LONTOO Punaviiniä seinillä. Sylikkäin istumista ja oksentelua. Karaokesoitin ja paikalle hankittu minijääkaappi viineille.
Kuvia, joissa Boris Johnson itse kippistelee viinilasi tai olut kädessään aikana, jolloin sosiaaliset kokoontumiset oli koronalakien nojalla kielletty.
Kaikki tämä paljastuu viime viikolla kokonaisuudessaan julkaistusta, Britannian pääministerin Downing Streetin virkahuoneiston juhlia käsittelevästä raportista.
Julkaisun jälkeen on enää mahdotonta väittää, että pääministerin työhuoneistossa järjestetyt juhlat olivat "työtapahtuma". Tai että pääministeri itse ei tiennyt koronasulkujen aikana järjestettyjen kokoontumisten luonteesta.
BBC:n poliittinen päätoimittaja Chris Mason luonnehti osuvasti, että pelkkä juhlien kuvailu “haisee alkoholille”.
Virkamiestyönä tehdyssä raportissa sanotaan, että arviointikyky virkahuoneessa oli täysin kateissa ja että "korkeimman johdon" täytyy kantaa vastuu tapahtumista.
Normaalioloissa britit ymmärtäisivät kyllä toilailun veijarimaineellaan ratsastavalta Johnsonilta. Mutta tällä kertaa vallalla on vahva epäreiluuden tunne, sillä työhuoneen juhlia järjestettiin aikoina, jolloin kansa ei voinut edes vierailla sairaaloissa tai osallistua sukulaistensa hautajaisiin.
Raportin julkaisun jälkeen tehdyssä tutkimuksessa 59 prosenttia briteistä vaati pääministerin eroavan virastaan.
Brittiläinen juomakulttuuri on parhaimmillaan loistava ja pahimmillaan tosi ikävä.
Jos on katsonut television lomailuohjelmissa toilailevia brittiteinejä, on nähnyt vain huonon puolen. Vahvasti humalahakuisen juomisen, jota täällä kutsutaan nimellä "binge drinking". Aika rumaa touhua, mikä ei toki ole 1990-luvulla Kainuussa varttuneelle Lontoon-toimittajalle vierasta.
Omat ensikokemukseni Britanniasta olivat kuitenkin toisenlaisia.
Kun muutin Lontooseen, panin merkille, kuinka ihmiset sanoivat "mentäisiinkö pubiin" sen sijaan, että oltaisi kyselty kaljalle. Kyllä, oluttakin kului. Mutta lähtökohta oli sosiaalisempi kuin Suomessa, jossa mentiin useammin alkoholi edellä.
Vivahde-ero on pieni. Kun pubireissun lähtökohta oli viritetty hieman eri tavalla, niin juhliminen jäi jopa tuolloin parikymppisenä – uskokaa tai älkää – sivistyneemmäksi kuin Suomessa.
Viime aikoina Britanniassa on kuitenkin nähty sellaisia ylilyöntejä, että jopa anglofiiliä ja pubien ystävää meinaa hävettää.
EM-jalkapallofinaalissa Lontoon Wembleyllä viime kesänä touhu oli todella kaoottista jo aikaisesta iltapäivästä alkaen. Maa stadionin ulkopuolella oli kaljan ja lasinsirujen peitossa. Otteluun rynnittiin porttien läpi ilman lippuja ja tuntui, että vakavat loukkaantumiset olivat todella lähellä.
Viime viikolla Valioliigan päätöskierroksella Manchester Cityn fanit ryntäsivät ottelun päätteeksi kentälle ja osa heistä hyökkäsi vierasjoukkueen maalivahdin, ruotsalaisen Robin Olsenin kimppuun.
Pääministerin juhlista julkaistun raportin mukaan pääministerin virkahuoneistossa juhlijat kohtelivat niin vartijoita kuin siivoushenkilökuntaakin huonosti.
Mopo meinaa karkailla käsistä maassa, joka muutenkin tanssahtelee juoma- ja tapakulttuurinsa kanssa mahtavan sosiaalisuuden ja ikävän örvellyksen alati kaltevalla pinnalla.
Tähän mennessä Johnsonin eroa vaativien konservatiiviparlamentaarikkojen määrä ei ole saavuttanut epäluottamusäänestykseen vaadittavaa rajaa. Mutta on vaikea nähdä, että konservatiivit uskaltavat lähteä Johnsonin johdolla ainakaan seuraaviin parlamenttivaaleihin, jotka pidetään viimeistään vuonna 2024.
Ei Johnsonia nyt ihan kaikesta voi syyttää, mutta tietty vastuu pääministerin roolissa on paitsi työpaikan kulttuurista myös esimerkin näyttämisestä koko maan tasolla.