon hallinnan mestari, joka saa pelin näyttämään naurettavan helpolta.

Kyseistä mantraa on toistettu Ronnie O'Sullivanista puhuttaessa vuodesta 1993, jolloin hän saavutti snookerin jättiturnauksiin kuuluvan UK Championshipin mestaruuden. O'Sullivanista tuli historian nuorin rankingturnauksen voittaja 17 vuoden ja 358 päivän iässä. Ennätys on voimassa edelleen.

Sittemmin englantilaistähden ennätystehtailu on ollut ennennäkemätöntä, eikä tahti ota laantuakseen. Maanantaina 2. toukokuuta 2022 O'Sullivanista tuli historian vanhin MM-turnauksen voittaja 46 vuoden ja 148 päivän ikäisenä.

Seitsemäs MM-titteli nosti hänet jaetulle ykköspaikalle skotti Stephen Hendryn kanssa mitä tulee mestaruuksien määrään lajin ikonisessa kodissa, MM-turnausta vuodesta 1977 isännöineessä Crucible-teatterissa.

Ronnie O'Sullivanin lapset Ronnie Jr. ja Lily onnittelemassa tunteiden vallassa ollutta isäänsä. Kuva: Mark Stephenson/All Over Press

O'Sullivan on saavuttanut snookerissa kaiken mahdollisen, mutta etenkin kymmenen viime vuoden aikana hän on joutunut käytännössä jokaisen ennätyksen jälkeen vertailluksi Hendryyn ja maagiseen seitsemään MM-titteliin.

Vaikka Hendry dominoi 1990-luvulla snookerympyröitä käytännössä miten tahtoi, jo tuolloin O'Sullivania tituleerattiin kaikkien aikojen parhaaksi snookerkeppiin koskeneeksi pelaajaksi, vaikkei hän ollut voittanut vielä ainuttakaan maailmanmestaruutta.

Räiskyvä ja nopea pelitapa nostivat O'Sullivanin kansansuosioon, josta hän nauttii edelleen. Tosin aivan erilaisena pelaajana kuin alkuaikoina.

Liian yksipuolinen tyyli ei tuonut tulosta

O'Sullivanin nousu kaikkien aikojen parhaana pelaajana myös kaikkien aikojen menestyneimmäksi on kasvutarina, jonka alkua värittivät siviilielämän vaikeudet.

Niistä merkittävimpänä O'Sullivanin isä joutui vankilaan murhasta, ja myös hänen äitinsä päätyi kiven sisään veropetoksista. Sekavassa elämäntilanteessa O'Sullivan pystyi näyttämään snookerpotentiaalistaan vain osan, mutta päihdeongelmat estivät uran puhkeamisen kukkaan.

Ronnie O'Sullivan ja Stephen Hendry kävivät 1990-luvulla lukuisia ikimuistoisia kamppailuja. Valtaosasta niistä voittajaksi selviytyi Hendry. Kuva: Louisa Buller/Getty Images

Väistämätön oli kuitenkin edessä. O'Sullivan voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa vuonna 2001, toisin sanoen hyvin nopeasti päihdevieroituksen jälkeen.

Addiktio vaihtoi kuitenkin vain osoitetta. Uusi sellainen löytyi juoksusta, josta esimerkkinä mainittakoon O'Sullivanin 10 000 metrin ennätys: 34 minuuttia ja 51 sekuntia. Sillä O'Sullivan olisi ollut viime kesänä matkan 50. nopein suomalaismies.

Suurin muutos on tapahtunut mentaalipuolella. 2000-luvulla O'Sullivan alkoi pelata peliä itselleen, kun edellisenä vuosikymmenenä inspiraation lähde oli ollut vankilassa istunut isä.

1990-luvulla O'Sullivan pelasi snookeria vaistonvaraisesti, mikä tarkoitti käytännössä salamannopeaa ja ultrahyökkäävää pelityyliä. Niillä O'Sullivan ansaitsi lempinimensä The Rocket (suom. raketti), mutta menestystä yksipuolinen pelitapa ei tuonut.

Ylimääräiset sekunnit

Kun 1970-luvulla kuusi maailmanmestaruutta voittanut Ray Reardon iskosti 2000-luvun alussa O'Sullivaniin myös maailmanluokan turvapelaamisen, O'Sullivanin asema lajin suosituimpana pelaajana on mestaruuksien ja ennätysten myötä vain kasvanut kasvamistaan.

Tämänvuotisessa MM-turnauksessa paras esimerkki O'Sullivanin kokonaisvaltaisuudesta saatiin välierässä John Higginsiä vastaan. O'Sullivan käyttää pienissä turnauksissa lyönteihin keskimäärin 15–16 sekuntia, eli hyvin pitkälti saman ajan kuin 1990-luvulla, kun taas astetta isommissa karkeloissa keskiarvolukema on noin 19–21 sekuntia. Niin oli myös pääosin tämänvuotisessa MM-turnauksessa.

Tavan katsojakin pystyi kuitenkin havaitsemaan, kuinka O'Sullivan pelasi Higginsiä vastaan normaalia hitaammalla tempolla käyttäen lyönteihinsä keskiarvolla noin 23 sekuntia. Syynä on eritoten kunnioitus, jota O'Sullivan tuntee ikätoveriaan, vuonna 1975 syntynyttä Higginsiä kohtaan.

Higgins on ollut O'Sullivanille äärimmäisen vaikea vastustaja 16 viime vuoden aikana. Tuona aikana O'Sullivan on voittanut pitkissä otteluissa Higginsin vain kerran ja kokenut tappion seitsemän kertaa.

Ronnie O'Sullivan pelasi MM-välierissä erittäin laadukkaasti John Higginsiä (taka-alalla) vastaan. Kuva: VCG via Getty Images

Higgins olikin O'Sullivanille tämänvuotisen MM-turnauksen kovin testi.

O'Sullivanin tapa voittaa tuo ottelu oli kallein perintö, jonka hän jättää tästä MM-turnauksesta lajille. Toisin kuin niin usein aiemmin, O'Sullivan pelasi Higginsiä vastaan yhden uransa parhaista pitkistä otteluista: hän suhtautui jokaiseen palloon huolellisesti, oli kurinalainen ja rankaisi paineen alle joutunutta Higginsiä armottomalla prosentilla.

O'Sullivan teki 17–11-lukemiin päättyneessä ottelussa huimat 17 yli 50 pisteen lyöntisarjaa.

Selvisi finaalin tilastotappiosta

Armoton, sellainen O'Sullivan todella oli vastustajilleen vuoden 2022 MM-turnauksessa. 46-vuotiaalla tähdellä on kyky sopeutua pelin sisällä tuleviin tilanteisiin paremmin kuin koskaan, mikä tekee hänestä ennennäkemättömän vaarallisen.

Takavuosina O'Sullivanin keskittyminen saattoi hajota pitkissä erissä, joissa pallot eivät olleet lyöntisarjojen teon kannalta suotuisasti, mutta vuonna 2011 alkanut yhteistyö mielenhallintaguru Steve Petersin kanssa kantaa edelleen hedelmää.

Tuoreimmassa MM-tittelissä oli jo häivähdys jopa pelottavaa ylivoimaa, kun 16 päivän jälkeen O'Sullivanin pussitusvarmuus koko turnauksessa oli uskomattomat 94 prosenttia. 17 päivää kestävässä MM-turnauksessa käytännössä jokainen voittaja on pelannut historian saatossa mestaruusvuonnaan vähintään yhden huonon jakson eli session, mutta O'Sullivan vaikutti pitkään tekevän poikkeuksen.

Vasta finaalin kolmannessa sessiossa O'Sullivanilta nähtiin ensi kertaa inhimillisiä piirteitä eli ohilyöntejä. Siitä huolimatta, että Trump käytti tilaisuutensa ja vei session 6–2, O'Sullivanin finaalin avauspäivänä hankkima seitsemän erän johtoasema osoittautui lopulta liian suureksi etumatkaksi.

Finaali oli O'Sullivanille lähtöasetelmiltaan huomattavasti suopeampi kuin välierä, sillä Judd Trump (kuvassa) on pelityyliltään samanlainen pelaaja kuin O'Sullivan. Kuva: VCG via Getty Images

Parasta mainosta pelille

Vuoden 2022 MM-turnaus muistetaan paitsi O'Sullivanin seitsemännestä MM-tittelistä myös historiallisesta lyöntisarjojen ilotulituksesta. Crucible-teatterissa nähtiin 109 lyöntisarjaa, jotka olivat suuruudeltaan minimissään sata pistettä. Kruununa oli luonnollisesti Neil Robertsonin pussittama 147 pisteen maksimibreikki.

Centuryt eli sataset ovat kuitenkin epäkäytännöllinen mittari tarkasteltaessa pelin tasoa. O'Sullivanin esittämää sarjantekokykyä voi havainnollistaa vertailemalla turnauksessa tehtyjä yli 50 pisteen sarjoja hänen aiempiin mestaruusvuosiinsa. Myös tällä mittarilla O'Sullivan pussitteli historiankirjoja uusiksi.

O'Sullivanin päällevetopeli – eli kyky kuljettaa valkoinen pallo pussituksen jälkeen mahdollisimman hyvin seuraavalle kohdepallolle – oli läpi MM-turnauksen aivan omaa luokkaansa. Vaikka eeppisen välierän Judd Trumpille hävinnyt Mark Williams teki turnauksessa ennätystä sivuavan määrän sadan pisteen lyöntisarjoja, 16 kappaletta, hänkään ei pystynyt pitämään yllä pelinsä tasoa päästäkseen ottamaan mittaa O'Sullivanista.

Seitsemännen maailmanmestaruuden voittaminen satumaisen kovatasoisessa turnauksessa oli O'Sullivanilta uran toistaiseksi vaativin testi, jonka läpäiseminen sai 46-vuotiaan mestarin kyynelehtimään vuolaasti heti mestaruuden ratkettua ja myöhemmin studiossa. Kuudella aiemmalla voittokerralla vastaavasta tunnekuohusta ei ollut tietoakaan.

Ronnie O'Sullivan kuivasi MM-finaalin ratkeamisen jälkeen vuodattamiaan kyyneleitä. Kuva: Lewis Storey/Getty Images

Vaikka O'Sullivan on kaikkien aikojen paras pelaaja, supertähti, joka pelatessaan parastaan on käytännössä mahdoton voitettavaksi, hän ei ole ollut vuosien saatossa snookerille lähellekään paras mahdollinen lähettiläs.

Koska kyse on ollut lajin suosituimmasta pelaajasta, hänen kymmeniä kyseenalaisia tempauksiaan niin pelipöydällä kuin sen ulkopuolella on katsottu läpi sormien. Monien silmissä O'Sullivan on saanut anteeksi liian monta kertaa.

Ronnie O'Sullivan kuvattuna vuoden 1996 MM-turnauksessa, josta pudottuaan hän pahoinpiteli lehdistövastaavan Crucible-teatterissa. Kuva: imago sportfotodienst/ All Over Press

Vuonna 2011 alkanut yhteistyö psykiatri Steve Petersin kanssa ja viime vuosina alkanut työ Eurosport-kanavan asiantuntijana ovat kuorineet O'Sullivanista esiin parhaita pelillisiä puolia sillä erotuksella, että toisin kuin takavuosina, huippusuoritusten vastapainoksi ei ole tullut enää uusia skandaaleja.

O'Sullivan on snookerin kirkkain kruununjalokivi, jonka seitsemättä mestaruutta valtaosa finaalia seuranneista varmuudella toivoi. Ja vaikka osa toivoi päinvastaista tulosta, varmaa on, että O'Sullivan herättää jokaista snookeria seuraavassa katsojassa mielipiteitä. Jo yksistään se tekee hänestä lajille korvaamattoman arvokkaan.

Kun ottaa huomioon O'Sullivanin pelitaidot sekä fyysiset ja henkiset kuntotekijät, hän ei ole antamassa tilaa nuoremmilleen vielä vähään aikaan. Siinä suurin voittaja on snooker.

Ronnie O'Sullivan on voittanut nyt urallaan 7 maailmanmestaruutta, 7 UK Championship -turnausta ja 7 Mastersia. Ensiksi mainittua ennätystä hän jakaa Stephen Hendryn kanssa, mutta kaksi muuta ovat hänen omissa nimissään. Kuva: Lewis Storey/Getty Images

Lue lisää:

Snookerissa on käynnissä hidas vallankumous, joka herättää huolta lajin tulevaisuudesta – onko supertähti Ronnie O'Sullivan osa ongelmaa vai ratkaisua?

Suosittelemme sinulle