BARCELONA Viime sunnuntaina hain tavalliseen tapaan päivän lehden tutusta kioskista, kun lehtimyyjäni Jordi osoitti innoissaan päivälehti La Vanguardian otsikkoa.
Siinä mainittiin Suomi.
Lehti otsikoi, miten Venäjän aggressio työntää Suomea ja Ruotsia Natoon. (siirryt toiseen palveluun)
En muista koskaan aiemmin nähneeni Suomea koskevaa uutista pääuutisen paikalla.
Yhä useampi espanjalainen tuntee nykyään Sanna Marinin ja tietää, mikä oli talvisota ja mitä tarkoittaa finlandizacion, suomettuminen.
Arvaamattoman Venäjän naapurimaan asukkaiden mielipiteet kiinnostavat ja Suomelle sataa ymmärrystä.
Vastikään Espanjan suurimman päivälehden El Paísin toimittaja vieraili Imatralla, jossa hän kysyi pelkäävätkö paikalliset sotaa.
Espanjan yleisradioyhtiö RTVE:n Suomen uutispodcastissa espanjalaiset kuuntelivat (siirryt toiseen palveluun), kun ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku selitti erinomaisella espanjalla Suomen syitä liittyä Natoon.
Etelä-Euroopan asukkaat pohtivat kuitenkin myös sitä, miksi neutraali ja rauhanomainen Suomi haluaa hylätä periaatteensa ja liittyä sotilasliittoon. Suomi näyttäytyy neutraalina sekä espanjalaismediassa että kansalaisten puheissa.
Jotkut kyseenalaistavat Venäjän uhan Suomelle ja miettivät, miten kasvaneet puolustusmenot vaikuttavat hyvinvoinnista tunnettuun maahan.
Ovatko rahat pois erinomaisesta koulutusjärjestelmästänne ja sosiaalimenoista? kysyi tuttavani.
Naton hintalappu Suomelle kiinnostaa, koska Espanjakin on päättänyt nostaa puolustusbudjettia kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. (siirryt toiseen palveluun)
Päätöstä on kritisoinut erityisesti Natoon nihkeästi suhtautuva vasemmistolainen hallituspuolue Podemos.
Kesäkuussa Madridissa järjestetään Nato-kokous, jonne Podemos osallistuu pitkin hampain.
Se on ehdottanut tilalle pidettäväksi rauhankokousta, jossa pohdittaisiin Naton laajenemisen sijaan rauhanomaisia ratkaisuja Ukrainan sotaan.
Suurin osa espanjalaisista suhtautuu Natoon kuitenkin myönteisesti.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Espanjasta tuli sotilasliiton jäsen.
Neljä vuotta myöhemmin päätös ratifioitiin kansanäänestyksellä.
Maaliskuussa tehdyssä mielipidemittauksessa (siirryt toiseen palveluun) yli puolet espanjalaisista kertoi tukevansa Naton aseapua Ukrainalle ja kannattavansa sotilasliiton väliintuloa, jos Venäjä ei peräänny.
Pari viikkoa sitten kommentoin Nato-prosessia saman aamupäivän aikana gynekologilla, koirapuistossa ja asuntonäytössä.
Katsoin monitorista kohdussa pyörivää tytärtäni, kun gynekologi toivoi kuolemaa Putinille.
Asuntonäytössä kiinteistövälittäjä ajatteli, että vierashuoneelle voi pian olla tarvetta.
Myös lehtikioskilla toinen asiakas onnitteli, että olen turvassa Espanjassa, jossa on ”ainoastaan korruptiota ja mielenosoituksia”.
Olisi pitänyt lisätä, että nykyään myös vakoilua.
Kaksi kuukautta ennen Madridin Nato-kokousta Espanjaa ravistelee nimittäin vakava vakoiluskandaali.
Israelilaisella Pegasus-ohjelmalla on vakoiltu Katalonian separatisteja sekä maan pääministeri Sánchezia ja puolustusministeri Margarita Roblesia.
Kohun keskiössä on Roblesin alaisuudessa toimiva tiedustelupalvelu CNI, jota epäillään separatistien vakoilusta.
Sánchezia ja Roblesia taas on hallituksen mukaan vakoillut "toistaiseksi tuntematon, ulkopuolinen taho".
Vakoiluskandaali horjuttaa Espanjan hallitusta ja herättää huolta ennen Madridin Nato-kokousta.
Järjestäjämaa Espanjan tiedustelupalvelun luottamus on tärkeää myös Suomen Nato-prosessin kannalta.
Suomi pysynee espanjalaismedian otsikoissa jatkossakin ja lehtikioskilla riittää puhuttavaa.