Kun eri puolilla maailmaa määrättiin koronapandemian puhjettua sulkemaan yhteiskunta, rajoitettiin ihmisten liikkumista ja määrättiin maskipakkoja, seuraukset ihmisoikeuksille usein sivuutettiin, sanoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.
Erityisesti rajoituksista kärsivät jo valmiiksi syrjäytyneet tai syrjityt ihmiset, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, seksityöntekijät, päihteiden käyttäjät ja kodittomat, järjestö kertoo tuoreessa raportissaan.
Monet maat rankaisivat koronarajoituksia rikkoneita sen sijaan, että olisivat auttaneet ihmisiä noudattamaan niitä. Tämä johti ihmisoikeusrikkomuksiin ja kriminalisointiin niiden osalta, joilla oli vaikeuksia noudattaa rajoituksia, esimerkiksi rahapulan ja julkisen avun puuttumisen takia, Amnestyn sanoo raportissa, joka perustuu muun muassa järjestöille 28 maassa tehtyyn kyselyyn.
Moni köyhä joutui rikkomaan rajoituksia saadakseen perustarpeet perheelleen, mutta samalla hän otti riskin rangaistuksesta. Myös käsidesi ja kasvomaskit olivat monen köyhyydessä elävän ulottumattomissa.
"Koronatoimet syvensivät syrjintää"
Selvityksen mukaan viranomaiset valvoivat, häiritsivät, sakottivat, varoittivat ja pidättivät etenkin haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Erityisesti marginalisoituihin ryhmiin kohdistuivat myös kehotukset poistua julkisilta paikoilta sekä poliisin väkivalta.
Lähes 70 prosenttia kyselyyn vastanneista järjestöistä ilmoitti, että koronatoimet syvensivät tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvaa järjestelmällistä syrjintää.
Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa seksityöntekijöiden järjestöt raportoivat, että poliisit raiskasivat ja pahoinpitelivät seksityöntekijöitä tartunnanjäljitystoimien varjolla. Myös muun muassa Argentiinassa poliisin väkivalta seksityöntekijöitä kohtaan lisääntyi pandemian puhjettua.
Nigeriassa poliisi lisäsi ratsioita bordelleihin sekä pahoinpiteli ja riisui julkisesti alasti transihmisiä ennen kuin pidätti heidät.
Osassa maista marginalisoidut ihmisryhmät oli kriminalisoitu jo ennen pandemiaa. Tämän vuoksi viranomaiset saattoivat pandemian aikana keskittyä heidän rankaisemiseensa ja syrjimiseensä auttamisen sijaan, sanoo Amnestyn Suomen osaston asiantuntija Mariko Sato osaston tiedotteessa.
Aborttiin pääsy vaikeutui, turvataloja suljettiin
Monet hallitukset jättivät myös määrittelemättä välttämättömiksi terveyspalveluiksi esimerkiksi aborttiin, ehkäisyyn, sukupuoli-identiteettiin ja huumeidenkäytön vahinkojen torjumiseen liittyviä palveluja.
Välttämättömäksi määrittely olisi ollut tarpeen, jotta saatavuus olisi taattu myös pandemian aikana.
Esimerkiksi Intiassa viranomaiset katsoivat, ettei abortti ole välttämätöntä terveydenhuoltoa. Tämä antoi terveydenhuollolle mahdollisuuden kieltäytyä abortin tekemisestä ja asetti aborttia tarvitsevat ihmiset vaaraan, Amnesty sanoo.
Useat maat, kuten Ranska, Irlanti, Nepal ja Britannia, helpottivat aborttipalvelujen piiriin pääsyä terveydenhuollon etävastaanottojen avulla. Toisissa maissa, kuten Kolumbiassa, Puolassa, Slovakiassa ja Yhdysvalloissa luotiin tarpeettomia esteitä esimerkiksi rajoittamalla etäpalveluun pääsyä, Amnesty sanoo.
Kotiväkivallan uhrit puolestaan joutuivat koronasulkujen aikana usein pysymään pahoinpitelijänsä luona, kun muuta paikkaa ei ollut. Turvataloja suljettiin ja neuvontapalveluja vähennettiin.
Kodittomuudesta saattoi saada sakot
Joissakin maissa kodittomuutta torjuttiin koronarajoitusten aikana kieltämällä tilapäisesti häädöt ja avaamalla tilapäisiä hätämajoituspaikkoja esimerkiksi tyhjiin rakennuksiin, kouluihin ja hotelleihin.
Monissa maissa, kuten Costa Ricassa, Indonesiassa ja Puolassa kaduilla eläville ei sen sijaan kerrottu, minne he voivat mennä ja miten suojautua.
Lisäksi osassa maita sakotettiin kodittomia ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta, vaikkei heillä ollut paikkaa minne mennä.
Amnestyn selvitys perustuu 54 järjestölle tehtyyn kyselyyn, joka koskee 28 maata. Maat ovat:
Angola, Argentiina, Australia, Belize, Brasilia, Kambodža, Kanada, Kolumbia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Hong Kong, Intia, Indonesia, Kirgisia, Meksiko, Mosambik, Nepal, Hollanti, Nicaragua, Nigeria, Panama, Peru, Puola, Etelä-Afrikka, Tadžikistan, Yhdysvallat, Sambia ja Zimbabwe.
Lisäksi Amnesty on käyttänyt raportin lähteinä muun muassa mediaraportteja ja tutkimusartikkeleja sekä Amnestyn ja ueiden muiden järjestöjen tutkimuksia pandemian vaikutuksista. Amnesty myös keskusteli useiden kansainvälisten järjestöjen ja asiantuntijoiden kanssa.