Jo alakouluikäiset lapset halutaan ottaa fitnessurheilun piiriin Suomessa.
Pienten lasten fitnesskisoja on järjestetty ulkomailla jo monta vuotta, mutta Suomessa laji on ollut lähinnä aikuisten juttu.
Lasten fitness kuulostaa niin hurjalta ajatukselta suomalaisessa yhteiskunnassa, että se on herättänyt hämmennystä jopa fitnesspiireissä, kertoo Suomen Fitnessurheilu ry:n toiminnanjohtaja Ville Isola.
– Varsinkin pitkän linjan urheilijoilta ja valmentajilta tuli ensin täysi tyrmäys, että ei missään nimessä. Se nähdään vahingoittavana, jos nuoria arvostellaan, ja on sanottu, että nuoret rupeavat laihduttamaan ja altistuvat syömishäiriöille.
Vielä kolmisen vuotta sitten kisoihin oli Suomessa 18 vuoden ikäraja, mutta nykyään kisaaminen on sallittu myös 16 vuotta täyttäneille junnuille. Tähän mennessä nuorin Suomessa kisannut on ollut 17-vuotias.
Isola perustelee lasten fitnessiä sillä, että lajin pariin saataisiin luotua urheilijapolkuja junnutasolta, kuten muissakin lajeissa tehdään. Nyt monet aloittavat lajin vasta parikymppisenä.
– Jos ei ole aiemmin harjoitellut nousujohteisesti, oman arjen kanssa voi tulla haasteita, kun pitäisi alkaa treenata monta kertaa viikossa. Urheilijan elämään olisi hyvä tottua jo nuorempana.
Isola pohtii parhaillaan liiton hallituksen kanssa, miten lasten fitness lanseerataan Suomessa siten, että tällaisilta karikoilta vältyttäisiin. Se on ainakin selvää, että lasten fitnessurheilusta ei tule samanlaista kuin aikuisten kilpailumuodosta.
Ulkonäön arvostelu ei haittaa Pernilla Böckermania
Fitnessiä on kritisoitu lajina siitä, että arvostelukriteerit perustuvat pitkälti kilpailijoiden ulkonäköön.
Se ei häiritse 22-vuotiasta Pernilla Böckermania, joka voitti bikinifitnessin juniorisarjan maailmanmestaruuskisat viime vuonna.
– Siinä pitää osata erottaa, arvostellaanko minua ihmisenä. Sitä tässä lajissa ei tehdä, vaan arvostellaan fysiikkaa. Kun astun lavalle, menen sinne tietynlaisena hahmona esittämään työni tuloksen. En ota sitä henkilökohtaisesti.
Hän kuitenkin epäilee, pystyisivätkö lapset erottamaan tällaiset asiat toisistaan, jos he kilpailisivat fitnessurheilussa.
– Fitnessiin liittyy vahvasti ulkonäkö, jonka mukaan meitä pisteytetään lavalla. Mielestäni ei ole tervettä, että lapsia arvostellaan sen perusteella.
Böckerman nousi lavalle 19-vuotiaana
Böckerman valmistautuu parhaillaan syksyllä Espanjassa pidettäviin Arnold Classic -kisoihin. Hän harjoittelee muun muassa poseerausta valmentajansa Johanna Hermansin, 36, kanssa.
Poseeraus on tärkeä taito fitnessissä, koska oikeilla asennoilla saadaan kovalla työllä treenatut lihakset näkyville mahdollisimman edustavasti lavalla. Esteettistä vaikutelmaa korostetaan lavalla säihkyvillä bikineillä, meikillä, rusketuksella, kampauksella ja huikeilla korkokengillä.
Hermansin mukaan lavaesiintyminen on urheilusuoritus, johon valmistaudutaan huolella ja kauan. Hänellä on Böckermanin lisäksi myös muutama muu noin parikymppinen nainen valmennuksessa.
Hermans ei ole vienyt ketään kilpailuihin alaikäisenä.
– Olen itse pitänyt 18 vuoden ikää rajapyykkinä. Sitä voi jo katsoa semmoisena ikänä, että on tietynlaiset henkiset ominaisuudet sillä tasolla, että osaa käsitellä urheilun tuomia paineita.
Lisäksi tarvitaan rautaista kuntoa ja pitkää treenitaustaa, että urheilija on fyysisesti valmis osallistumaan kilpailuihin. Vaikka Böckerman aloitti kuntosalitreenit Hermansin kanssa 16-vuotiaana, hän nousi lavalle vasta 19-vuotiaana.
Urheilijan elämäntapa oli kuitenkin hänelle tuttua jo lapsuudesta.
Voimistelu loppui lapsena loukkaantumiseen
Böckerman harrasti pikkulapsena voimistelua, jonka parissa hän tottui säännölliseen liikuntaan, kurinalaiseen elämään ja arvosteltavana olemiseen. Kun voimistelu päättyi selän loukkaantumiseen siltakaadossa kymmenvuotiaana, hän jäi kaipaamaan urheilun aiheuttamaa painetta.
Onnettomuudesta toivuttuaan Böckerman alkoi etsimään uusia tapoja haastaa itseään urheilun kautta. Kuntosalitreeni imaisi hänet mukaansa, ja esikuvana oli samalla salilla treenaava fitnessurheilija eli Johanna Hermans.
– Ihailin Johannan tyyliä treenata. Siinä oli sellaista tekemisen meininkiä, mistä pidin. Menin rohkeasti juttelemaan Johannan kanssa, ja siitä se alkoi, Böckerman kertoo.
Naiset tutustuivat, ja Böckermanista tuli Hermansin ensimmäinen valmennettava.
– Ajattelin, että jos tämä nuori haluaa lähteä fitnessurheiluun, ohjaan häntä mieluummin itse kuin lähetän hänet jollekin vieraalle ihmiselle, Hermans sanoo.
Nuoren ei pitäisi urheilla saadakseen hyväksyntää
Ennen kuin Böckerman oli valmis poseeraamaan lavalla tuomarien silmien edessä, hän opetteli treenaamaan ja syömään oikein – siis huomattavasti enemmän ruokaa kuin hän oli aiemmin syönyt.
Kotonakin ihmeteltiin aluksi tytön valtavia annoksia. Valmentaja ja vanhemmat puhuivat myös yhdessä siitä, mitä Böckerman on tekemässä ja miksi.
Hermansin mukaan nuoren urheilijan taustajoukoilla on suuri merkitys hänen hyvinvoinnilleen.
– Valmentajalla, perheellä ja muilla ihmisillä, jotka ovat nuoren kanssa tekemisissä, on suuri vastuu siitä, että nuoren ei tarvitse hakea hyväksyntää muilta, vaan hän voi urheilla muista syistä.
Kurinalaisesta voimistelutaustasta huolimatta pienten lasten fitness tuntuu Böckermanista kummalliselta ajatukselta.
– Toki voimistelussa ja fitnessissä on paljon samaa, mutta voimistelussa ulkonäköäni ei ole ikinä kritisoitu. Se, mitä on arvosteltu ja pisteytetty, on luovuus ja esiintyminen. Jos siihen olisi yhdistetty ulkonäön arvostelu niin nuorena, se olisi varmasti jättänyt isommatkin arvet minulle.
Böckerman toivoo, että Suomessa lasten fitnessurheilusta jätetään ulkonäon arvostelu pois.
– Se taas voi olla ihan kiva asia, jos on tanssillista tai voimistelutyylistä esitystä.
Näin myös Suomen Fitnessurheilu ry:n toiminnanjohtaja Ville Isola on suunnitellut.
Lasten kisoissa saisi olla ylipainoa, mutta ei alipainoa
Isola myöntää, että ulkonäön arvostelu yhdistettynä painonpudotukseen ennen kisoja voi olla haavoittavaa lapselle. Julkista keskustelua on käyty myös siitä, että kaikki aikuisetkaan fitnesstreenaajat eivät välty syömishäiriöiltä.
Isola on suunnitellut, että laihduttaminen olisi kiellettyä lasten fitnesskisoissa. Painoindeksin mukainen alipaino olisi kiellettyä, mutta ylipainoisuus olisi sallittua.
– Voisi olla ylipainoinenkin tyttö tai poika, mutta jos hän näyttäisi viihtyvän lavalla ja nauttivan poseeraamisesta, hän voisi voittaa.
Esiintymisen lisäksi kisoissa voisi ehkä olla fyysisiä suorituksia, kuten leuanvetoa, punnerruksia, tanssia tai voimisteluliikkeitä. Kisoihin voisi kuulua myös fysiikkakierros, jossa arvioidaan kilpailijoiden vartaloita, mutta sen painotus pisteytyksessä olisi mahdollisesti 25 prosenttia eli muita osa-alueita vähemmän.
Asuina ei käytettäisi ainakaan aikuisten pieniä bikinejä. Keinotekoinen rusketus ja meikki olisivat ehkä kiellettyjä.
Moni asia käytännön toteutuksessa on vielä auki. Siitä Isola on kuitenkin varma, että liitto järjestää harjoituskilpailut 12–16-vuotiaille nuorille Pajulahdessa kesällä 2023.
Harjoituskilpailu on Isolan mukaan hyvä tapa nuorille kokeilla lajia, koska tuomarit eivät arvostele siellä, vaan jokainen saa henkilökohtaista palautetta.
– Se on yksi vaihtoehto, että nuorille olisi vain kilpailuja, joissa ei arvostella. Toisaalta jotkut taas haluavat juuri kilpailla, niin motivoiko se heitä, Isola pohtii.
Lasten fitnessurheilusta keskusteltiin maaliskuun lopussa Fitnesskulmapodcastissa (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan jo neljävuotiaat lapset osallistuvat fitnesskisoihin ulkomailla.
Isolan mukaan 12 vuotta olisi hyvä ikä päästä valmennuksen piiriin Suomessa.
– Meillä on 12–16-vuotiaita nuoria, jotka fanittavat fitnessurheilijoita, ja ulkonäkö alkaa kiinnostaa siinä iässä. Olisi hyvä saada heidät ammattitaitoiseen valmennukseen sen sijaan, että he lukevat itse netistä ohjeita ja yrittävät yksin treenata ja syödä niin kuin ammattilaiset.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 10.5.2022 kello 23:een saakka.
Lue myös: