Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
HANGON EDUSTA/UPINNIEMI Kirkkaankeltainen raketti välähtää pilvipoutaisella taivaalla. Sotaharjoituksen viimeinen taistelu alkaa keskellä päivää.
Rannikkojääkärit ja merijalkaväen sotilaat ovat edenneet pusikossa kohti Kajanuksen saunaa. Se on arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema rakennus Upinniemen nokassa ja tunnettu maamerkki.
Paukkupatruunoiden rätinää kestää jonkin aikaa. Tuliasemia näyttää olevan saunaa molemmin puolin ympäröivillä kallioilla.
Tulituksen tauottua taistelijat tulevat koloistaan esiin. He sitovat haavoittuneet ja kantavat heidät paareilla rantaan ilmestyneeseen kuljetusveneeseen.
Maastopukumiehiin ja -naisiin ei kiinnittäisi erityistä huomiota ilman heidän olkapäässään olevaa pientä lippua. Joillakin on Suomen ja toisilla Yhdysvaltain lippu.
Suomalaiset rannikkojääkärit ja yhdysvaltalaiset merijalkaväen sotilaat harjoittelivat tällä ja viime viikolla pidetyssä sotaharjoituksessa ensi kertaa yhdessä ja vielä sekajoukkuein.
Suomalaissotilaat ovat harjoitelleet Naton kanssa jo 30 vuotta, mutta useimmiten erillisinä joukkueina.
Nyt tavalliset varusmiehetkin olivat tulisateessa amerikkalainen merisotilas vieressään.
– Tämä on ollut 33-vuotisen sotilasurani paras harjoitus. Kaikkien osallistujien oppimiskäyrä on ollut nouseva. Oppia on saatu joka tasolla rannikkojääkäristä kommodoriin, sanoo komentaja, kommodori Marko Laaksonen.
Sotilaat harjoittelivat konfliktitilannetta, jossa vihollinen on hyökännyt Suomeen ja miehittänyt osia siitä. Tällaisessa tilanteessa sotilasliitto Nato tulisi apuun ja nousisi joukkoineen maihin Suomen rannikolla.
Yhdysvaltalainen maihinnousutukialus jäisi noin 40–50 kilometrin päähän rannikolta ja toimisi kuljettamiensa maihinnousualusten, helikoptereiden ja hävittäjäkoneiden sekä niitä käyttävien sotilaiden tukikohtana.
Yhdysvaltain merijalkaväki toimii rannikolla samaan tapaan kuin suomalaiset rannikkojoukot, mutta heillä on käytössään myös laivaston ilmavoimien koneita ja laitteistoja, mikä tuo harjoitteluun suomalaisille uusia elementtejä.
Muutakin opittavaa vielä on, jotta perinteiseen rannikkopuolustukseen satsanneet suomalaiset saavuttaisivat Nato-yhteensopivuuden.
– Ei mitään suurempaa petrattavaa kuitenkaan. Kehitystarpeet liittyvät lähinnä [tietoteknisten] johtamisjärjestelmien kaltaisiin asioihin, Laaksonen erittelee.
Myös amerikkalaiskomentaja sanoo miettineensä etukäteen joukkojen yhteensopivuutta. 22. Merijalkaväen valmiusyhtymää johtava eversti Paul Merida näkee johtamiensa amerikkalaisten ja suomalaisten joukkojen välillä eroja, mutta vähemmän kuin hän oli ennakoinut.
– Vielä reilu kuukausi sitten en edes tuntenut ketään suomalaista. Olin ollut Virossa ja Norjassa harjoituksissa, joihin osallistui reserviläisiä, mutta näin laajasta reservin hyödyntämisestä minulla ei ollut kokemusta. Olen hyvin vaikuttunut siitä, kuinka hyvin suomalaiset varusmiehet ja reserviläiset pelaavat yhteen ammattisotilaiden kanssa, Merida sanoo.
Harjoituksen aikana Suomessa oli helleaalto. Seuraava harjoitus saattaa tapahtua paukkupakkasessa, mikä lisäisi vaatimuksia entisestään.
– Rannikot ovat eri puolilla maailmaa meidän näkövinkkelistämme aika samanlaisia. Kapeikkoja täällä Suomessa on, mutta suurimmat haasteemme liittyvät sääolosuhteisiin. Olemme harjoitelleet niitä varten pohjoisemmilla vesillä, Merida kertoo.
Sota-alus USS Kearsargen Suomeen asti tuonut viimeisin komennus alkoi maaliskuussa. Suomen etelärannikolla juuri loppuneen sotaharjoituksen jälkeen se suuntaa Tanskaan. Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevaan kotisatamaansa Virginian Norfolkissa USS Kearsarge palaa lokakuussa.
Norforkista käsin toimivien Yhdysvaltain maihinnousu- ja lentotukialusten vastuualueena on koko itäinen pallonpuolisko Pohjoisnavalta Etelänavalle. Maan länsirannikolla San Diegossa on vastaava tukikohta, ja se vastaa läntisestä pallonpuoliskosta.
30 vuotta sitten kastettu USS Kearsarge on osallistunut operaatioihin muun muassa Irakin ja Afganistanin konflikteissa. Sitä käytettiin amerikkalaisten joukkojen ja kaluston tukialuksena Välimerellä ja Persianlahdella.
USS Kearsarge on kuitenkin joutunut myös yllättäviin tilanteisiin aivan viime aikoina.
Viime lokakuussa laiva oli harjoittelemassa Yhdysvaltain itärannikon edustalla, kun erikoisen valoilmiön kerrotaan seuranneen laivaa.
Merijalkaväki on vahvistanut, että tapausta tutkittiin tunnistamattomana ilmailmiönä (unidentified aerial phenomena), mutta Pentagon ei ole suostunut kertomaan siitä lisää Ylelle tai yhdysvaltalaiselle medialle.
Laivastossa on raportoitu paljon vastaavia tapauksia. Niitä on epäilty muun muassa drooneiksi. USS Kearsargen varustukseen kuuluu nykyisin droonintorjuntakalusto, joka oli nähtävillä myös aluksen vieraillessa Suomessa.
Lue asiasta lisää täältä.
Yhdysvaltalaisella maihinnousutukialuksella kaikki tuntuu vähintään kymmenkertaiselta suomalaiseen verrattuna.
– On helikoptereita ja kannen alla maihinnousualuksia, jotka on integroitu emäalukseen. Henkilöstö on melkeinpä Suomen koko Merivoimien suuruinen, Merivoimien operaatiokeskuksen päällikkö, komentaja Toni Joutsia laskee.
Suomen suurimmassa sota-aluksessa on töissä 130 henkilöä, USS Kearsargella noin 2000. Määrä on paljon jopa 257 metriä pitkässä ja 34 metriä leveässä jätissä, jonka uppouma on hulppeat 40 500 tonnia.
Aluksen sisäkansilla on pysäköitynä lukematon määrä maihinnousuajoneuvoja, maasto- ja kuorma-autoja, nostureita sekä niiden tarvitsemaa kalustoa. Työhaalareihinsa sonnustautuneet Yhdysvaltain merijalkaväen ja laivaston sotilaat puikkelehtivat niiden välissä kuka minnekin aluksella.
Sisäkansilla näkee itsekseen jumppaavia sotilaita. Laivan varsinaisella kuntosalilla kun on väkeä tungokseen asti. Siellä treenaajat odottavat kiltisti vuoroaan, kuten kauas kapeaa käytävää pitkin ulottuvassa ruokalanjonossa.
Ensimmäisellä ulkomaankomennuksellaan matkaava lentosotilas Abigail Morris kertoo oppineensa etsimään aluksen sokkeloista omia piilopaikkoja, joihin voi mennä välillä rauhoittumaan: Venyttelemään jäseniään, lukemaan kirjaa tai vain miettimään maailmanmenoa. Se on olennaisen tärkeää, sillä USS Kearsarge seilaa maailman merillä seitsemän kuukautta kerrallaan.
– Me amerikkalaiset olemme tottuneet runsaaseen tilaan ja täällä aluksellahan sitä ei ole. Monet meistä ovat kaltaisiani nuoria aikuisia, jotka eivät ole aiemmin olleet pitkiä jaksoja poissa kotoa, joten totuttelua tämä vaatii, Morris kertoo.
Amerikkalaiset ja suomalaiset sotilaat saattavat tavata jatkossa usein Suomen rannikolla. Suomen todennäköinen Nato-jäsenyys tietäisi rutkasti lisää yhteisiä sotaharjoituksia.
– On tämä ollut mielenkiintoista. Varsinkin Russarössä ehdittiin tutustua toisiimme ja viestiä paljon keskenämme, kun oltiin samalla puolella taistelutilanteissa, korpraali Axel Terävä Rannikkoprikaatin valmiusyksiköstä sanoo.