– Ventovieras mummo yski oven takana koko yön. Aamulla loikittiin olohuoneessa nukkuvien ihmisten yli vessaan. Ei ehkä ihan tyypillinen häämatka, muistelee helsinkiläinen Reija Jyrkinen nauraen.
Jyrkinen ja hänen miehensä viettivät häämatkaansa reilaamalla kuukauden ympäri itäistä Eurooppaa vuonna 1996. Jyrkiset tekivät matkaa ilman sen kummempia suunnitelmia ja viettivät yönsä erilaisissa kotimajoituksissa.
Junassa pariskunta kirjoitti matkapäiväkirjaa ja tutki Lonely Planetista seuraavan kaupungin potentiaalisia ruokapaikkoja. Matkasta on jäänyt paljon hyviä muistoja.
– Siinä oli niin suurta rakkauden huumaa. Minulla ei ole minkäänlaisia epäonnistumisen tai väsymisen muistikuvia siltä matkalta. Se oli sellaista vaaleanpunaista pilveä; me ja suuri maailma ja koko elämä edessä.
Reilaamisen uusi ennätyskausi lähestyy
Interrail täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja sen suosio on jälleen kasvussa.
Koronan aikana reilaaminen, kuten kaikki muukin matkustaminen, käytännössä pysähtyi, mutta vuoden alussa lipunmyynti piristyi uudelleen, kertoo VR:n kaupallinen johtaja Johanna Jäkälä.
– Vielä ei olla sillä tasolla, missä oltiin 80-luvun loppupuolella, kun interrail oli todella kovassa suosiossa. Mutta kiinnostuksen perusteella vaikuttaa siltä, että tästä lähdetään uuteen nousuun. Oma arvaus on, että tulemme näkemään interrailin uuden ennätyskauden lähivuosina.
Yksi syy junamatkustamisen suosioon löytyy ilmastosta.
– Juna on ympäristöystävällinen tapa liikkua. Mutta juna on myös erittäin helppo ja kätevä tapa liikkua maiden välillä ja myös maiden sisällä. Euroopan rataverkosto on tosi kattava. Ja onhan junamatkustamisessa fiilistä, siihen liittyy sellaista elämyksellisyyttä, Jäkälä sanoo.
Interrail-lippuja ostavat tänä päivänä kaiken ikäiset. Varsinkin seniorilippujen myynnissä näkyy selvää kasvua. Jäkälä uskoo, että moni iäkkäämpi matkustaja on reilannut joskus aiemminkin ja lähtee nyt nostalgiamatkalle.
Yksi asia ei ole muuttunut 50 vuoden aikana
Eräänlaisella nostalgiamatkalla olivat myös eläkkeellä olevat oululainen Aila Knihtilä ja helsinkiläinen Anna-Leena Vehmas, jotka vastikään palasivat kuuden viikon reilireissulta. Edellisestä yhteisestä reilimatkasta oli ehtinyt vierähtää 47 vuotta.
Knihtilä kuvaa vuoden 1975 reilimatkaa elämänsä matkaksi, jolta on jäänyt paitsi edelleen jatkuvia ihmissuhteita, myös paljon hyviä muistoja.
– Ihanin kohtaaminen oli Wienissä Pyhän Markuksen torilla. Suomalainen herrasmies kutsui meidät omaan pöytäänsä. Tämä herra oli Tauno Palo. Meillä oli aivan ihana ilta, hän oli todella hurmaava, Knihtilä muistelee.
Huhtikuussa 2022 naiset hyppäsivät uudelleen reilijunan kyytiin. Suurimmat erot kahden eri matkan välillä Knihtilä näkee käytännön asioissa.
– Euro on ollut valtava parannus matkailijalle. Silloin jonotimme pankissa matkashekkien kanssa ja joka maassa piti olla eri valuuttaa. Ja vessat. Silloin seisoimme sata kertaa reikien päällä, nyt joka paikassa on siistit vessat.
Yksi asia on kuitenkin pysynyt samana.
– Hidas tapa matkustaa. Sielu kerkee perässä, kun katsot junan ikkunasta maisemia. Pääset tavallaan maan ja paikan henkeen kiinni, Knihtilä kuvailee.
Selviämisen ja saavuttamisen kokemuksia hakemassa
Interrailin kanssa täsmälleen saman ikäinen Reija Jyrkinen on nyt lähdössä uudestaan reilaamaan, tällä kertaa nuorimman tyttärensä, 16-vuotiaan Kaisa Jyrkisen kanssa.
Suunnitelmana on matkustaa Ruotsin kautta ainakin Saksaan, Itävaltaan ja Italiaan sekä majoittua edellisen reissun tapaan paikallisten ihmisten kotona Couch surfing -sovelluksen kautta.
– Toivottavasti löydetään kivoja perheitä tai pariskuntia, joille voisi mennä yöksi. Samalla pääsee näkemään vähän erilaista elämää, Kaisa Jyrkinen sanoo.
Ensimmäistä kertaa reilaamaan lähtevä Kaisa Jyrkinen odottaa innolla tulevaa matkaa.
– Olen käynyt vain muutamassa Euroopan maassa. Nyt pääsee oikeasti näkemään eri kulttuureita ja eri maita. Ja uskon, että kun pääsemme perille pääkohteeseen Pohjois-Italiaan, on sellainen fiilis, että on saavuttanut jotain.
Reija Jyrkinen uskoo matkan syventävän äiti-tytär-suhdetta entisestään. Uusi reilimatka on Reija Jyrkiselle myös matka omaan itseen.
– Tämä on ehkä sellaista viidenkympin villitystä, omien tarpeiden kuuntelua, omien rajojen etsimistä ja vahvistumisen kokemusta. Toivon huomaavani, että minä selviän.
– Jos me nyt selviämme, Jyrkinen lisää ja nauraa.
Reija Jyrkinen arvioi matkasta tulevan moni eri tavoin hyvin erilainen reissu kuin 26 vuotta aiemmin.
– Mutta toisaalta se perusydin on ihan sama; vapaus, maailma avoinna, me tässä ja mihinkäs mentäis, syödäänkö jätskit ensin vai mennäänkö heti, Jyrkinen kiteyttää interrailin olemuksen.
Millaisia kokemuksia sinulla interrailista? Voit keskustella aiheesta 24. kesäkuuta klo 23.00 saakka.
Lisää aiheesta: