Omakotitalon kellarissa Kouvolan Mielakassa on pieni korupaja. Siellä Netta Herrasen käsissä valmistuu tänä keväänä satoja luokkasormuksia. Herranen päätyi luokkasormusten pariin sattumalta pari vuotta sitten, kun tuttu kultaseppä lopetti oman toimintansa.
– Kollega otti yhteyttä ja kyseli tarvitsisinko työkoneita. Ostin koko laitteiston ja 70-luvulta peräisin olevan sormusmalliston ja lähdin kokeilemaan luokkasormusten valmistusta. Kollega neuvoi kädestä pitäen, miten sormukset valmistuvat, kertoo Studio Pepitan yrittäjä Netta Herranen.
Luokkasormusten kultakausi oli 1970-luvulla, kunnes luokkacolleget syrjäyttivät osin sormuksen 1980-luvulle tultaessa. Esimerkiksi helsinkiläisestä Kultaseppämestari Tarkkanen Oy:stä vastataan, että heillä on valmistettu välillä merkittäviä määriä luokkasormuksia, mutta niiden merkitys on pienentynyt viime vuosina.
Silti sormus on pitänyt pintansa näihin päiviin asti. Herranenkin on saanut kymmeniä tilauksia ympäri Suomen.
Studio Pepitan tekemistä sormuksista suosituin malli oli viime vuonna “Kannustava”, jossa sormusta kiertää rivi kämmenenkuvia. Tänä vuonna eniten on tilattu piikkilankasormusta, joka on ollut suosittu malli jo 1990-luvulla. Sisäpuolelle kaiverretaan nimi, luokka ja mahdollisesti vuosiluku.
Aikaisempina vuosikymmeninä sormuksiin oli tapana kaivertaa myös tulevaisuuden luokkakokouksen päivämäärä, mutta enää niitä ei juurikaan toivota.
– Viime vuonna kaiversin muistutuksen kokouksesta yhden luokan sormuksiin, tänä vuonna ei yksiinkään, sanoo koruseppä Netta Herranen.
Yhteenkuuluvuutta ja hyvää luokkahenkeä
Haminalaisen Kannusjärven koulun kuudesluokkalaiset tilasivat luokkasormukset muistoksi opettajan innostamana. Kukaan luokan viidestä oppilaasta ei ollut kuullutkaan luokkasormuksista ennen kuin heidän opettajansa kertoi niistä tänä keväänä.
Luokka on kulkenut yhdessä poikkeuksellisen pitkän matkan, sillä he ovat olleet samassa ryhmässä kaksivuotiaista taaperoista saakka.
– Sormuksen ympärille kiteytyvät kaikki ne muistot siitä, kuinka hyvä porukka meillä on ollut päiväkodista asti, tiivistää Tinja Päärnilä Kannusjärven koulun kuudennelta luokalta.
Luokkakaveri Nikolas Lankanen on samoilla linjoilla.
– Sormus merkitsee mulle sitä, että muistan miten hieno luokka meillä oli ja hyvä luokkahenki. Kaikki tulevat toimeen yhdessä eikä täällä ole oikein riitoja, kertoo Nikolas Lankanen.
Oma sormus on edelleen tallessa, mutta ei itsellä
Netta Herranen ei itse ollut kouluaikoinaan mitenkään innostunut luokkasormuksista. Valitussa mallissa oli vapaudenpatsaskuviointi, eikä hän olisi halunnut kyseistä mallia vaan jotain omalle tyylilleen sopivampaa: tyttömäistä ja herkkää.
Sormus tuli kuitenkin tilattua kuudennella luokalla 90-luvulla muun luokan mukana, koska luokkahenki oli niin hyvä.
– Se oli kuitenkin tärkeä muisto siitä omasta luokasta, jonka kanssa olin kulkenut monta vuotta.
Netta Herranen käytti sormusta monta vuotta, kunnes se jäi laatikon uumeniin. Teini-iässä sormus tuli uudelleen käyttöön ja Herranen antoi sen hyvälle ystävälleen, jolla se on tallessa edelleen.
– Hän laittoi muutama vuosi sitten viestiä, haluanko sormuksen takaisin. Sanoin, että jos haluat pitää minusta muiston, niin pidä sormus itselläsi, hymähtää Netta Herranen.
Lue lisää: Luokkasormus katoaa jälkiä jättämättä
Mitä muistoja sinulla liittyy luokkasormukseen? Voit keskustella aiheesta 24.5.2022 klo 23.00 asti.