Espoon Nuuksion kansallispuistoon johtavalla maantiellä autoilija joutuu olemaan tarkkana.
Tiellä on kuoppia, reikiä ja uria. Viime talven jälkeen tien runko on paikoin pettänyt. Vastaavassa kunnossa olevia teitä löytyy tuhansia eri puolilta maata.
– Hyvin yleinen keskiarvoura taitaa olla kymmenen millimetrin luokkaa, mutta isoimmat urat ovat jopa kahdessa sentissä, sanoo mittauspäällikkö Pauli Alanaatu Destialta.
Destian kaksi mittausautoa kiertävät parhaillaan Suomea. Ne tekevät tänä kesänä noin 40 000 tiekilometrillä laserskannausmittauksia, joista selviää teiden todellinen kunto. Laserskannauksen avulla teistä saadaan kolmiulotteinen malli, josta näkyvät päällysteiden uraisuus, epätasaisuus ja pintavauriot.
– Tiet ovat ennätyksellisen huonossa kunnossa siinä mielessä, että huonokuntoisia päällystettyjä teitä on ennätysmäärä, sanoo vanhempi asiantuntija Pertti Virtala Destialta.
Väylävirasto arvioi, että vuoden lopussa huonokuntoisia teitä on noin 7800 kilometria, mutta tilanne pahenee nopeasti. Destian arvion mukaan ensi vuonna huonokuntoisten teiden pituus on jo lähes 9000 kilometriä.
Lähes yhtä huono tilanne oli 1990-luvun alussa, jolloin huonokuntoisia päällysteitä oli 6500 kilometrin matkalla. Määrä saatiin hetkeksi puolitettua, kun teiden kunnossapitoa lisättiin. Korjausvelkaa on alkanut kertyä uudelleen 2010-luvulta lähtien.
– Tieverkon korjausvelka kasvaa vähintään kymmeniä miljoonia euroja vuodessa, myöntää Väyläviraston kunnossapito-osaston johtaja Magnus Nygård.
Vuonna 2020 korjausvelkaa saatiin tilapäisesti pienennettyä, kun koronaelvytysrahan turvin teitä päällystettiin 4000 kilometriä. Tuolloin myös öljyn hinta oli alhaalla.
Suomen tieverkon korjausvelka on kasvanut Väyläviraston selvityksen mukaan jo 1,5 miljardiin euroon.
– Sillä summalla päästäisiin kokonaan eroon huonokuntoisista teistä, sanoo Virtala.
Vielä alkuvuodesta Väyläviraston tavoitteena oli, että kesällä Suomessa päällystettäisiin noin 2700 kilometriä teitä, mutta hinnat ovat nousseet viime kuukausina jopa 30 prosenttia. Erityisesti öljyn hinnannousu on nostanut asfaltin valmistamisessa tarvittavan bitumin hintaa.
Niinpä päällystettyjen maanteiden korjaamiseen myönnetyt 200 miljoonaa euroa riittävät noin 2300 kilometrin asfaltoimiseen. Käytännössä vain valta- ja päätiet pystytään pitämään kunnossa. Suomen tieverkostolla päällystettyjä teitä on vajaat 51 000 kilometriä.
– Tilanne on haastava erityisesti vähäliikenteisellä tiestöllä, mutta joudumme priorisoimaan rahat tiestölle, jossa kulkee valtaosa liikenteestä, sanoo Nygård.
Uusioasfaltti tuleekin kalliiksi jos kunnostus myöhästyy
Päällystysmääriä on voitu lisätä hyödyntämällä uutta asfalttia edullisempaa uusioasfalttia, jossa raaka-aineena hyödynnetään käytöstä poistettavaa päällystettä.
– Uusioasfaltti on kustannustehokas, jos se päästään uusimaan ajallaan. Kerran tai kahdesti voidaan tehdä ohuempi kerros uusioasfalttia, mutta sitten on tehtävä isompia toimenpiteita, jatkaa Nygård.
Uusioasfaltti ei kuitenkaan kestä yhtä kauan kuin perinteinen, täysin uusista raaka-aineista tehty asfaltti. Varsinkin vilkasliikenteisillä teillä uusioasfaltti joudutaan uusimaan muutamien vuosien välein, tai tie alkaa urautua ja halkeilla. Monilla maanteillä ongelmat johtuvat liian pitkiksi venyneestä päällystysvälistä.
– Reikiintymisherkkyyttä lisää päällysteen tasalaatuisuuden heikkeneminen, kun käytetään entistä enemmän uusioasfalttia, sanoo vanhempi asiantuntija Pertti Virtala Destialta.
Virtala muistuttaa, että bitumi vanhenee ja sen ominaisuudet muuttuvat, kun massaa lämmitetään useita kertoja uudelleen. Ohut päällystyskerros myös johtaa usein siihen, ettei teiden kaltevuuksia pystytä tekemään kunnolla.
Tämä voi nopeuttaa vaurioiden syntyä.
– Vesi ei valu tarpeeksi nopeasti tieltä, ja jos on halkeamia, niin vesi menee rakenteisiin ja tekee tuhoa. Väärä sivukaltevuus voi myös vaarantaa liikenneturvallisuutta.
Yhä useampi tie palautetaan sorateiksi
Autoilija huomaa helposti tien kunnon heikkenemisen. Aluksi tie urautuu, sitten syntyy halkeamia ja purkaumia. Mikäli tässä vaiheessa tietä ei päällystetä uudelleen, epätasaisuudet kasvavat ja lopulta tiehen syntyy reikiä.
Ely-keskukset ovat muuttaneet vuosittain kymmeniä kilometrejä huonokuntoisia päällystettyjä teitä takaisin sorateiksi. Lähivuosina määrät tulevat lisääntymään, koska päällysteen kunnostamiseen ei ole rahaa.
– Jos tie on menettänyt liikenteellisen merkityksen, ja siellä on huonokuntoinen kestopäällyste, niin yksi vaihtoehto on tien muuttaminen soratieksi, myöntää Nygård.
Päällystetyn tien muuttaminen soratieksi maksaa noin 20 000 euroa kilometriltä, kun uudelleenpäällystäminen maksaisi nykyisillä päällysteen hinnoilla lähes kolminkertaisesti.
– Ymmärrän, että tämä kuulostaa huonolta, mutta insinöörin kannalta hyvä soratie on parempi vaihtoehto, kuin huonokuntoinen päällystetty tie.
Lue lisää: