BEIRUT/TRIPOLI Libanon ja tänään sunnuntaina järjestettävät parlamenttivaalit saavat tylyn arvion Hiba Kahawagilta.
– En luota keneenkään tässä maassa. En äänestä. En ole koskaan äänestänyt, Kahawagi sanoo.
Hän istuu kahvilassa Tripolin rantakadulla. Tripoli on Libanonin toiseksi suurin kaupunki ja kurjistuneen maan kurjistunein kolkka.
Tripolissa on ennätyksellinen yli 60 prosentin työttömyys. Moni kaupunkilainen ei uskalla pimeällä enää ollenkaan ulos, koska pelkää ryöstetyksi tulemista.
Tripolia pidetään nyt erityisen räjähdysherkkänä kaupunkina. Muistissa on kolmen viikon takainen laivaonnettomuus Tripolin edustalla kansainvälisillä vesillä. Turmassa hukkui lähes 50 ihmistä.
Epätoivoa ja kurjuutta pakenevia nuoria tripolilaisia ja syyrialaisia kuljettanut vene törmäsi Libanonin rannikkovartioston alukseen ja upposi. Surevat ja totuutta etsivät tripolilaiset ottivat rajusti yhteen Libanonin turvallisuusjoukkojen kanssa.
Sen jälkeen kaupungin ilmapiiri on muuttunut entistä sähköisemmäksi.
Lauantaina matkalla Tripolista Beirutiin tämä näkyi siten, että rantaväylällä tuli vastaan loputon letka armeijan kuljetusajoneuvoja. Konekiväärit olivat tanassa usean auton katolla.
Armeija on komennettu pitämään Tripolissa järjestystä tämän päivän parlamenttivaaleissa.
Armeijan ja poliisin läsnäolo on voimakas myös pääkaupunki Beirutissa vaalipäivänä.
Tunnelmaa voi hyvin kuvailla jännittyneeksi.
Kalliita kampanjoita ja nälkäisiä lapsia
Vaalit pidetään keskellä Libanonin ennennäkemätöntä taloudellista alamäkeä, joka on kestänyt jo kolme vuotta.
Libanonin punta on ollut syöksykierteessä. Se menetti arvostaan yli 90 prosenttia vuoden 2019 ja 2021 välillä ja aiheutti maahan hyperinflaation. Ruuan hinta on monen kukkarolle aivan liian korkealla.
Talousromahdusta vauhditti entisestään elokuussa 2020 Beirutin satama-alueella tapahtunut valtava räjähdysonnettomuus.
Elintärkeiden lääkkeiden toimitukset apteekkeihin ovat satunnaisia, sähköä virtaa joitakin tunteja päivässä, jätteiden keruu takkuaa ja puhtaasta vedestä on pulaa. Jokapäiväisen elämän ongelmien lista on loputon.
Kolme neljästä kansalaisesta elää köyhyysrajan alapuolella. Tällä osalla kansaa ei ole tarpeeksi ruokaa. 30 prosenttia lapsista menee nukkumaan nälissään.
– Poliitikot tulevat kansan pariin vain vaalien alla. Muulloin heitä ei näy kansan keskuudessa, Hiba Kahawagi sanoo.
Vaalit ovat erityisesti lisänneet ihmisten raivoa poliitikkoja kohtaan, koska kaiken kurjuuden keskellä poliitikoilla on varaa käydä erittäin kalliita kampanjoita radio- ja tv-mainoksineen ja valtavine tienvarsitauluineen. Ääniä ostetaan ruualla ja rahalla.
Uskontojen kangistama järjestelmä
Siinä missä Hiba Kahawagi ei ole koskaan äänestänyt, niin toinen tripolilainen Mrad Helou on äänestänyt aina tähän saakka.
– Nyt en äänestä. En luota nykyiseen tilanteeseen.
Mrad Helou sanoo, että ihmiset pystyvät luottamaan poliittiseen järjestelmään vasta sitten, kun perustuslaki muutetaan. Hän tahtoo eroon siitä, että poliittinen valta jaetaan uskonnollisten ryhmien kesken.
– Muutos voi alkaa, kun uskonnolliset ryhmät lakkaavat vaatimasta joka välissä omaa osaansa.
Libanonin vaalijärjestelmässä ihmiset äänestävät omien uskonnollisten ryhmiensä sisällä. Siksi vaalit eivät yleensä isosti muuta 128-paikkaisen parlamentin voimasuhteita.
Libanonin keskeisimmät vallan jakavat uskonnolliset ryhmät ovat maroniittikristityt, sunnit ja shiiat eli käytännössä Iranin tukema Hizbollah-järjestö. Käytäntö on, että presidentti on maroniittikristitty, pääministeri sunni ja parlamentin puhemies shiia.
Beirutilainen nuori mies Anis Amer tahtoo tripolilaisen vanhan herran tavoin eroon uskontokuntien ylivallasta. Hänen mielestään kullakin saa olla vakaumuksensa, mutta sen ei pidä merkitä raja-aitoja ihmisten välille.
– Jokaisen työpaikan täyttämisen ja kaikkien asioiden ei tarvitse perustua uskonnollisiin jakoihin, Anis Amer sanoo.
Muhiiko nuorissa yllätyksen poikanen?
Liikehdintää on uskonnollisten ryhmittymien sisälläkin. Nuoria riippumattomia ehdokkaita on huomattavasti enemmän kuin edellisissä vuoden 2018 vaaleissa.
Vuoden 2019 katumielenosoitukset olivat nuorten esiinmarssi ja monen yliopisto-opiskelijan poliittisen heräämisen hetki. Hintojen nousuun, työttömyyteen, korruptioon ja nimenomaan uskonnollisiin jakoihin kyllästyneet nuoret valtasivat vajaat kolme vuotta sitten kadut ja ottivat yhteen poliisin kanssa.
Tämä niin kutsuttu “vallankumousliike” on nostanut ehdokaslistoille muutosta tarjoavia nuoria. Erityisesti heitä on maroniittikristittyjen ja jossain määrin sunnien riveissä.
Libanonilaiset poliittiset analyytikot arvioivat, että näissä nuorissa piilee pieni yllätyksen poikanen. Toisaalta kankea järjestelmä taittaa muutoksesta terävimmän kärjen.
– Jos olisi joku luotettava, joka tahtoo muutosta, niin sellaista voisi äänestää, sanoo beirutilainen nuori Jana Abbas, eikä aio äänestää.
Nuorten huuto ei siis ole aivan kaikkialle kantautunut.
– Näen, että oma perheeni aikoo äänestää samoja poliitikkoja kuin aiemminkin. Siksi ajattelen, että eipä kannata osallistua koko asiaan.
Sunnit boikotoivat ja Hizbollah kiittää
Yksi epävarmuustekijä näissä vaaleissa on vielä se, että keskeinen sunnihahmo ja moninkertainen pääministeri Saad al-Hariri vetäytyi talvella politiikasta. Samalla hän opasti sunneja boikotoimaan vaaleja.
Sittemmin muut sunnipoliitikot ovat lieventäneet ryhmän kantaa. Vaalien vastainen tuntemus on kuitenkin levinnyt tämän vuoksi entisestään ja äänestysaktiivisuuden odotetaan jäävän laimeaksi.
Tämän katsotaan suosivan shiioja ja Hizbollahia, joka saa omat kannattajansa perinteisesti hyvin uurnille.
Lue lisää:
Analyysi: Leipä, öljy ja katkera mieli – Ukrainan sota keikauttaa miljoonien elämää Lähi-idässäkin