Åland United kohtaa jalkapallon Kansallisessa liigassa Ilveksen 14.5. kello 15.00 alkaen. Ottelua voi seurata suorana TV2:ssa ja Areenassa.
MAARIANHAMINA. Auringonsäteet kimaltelevat kilpaa Maarianhaminan pääkadulla, jonka reunaa koristavat kukkakaupan edustalle tuodut narsissit.
Kevät tuntuu olevan pidemmällä kuin manner-Suomessa. Lämpömittari kohoaa kymmeneen asteeseen, mutta viiltävä tuuli pitää huolen siitä, ettei talvitakki ole huono valinta toukokuussakaan.
Vielä pääkatu ei tulvi turisteja. Suurin osa Maarianhaminan laivamatkustajista on rynninyt kiireellä terminaalissa toiseen laivaan. Se kuljettaa heidät takaisin Turkuun ilman, että he ovat astuneet kaupungin kaduille jalallakaan.
Kilometrin päässä satamasta paikalliset ovat kerääntyneet pääkadulle nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä. Kuulumiset vaihtuvat iloisesti ruotsiksi, ja hetken voi kuvitella olevansa ulkomailla.
Jos ystäviä mielii tavata kahvilassa, se on tehtävä päivällä, arkenakin. Kahvila sulkee ovensa jo kello neljältä iltapäivällä.
Siksi haastattelukin on sovittu ennen harjoituksia. Yhden saaren tunnetuimmista hahmoista erottaa kahvilan edestä selvästi. Anna Westerlund saa kuitenkin istua rauhassa.
– Kuntosalilla papat tulevat joskus juttelemaan, Westerlund kuittaa nauraen ja lisää, että saa istua rauhassa ympäri vuoden.
Siitäkin huolimatta, että hän ohitti helmikuussa Ranskaa vastaan pelatussa ottelussa Jari Litmasen kaikkien aikojen eniten A-maaotteluita pelanneena suomalaisena jalkapalloilijana. Nyt otteluita on kasassa 141, kun "Kuninkaalla" niitä on 137.
– Tietysti se on iso juttu. Voin myöntää, että pari peliä ennen ennätystä tiesin, kuinka paljon minun pitäisi vielä pelata. Nyt voin vain nauttia. Se on mukanani niin kauan, kunnes joku muu rikkoo sen. Enää en laske, kuinka paljon pelejä olen pelannut, Westerlund juttelee.
"Jos haluaa ulkomaille, sinne pääsee"
Helmareiden luottotoppari ei ole uusi asukas saarella. Alkanut kausi on jo neljäs Åland Unitedin riveissä.
Ennen Ahvenanmaalle muuttoaan Westerlund ehti pelata kymmenisen vuotta ulkomailla: ensin Ruotsissa Uumajan ja Piitimen riveissä, sitten Lilleströmissä Norjassa. Ruotsin Damallsvenskan oli vielä 2010-luvulla maailman kovatasoisimpia sarjoja, ja myös Norjassa Westerlund sai elää ammattilaisen arkea.
Åland Unitediin hän siirtyi, koska kaipasi jotain uutta – ja lähemmäs kotia. Maarianhaminassa Paraisilta lähtöisin oleva Westerlund on pysynyt, sillä hän on viihtynyt saarella.
– En halua ulkomaille vain, jotta voin sanoa pelaavani ulkomailla. Täällä on tiettyä turvallisuuden tunnetta. En ole kaupunkilaistyttö. Se, mitä täällä on, riittää minulle. En tarvitse leipää ja sirkushuveja, Westerlund kuittaa.
Juuri nyt Westerlund ei kaipaa ulkomaille. Tarjouksia tuli hänen siirryttyään Maarianhaminaan, mutta viime aikoina niitä on tullut lähinnä Suomesta.
– Mutta nykyään on helpompaa kuin kymmenen vuotta sitten. Jos haluaa ulkomaille, sinne pääsee. Jos maajoukkuejohto sanoisi, että minun on pelattava kovempitempoisia otteluita, sitten lähtisin.
Vielä ei ole tarvinnut.
Kotimaan sarjassa otteluiden tempo on kuitenkin huomattavasti hitaampi kuin kovissa kansainvälisissä peleissä. A-maajoukkueeseen kotimaan liigasta on viimeisen kahden vuoden aikana mahtunut Westerlundin lisäksi vain HJK:n Essi Sainio. Maajoukkueen mukana on ollut myös toinen Åland Unitedin pelaaja, Dana Leskinen, mutta debyyttiä odotetaan vielä.
Kansallisessa liigassa taso ei ole samanlainen kuin maailman huippusarjoissa. Alkukaudesta myös tasoerot sarjan kärki- ja häntäpään joukkueiden välillä ovat tulleet selväksi: esimerkiksi KuPS murjoi Nurmijärvellä vieraillessaan taululle tylyt 9–0-lukemat.
– Kaikki joukkueet eivät ole yhtä hyviä kuin KuPS ja HJK, osa peleistä on vähän helpompia. Mutta jos vertaan Norjaan, jossa pelasin useamman vuoden, dominoimme käytännössä kaikkia pelejä. On melkein vaikeampaa pelata täällä. Pitää puolustaa oikeasti omaa boksia.
Suomessa pelaaminen tarkoittaa, että Westerlundin on harjoiteltava enemmän, jotta hän pysyisi mukana myös kansainvälisissä peleissä. Hän jää usein omien harjoitusten jälkeen juoksemaan.
– Totta kai olisi parempi, jos kyseessä olisi maailman huippujoukkue, mutta ei se ole mikään kynnyskysymys. Miksi en olisi maajoukkueessa, kun pelaan kotimaan liigassa? Teen ekstratöitä, mutta se ei haittaa. Kyse on motivaatiostani. Teen sen sen takia, että haluan olla maajoukkueen mukana. Se palvelee myös Åland Unitedia, että olen hyvässä kunnossa omissa peleissämme.
Åland Unitedin iltapäivästä olevat puolentoista tunnin harjoitukset ovat päättymässä. Pienet poikajuniorit ryntäävät jo innoissaan kentälle. Suurin osa Åland Unitedin pelaajista suuntaa koppiin, osa jää hetkeksi vetelemään.
Anna Westerlundin harjoitukset jatkuvat. Hän hölkkää kentän päätyyn, laittaa kellonsa päälle ja pinkaisee juoksuun.
Seurakavereista ei ole juoksukavereiksi, mutta se ei Westerlundia haittaa. Minuutit kuluvat nopeasti, kun puolustaja kirmaa päädystä päätyyn.
Pian Westerlundinkin harjoitukset ovat ohi.
– En ole nopein suihkussa kävijä, mutta lupaan, etten jää saunaan, hän huikkaa hengästyneenä.
Oman pukukopin joukkue on saanut stadionilta käyttöön vasta viime kaudella. Sekin on isoksi osaksi kokeneen topparin ansiota, sillä hän oli vaatimassa joukkueelle omaa pukukoppia, aivan kuten toisellakin saaren suurseuralla, IFK Mariehamnin Veikkausliiga-joukkueellakin on.
Elämää jalkapallon ehdoilla
Muuten arki Ahvenanmaalla on Suomen mittakaavassa tasavertaista. Westerlund kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, joka saa keskittyä pelkästään jalkapalloon, vaikka pelaakin Kansallisessa liigassa.
– Täällä meistä pidetään hyvää huolta. Åland United on seura, jossa on oltava edellytykset. Ulkomaalaisista pelaajista on huolehdittava ja samalla he pitävät huolta myös meistä suomalaisista, Westerlund juttelee.
Arki kulkee pitkälti lajin ehdoilla.
– Jos en mene aamulla salille, herään, syön aamiaista, käyn ulkona ja odottelen, että futistreenit alkavat iltapäivällä. Jos meillä on sali, menen salille, syön ja sitten taas treeneihin. Saarella saan keskittyä kokonaisvaltaisesti treenaamiseen. On päiviä, jolloin kehittelen jotain muuta ja hengailen joukkuekavereiden kanssa tai teen muita projekteja.
Harrastuksia Westerlundilla ei omien sanojensa mukaan ole.
– Olen vähän tylsä. Minulla ei ole mitään erityisiä kiinnostuksen kohteita. Katson tv:tä, sarjoja ja hyvällä säällä lähden kävelylle, otan termoskahvin mukaan ja istun johonkin kivaan paikkaan. I go with the flow.
Kuvaukset jatkuvat Westerlundin kotona, missä hän osoittaa nauraen tyhjää televisiopöytäänsä kuin todisteeksi.
– Jos haluatte ottaa kuvituskuvaa, jossa luen kirjaa, niin ei onnistu!
Saarella Westerlund valmistautuu myös uransa kolmansiin EM-kisoihin. Hän kuuluu päävalmentaja Anna Signeulin luottopelaajiin, eikä mikään viittaa siihen, että topparia vaihdettaisiin kisojen kynnyksellä.
Kun 2009 Westerlund oli vielä kotikisoissa joukkueen kuopus, nyt hän on joukkueen kokenein pelaaja.
Vuosien aikana on tapahtunut paljon. Kun Westerlund oli nuori, ei hän ihaillut ketään maajoukkuepelaajaa, koska ei osannut nimetä ainuttakaan.
– En edes tiennyt, että naisten maajoukkue on olemassa. Minä vain pelailin. Minulla ei ollut mitään toiveita tai odotuksia.
Westerlund ei ollut lainkaan varma, että haluaisi edes jalkapalloilijaksi. Yksi ratkaisevan päätöksen taustalla vaikuttaneista oli vastikään alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkuetta EM-kisoissa luotsannut Marko Saloranta. Hän oli myös Westerlundin valmentaja uran alkuaikoina SC Raisiossa ja myöhemmin Hongassa.
– Hän sai minut jatkamaan. Hän sai minut lopettamaan maastohiihdon, tai ei se ollut hänen syynsä, mutta hän näytti, että jalkapallo on kivaa. Marko on opettanut minulle paljon, arvostan häntä korkealle.
Nyt Westerlund on viihtynyt jalkapallon parissa jo vuosikymmeniä. Hän juhli kuukausi sitten 33-vuotissyntymäpäiviään.
– Tiedän, että olen 33, kiitos muistutuksesta, hän sanoo nauraen, mutta vakavoituu sitten.
– Tätä kysytään lähes joka kerta. Koska on viimeinen peli? Koska lopetat? En ole sanonut mitään parasta ennen -päivää uralleni. En katso, mitä passissa lukee, mutta en halua myöskään olla se, joka vain huononee ja huonenee, mutta pelaa silti, koska haluaa olla mukana.
– En halua lopettaa jalkapalloa ja ajatella, että olisin voinut jatkaa. Rakastan yhä jalkapalloa ja pelaaminen on mielestäni kivaa. Lopettamispäivää en ole päättänyt, mutta en kuitenkaan pelaa 40-vuotiaaksi. Sen voin luvata ja se on sinulla nyt nauhalla!
Westerlund nauraa taas, kuten hänen tapanaan usein on.
Pilke silmäkulmassa on ja pysyy, vaikka pelit aikanaan päättyvätkin.
– Nyt minulla on EM-kisat tavoitteena ja katsotaan sitten, mitä seuraavaksi.
Lue myös:
Helmarit joutui kivikovan Ranskan kyytiin tasokkaassa turnauksessa