Valokuvaaja Eeva Mäkinen herkistyy puhuessaan metsien tuhosta.
Kaksi vuotta sitten Kuusamoon muuttanut ammattikuvaaja rakentaa taloa tontilleen jylhän Konttaisenvaaran maisemaan. Naapuritontilla tehtiin hiljattain metsän harvennushakkuita.
– Itkin useita päiviä katsellessani sitä. Metsä on paikka, missä voit olla oma itsesi ja rauhoittua. Metsien hävittäminen surettaa, Eeva Mäkinen sanoo.
33-vuotias Mäkinen kuvaa muutakin, mutta luontokuvat ovat hänen kannanottonsa koskemattoman luonnon säilymisen puolesta. Kauniit luontokuvat herättivät lapsena Mäkisen kiinnostuksen luontoa kohtaan.
– Haluan uskoa, että kauniiden kuvien myötä muillekin ihmisille tapahtuu sama kuin minulle. Kuva voi herättää katsojansa luonnon suojeluun, Mäkinen sanoo.
Vanhat, luonnontilaiset metsät ovat erityisen lähellä Eeva Mäkisen sydäntä.
– Sitä pohdin alati, miten voisin omassa arjessani vaikuttaa niiden säilymiseen.
Voiko luontoa suojella kuvaamalla?
Suomen luonnonvalokuvaajat SLV ry:n puheenjohtajan Kari Wallgrenin mukaan samanlaisissa ajatuksissa on ollut viime vuosina moni muukin luontokuvaaja. Keskustelua esimerkiksi kuvaamisen etiikasta ja luonnon muuttumisesta on käyty laajalti.
– Olen huomannut, että moni pitkäaikainen harrastaja kaivaa esimerkiksi vanhoja dia-arkistoja ja kuvaa nyt sitä, miten kuvauspaikat tai olosuhteet ovat muuttuneet, Wallgren sanoo.
Sinänsä kantaaottavuudessa ei ole luontokuvaajille mitään uutta. Vuoden luontokuva -kilpailussa on palkittu niin tehometsätaloutta kuin auton alle jäänyttä käärmettä esittäneitä kuvia.
Mutta voiko luontoa kuvaamalla suojella sitä? Antaako kauniiden luontokuvien esittäminen virheellisen käsityksen siitä, että koskematonta luontoa on yhä kuvattavaksi mielin määrin?
Wallgrenin mielestä tarvitaan sekä kantaaottavaa kuvausta että perinteisempiä, kauniita kuvia luonnosta.
– "Shokkikuvat" toimivat herätteenä. Mutta jos kaunis kuva houkuttelee menemään luontoon, eikä metsä näytäkään siltä miltä sen odotti näyttävän, sekin voi herättää.
Maailman kiertäminen sai jäädä
Limingasta lähtöisin oleva Eeva Mäkinen on kiertänyt maailmaa. Kulttuureihin tutustumisen nälkää hän on hoitanut muun muassa Etelä- ja Keski-Amerikassa.
Matkustaminen sai jäädä vajaat kymmenen vuotta sitten.
– Maailman kiertäminen ei tuntunut jossakin vaiheessa enää omalta. Kotimaa alkoi houkutella ja erityisesti Suomen metsät. Se mitä metsässä tapahtuu, alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Metsää on myös rajusti käsitelty Koillismaan vaaramaisemissa. Muutto Kuusamoon onkin muuttanut Mäkisen luontosuhdetta.
– Perspektiivi on muuttunut, kun täällä kohtaa monenlaisia mielipiteitä luonnosta puhuttaessa. Olen joutunut miettimään hyvin tarkkaan omat näkökulmat, etten lähtisi kenenkään mielipiteiden kelkkaan, ja joutuisi niiden vangiksi, Mäkinen kertoo.
Ammatin Mäkinen rakensi valokuvaamisesta hiljalleen. Hän sanoo oppineensa ammattimaisen kuvaamisen reilussa viidessä vuodessa aloitettuaan kameran käytön tositarkoituksella reilut kymmenen vuotta sitten.
Kuusamo valikoitui tukikohdaksi luonnon ja metsien vuoksi.
Hän sanoo löytäneensä Koillismaan maisemista paljon kauniita yksityiskohtia, vaikka maisemat ja rakennetut luontoreitit ovat hyvinkin tuttuja. Läheltä löytyy tarvittaessa myös rauhallisia ja erämaisia luontokohteita, kuten Tuntsan alue Sallassa.
Kevään valossa kylpevälle Konttaisenvaaralle kivutessaan Mäkinen selvästi rauhoittuu.
– Pilvetkin alkavat olla kesäisen näköisiä, hän huokaa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella sunnuntaihin 29.5. kello 23 saakka.