Sriiii sriiii sriiii!
Näin kajahtelevat jälleen huudot kerrostalolähiöissä, taajamien omakotitaloalueilla ja maaseudun lakeuksilla, kun kesäasukkaat Afrikasta ovat päättäneet loputtoman lentonsa hetkeksi pohjolaan.
Pesintänsä aloittavien tervapääskyjen huuto on kesän varmimpia merkkejä. Vanhan kansan lorun loppu "pääskysestä ei päivääkään" pitää siis osaltaan kutinsa – vaikka tervapääskyt eivät olekaan pääskyjä vaan kiitäjälintuja ja läheisempää sukua kolibreille kuin pääskyille.
Nämä päivät voivat tulevina vuosikymmeninä olla luetut. 40 vuoden aikana tervapääskyjen määrät Suomessa ovat puolittuneet linja- ja pistelaskenta-aineistoissa. Aineisto puhuu puolestaan, vaikka lajin kannanarviointi onkin vaikeaa.
Tervapääsky luokiteltiin vuonna 2019 Suomen uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi lajiksi, kuten on luokiteltu sen kaimat räystäspääsky ja törmäpääskykin.
Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentin Aleksi Lehikoisen mukaan Suomen tervapääskykannan putoaminen on ollut dramaattista, eikä huoli kosketa yksin Pohjolaa.
– Tämä on ihan yleiseurooppalainen ilmiö, myös monessa muussa Euroopan maassa tervapääskyillä menee huonosti.
Syyt kannan puolittumiseen ovat myös kansainvälisiä: muutolinnun elämään vaikuttavat koko sen lentoreitin olosuhteet, aina eteläisen Afrikan taivailta Keski-Euroopan kautta koto-Suomeen asti.
Vaikka tervapääsky elää suurimman osan elämästään taivaalla, jossa se syö, nukkuu, parittelee ja kerää pesätarpeensakin, voivat meidän toimemme maankamaralla koitua sen kohtaloksi.
Suurimpana ongelmana todennäköisesti hyönteiskato
Lehikoinen arvioi, että keskeinen syy lentämään luodun lajin harvenemiseen on niiden lentävän ravinnon vähentyminen, hyönteiskato. Kun ruokaa on vähemmän kuin taannoisina vuosikymmeninä, vaikuttaa se tervapääskyjen selviämiseen ja pesimämenestykseen.
Vaikka lajin poikaset voivat selviytyä paastolla ja horrostamisella jopa viikon ravintopulasta, kertoo lajin nopea hupeneminen siitä, että ravinnon puutteesta on tullut ylitsepääsemätön ongelma.
Osin ravinnonsaanti riippuu säästä: sateisina kesinä lähes koko elämänsä lennossa viettävät linnut eivät saa riittävästi ruokaa, kun pisarat torppaavat hyönteisten lentoaikeet.
Tervapääskyt eivät jää neuvotomiksi saderintamien edessä, vaan kiertävät jopa satojen kilometrien koukkauksia pysyäkseen kuivalla taivaalla.
Säät ovat aina vaihdelleet, mutta viimeisten 40 vuoden aikana ihmisen toiminnasta, erityisesti intensiivisestä maa- ja metsätaloudesta, on tullut pääskykadon suurin ajuri.
Uhanalaisuusluokituksen mukaan tervapääskyjä uhkaavat rakentaminen, muutokset Suomen ulkopuolella ja kemialliset haittavaikutukset, jotka limittyvät osaksi hyönteiskadon juurisyitä.
– Euroopassa kannan heikkeneminen linkittyy maatalouteen, sihen miten peltoympäristöjä hoidetaan, kuinka paljon käytetään tuholaismyrkkyjä, pääsekö karja laiduntamaan ulos ja vaikuttamaan paikallisesti hyönteismääriin, Lehikoinen listaa.
Tervapääskyt eivät ole ainoita maatalouden murroksesta kärsineitä, vaan lista laitumien ja peltojen laidoilla elävistä lajeista on pitkä.
Suomalaistutkimus osoittaa ympäristötuen hyödyn linnuille
Miten sitten voimme varmistaa, että srii srii kaikuu kaupungeissa ja metsien kunnailla vielä tulevinakin kesinä?
Lehikoisen mukaan maanviljelijöiden ja metsänomistajien syyttäminen ei ole oikea lähtökohta muutokselle, vaan katseet pitää kääntää esimerkiksi tukipolitiikkaan – jo ilmiön kansainvälisen luonteenkin tähden.
Maatalousympäristön lintujen tilannetta on yritetty parantaa EU:n maatalouden ympäristötukien avulla. Tukirahalla ohjataan tuottajia ympäristölle suotuisaa toimintaa kohti. Tutkimus tarkentaa tietoa siitä, mikä ympäristölle todella on suotuisaa.
Vuonna 2019 julkaistu suomalaistutkimus osoitti, että luomueläintilojen läheisyys vaikutti selvästi alueellisiin lintukantoihin. Muiden ympäristötukien vaikutukset jäivät vähäisiksi.
Linnuista voi olla viljelijälle hyötyäkin, sillä ne syövät myös tuhohyönteisiä. Jos ekosysteemi tekee kuperkeikan, voi siitä seurata monin tavoin kohtalokas noidankehä, jossa tuholaisia pitää myrkyttää entistä ankarammin, myrkyttäen samalla lintujen hyönteisravinnon.
Metsissä pesiville lajeille, myös tervapääskylle, tärkeitä ovat puolestaan sopivat pesäkolot, joita voi olla vaikeampi löytää modernista talousmetsästä. Metsänhoidon muutosta pyritään avittamaan kestävän metsätalouden ympäristötuilla.
Kaupungeissa ja taajamissa lintuja ja hyönteisiä voi auttaa niittyjen kasvattamisella ja viheralueiden lisäämisellä sekä niiden hoidon keventämisellä. Myös pesintämahdollisuuksien huomiointi arkkitehtuurissa takaisi suotuisamman elinympäristön tervapääskyille.
Pesivät tervapääskyt ovat ilonamme vielä elo–syyskuun taitteeseen asti. Yleensä noin 42 päivää kuoriutumisensa jälkeen poikanen pudottautuu pesästä siivilleen, eikä enää palaa kotikoloonsa.
Synnynnäinen, vastustamaton etiäinen kutsuu sitä maailman toiselle laidalle. Maailmalla se matkaa, syö ja kasvaa parikin vuotta, kunnes yhtenä uutena suvena siivet kuljettavat nuoren linnun takaisin synnyinmaisemiin.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 31.5. klo 23:een asti.
Lue myös: