Mikko Myllylahden ohjaama ja käsikirjoittama Metsurin tarina saa ensi-iltansa Cannesissa huomenna torstaina. Viikon päästä torstaina selviää, jatkuuko kotimaisten elokuvien palkintosade maailman tärkeimmällä elokuvafestivaalilla.
Vuosi sitten Cannesin virallisessa ohjelmistossa nähtiin peräti kolme suomalaista elokuvaa (Guled & Nasra, Hytti nro 6 ja Invisible Demons) sekä kaksi suomalainen osatuotanto The Innocents. Juho Kuosmasen Hytti nro 6 voitti festivaalin kakkospalkinnon, Gran Prix’n.
Ranskan Rivieralla syntyi ilmiö, joka on sittemmin poikinut ylistäviä arvioita The New York Timesin (siirryt toiseen palveluun) kaltaisissa laatulehdissä, kahdeksan Jussi-palkintoa ja yli 146 tuhatta katsojaa Suomessa.
Cannes voi olla yksittäiselle elokuvalle käänteentekevä. Festivaali luo ilmiöitä ja käynnistää uria. Juho Kuosmaselle on tarjottu festivaalimenestyksen myötä ainakin isoa Jane Austen -filmatisointia Emmaa (2020).
– Cannes on edelleen ainoa festivaali maailmassa, jonka kautta ohjaaja voi saada itselleen uran, Bufon tuottaja Mark Lwoff kiteyttää.
Bufon tuottamaa Guled & Nasraa ei olisi Lwoffin mukaan palkittu Afrikan Oscareilla, ellei se olisi päässyt Cannesin kriitikoiden viikolle.
– Ilman Cannesia ei olisi palkintoja, eikä näitä katsojamääriä. Me ollaan kierretty elokuvan kanssa ihan kaikki paikat läpi.
Hytti nro 6 myytiin Cannesista ympäri maailmaa
Kun kriitikot katsovat Cannesissa kilpasarjan elokuvia, festivaalimarketin (Marché du Film) puolella tuottajat ja myyntiagentit tekevät diilejä. Hyvä myyntiyhtiö on elokuvalle elintärkeä: ilman sitä pääsy ylipäätään Cannesin tärkeimpiin sarjoihin on erittäin vaikeaa.
Joskus iso suoratoistojätti tulee ja ostaa festivaalielokuvan kaikki oikeudet könttäsummalla. Oscar-voittaja Codan levitysoikeudet myytiin Applelle Sundancen elokuvajuhlilla hurjalla 25 miljoonalla dollarilla.
Vuonna 2016 Netflix osti Cannesista ranskalaisen Divinesin miljoonalla taalalla. Hymyilevästä miehestä se tarjosi samana vuonna 400 tuhatta euroa, mutta tuottajat kieltäytyivät.
– Olin etukäteen puhunut myyntiagentin kanssa, että establishing the talent oli ensisijainen tavoittemme, raha toissijainen, Elokuvayhtiö Aamun tuottaja Jussi Rantamäki sanoo.
Tekijöiden nostamiseen teatterilevitys on suoratoistoa parempi, sillä medianäkyvyys on silloin potentiaalisesti suurempaa ja levittyy pidemmälle ajanjaksolle.
Hytti nro 6:een sovellettiin samaa taktiikkaa. Levityssopimus ranskalaisen Haut et Courtin kanssa julkistettiin jo ennen Cannesin alkua, ja Marchén aikana hierottiin sopimuksia ympäri maailman. Elokuva on myyty Afrikkaa lukuunottamatta periaatteessa kaikkialle maailmaan.
Osa levitysdiileistä on rahakkaita, valtaosa ei. Hytti nro 6 myi ennakoita, eli ennakkoon maksettavia korvauksia teatteriesityksistä, noin miljoonan euron edestä. Näistä kolmannes tuli Ranskasta ja kolmannes Yhdysvalloista.
Miljoonasta tuotantoyhtiö sai noin 200 tuhatta euroa, loput menivät muille rahoittajille sekä myyntiagentille. Ilman Cannesin kilpasarjapaikkaa oltaisiin todennäköisesti jääty murto-osaan tuloista.
200 tuhatta on pienelle tuotantoyhtiölle paljon rahaa, mutta budjettiin suhteutettuna se on vähän.
– Elokuva maksoi 2,2 miljoonaa euroa. Voisi odottaa, että kun elokuva voittaa Cannesissa, se tienaisi takaisin sen, mitä se on maksanut. Mutta tällaista tää taide on, Rantamäki sanoo.
Cannes ei yksin tee hittiä
Cannesin kaltaiset festivaalit auttavat elokuvia löytämään uusia yleisöjä ympäri maailmaa. Medianäkyvyys ja somepöhinä eivät kuitenkaan välttämättä konkretisoidu suoraan teatterikäynneiksi.
– Puuttuu se vihoviimeinen linkki, jonka myötä kiinnostus menisi niin pitkälle, että ihminen nostaisi itsensä sohvalta ja menisi teatteriin, SF Studiosin levitystoimen johtaja Timo Räisänen sanoo.
SF:n levittämä Koirat eivät käytä housuja (2019) sai Suomessa vain reilut 12 tuhatta katsojaa, vaikka Cannesissa tuli kiitosta ja levityssopimuksia tehtiin ympäri maailmaa.
– Cannesissa kansainvälinen yleisö nousi gaalassa seisomaan ja antoi aplodit, kaikki meni hienosti. Mutta tiesimme genren, tiesimme, miten haastava julkaisusta tulee.
Jussi Rantamäki ei usko, että festivaalipöhinä tuo kotimaassa juuri lisäkatsojia. Hän viittaa Guled & Nasran (12 tuhatta) ja Venetsian elokuvajuhlilla yleisöpalkinnon saaneen Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuvan (vajaat 18 tuhatta) katsojalukuihin.
– Ihmiset, ketkä haluavat käydä katsomassa kotimaisia Cannes-elokuvia, eivät ole kauhean iso joukko. Jollain keinolla ne elokuvat pitää yrittää saada enemmän koko Suomen elokuviksi.
Hytti nro 6 oli lopulta Luokkakokous 3:n jälkeen vuoden toiseksi katsotuin kotimainen 146 tuhannella katsojalla. Rantamäki uskoo, että Cannesia enemmän tähän vaikuttaa se, että elokuva pohjautuu Rosa Liksomin Finlandia-palkittuun romaaniin. Ajankohta oli myös hyvä, sillä teatterit olivat koronasulun jälkeen auenneet ympäri Suomea.
– Se oli kahteen vuoteen varmaan paras viikonloppu olla ensi-illassa, Rantamäki sanoo.
Mark Lwoff arvioi, että Rantamäki on hieman vaatimaton. Cannes ei ehkä takaa hittiä, mutta hänestä on selvää, että festivaalinäkyvyys tuo lisäkatsojia myös Suomessa. Se on laadun tae.
– Metsurin tarina valittiin yli tuhannen elokuvan joukosta Kriitikoiden viikolle, jossa esitetään seitsemän pitkää elokuvaa. Silloin on jo päästy käsittämättömän seulan läpi.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Voit osallistua keskusteluun 19.5. klo 23 asti.
Korjattu 19.5. kello 9.02: Artikkelissa väitettiin, että Invisible Demons olisi suomalainen osatuotanto. Kyseessä on suomalainen tuotanto.
Lue myös: