Hyppää sisältöön

Opiskelijakuntien jäsenkato pahenee ja talous sakkaa – selvitys suosittelee muun muassa tukea opetusministeriöltä, jotta edunvalvonta säilyy

Tuore selvitys listaa ehdotuksia, joilla voitaisiin parantaa vaikeuksissa olevien opiskelijakuntien asemaa. Ne eivät kuitenkaan riitä, uskotaan Turun ammattikorkeakoulussa.

Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUOn jäsenmäärä on laskenut rajusti viime vuosina. Ongelmia ei ratkaista ministeriön ehdotuksilla, sanoo hallituksen puheenjohtaja Matias Sillanmäki. Kuva: Paula Collin / Yle

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asemaa voitaisiin vahvistaa talouden vakauttamisella ja osaamisen kehittämisellä, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisema selvitys.

Selvityshenkilö Tapio Varmola luovutti selvityksensä tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkoselle keskiviikkona.

– Oppilaitosdemokratia on tärkeä osa kansanvaltaista yhteiskuntaamme. Vaikuttamisen mahdollisuudet tulee turvata myös opiskelijoiden osalta. Selvitys antaa suuntaviivoja juuri tähän, Honkonen sanoo ministeriön tiedotteessa.

Opiskelijakunnat ovat pitkään kärsineet jäsenkadosta ja sen aiheuttamista talousvaikeuksista. Taustalla ovat muun muassa opiskelijakorttibisneksen muuttuminen ja koronaepidemia.

Tilanne on ongelmallinen, sillä opiskelijakunnilla on lakisääteinen velvollisuus toimia ja huolehtia opiskelijoiden edunvalvonnasta.

Toiminta rahoitetaan tällä hetkellä korkeakoulujen tuella, jäsenmaksuilla ja muulla varainhankinnalla.

Jos jäseniä on vähän, taloudellinen tilanne on hankala. Opetusministeriön selvityksen mukaan hieman yli kolmasosa opiskelijakunnista ilmoittaa taloudellisen tilanteensa olevan välttävä.

Kuva: Paula Collin / Yle

Taloudelliset haasteet saattavat johtaa toiminnan yksipuolistumiseen. Tehdyn kyselyn perusteella monet opiskelijakunnat ovat supistaneet toimintaansa kahden viime vuoden aikana.

Tilanne on vaikea esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUOssa.

TUOn jäsenmäärä on noin 2 000, kun läsnä olevia opiskelijoita on koulussa 11 000. Vielä vuosi sitten jäseniä oli vajaat 3 000, parhaimpina aikoina päästiin hätyyttelemään 6 000 jäsenen määrää, kun opiskelijoita oli noin 10 000.

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Matias Sillanmäki kertoo, että taloudellinen tilanne on todella haastava. Kun jäseniä on hyvin vähän, on opiskelijakunta riippuvainen korkeakoululta tulevasta rahoituksesta.

– Suurin osa resursseista kuluu toiminnan turvaamiseen, tulonhankintasuunnitelmien tekoon ja toiminnan uudistamiseen. Tämä kaikki on pois lakisääteisistä tehtävistä ja opiskelija-arjen turvaamisesta, hän sanoo.

TUO leikkasi keväällä toiminnastaan kymmeniä tuhansia euroja. Sillanmäen mukaan opiskelijakunnan perustoiminnot on pystytty ylläpitämään, mutta tietyillä osa-alueilla toiminnan laatu laskee ja reaktioajat pitenevät. Tästä kärsivät ensisijaisesti opiskelijat.

Jäsenmäärät kasvuun, mutta miten?

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin kuuluu Suomessa hieman alle 60 000 opiskelijaa. Se on noin 38 prosenttia tutkinto-opiskelijoista.

Korkeimmillaan jäsenmäärä on ollut vuonna 2018, jolloin opiskelijakuntiin kuului koko Suomessa noin 70 000 opiskelijaa eli noin puolet ammattikorkeakoulujen kaikista tutkinto-opiskelijoista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä ehdotetaan opiskelijakuntien tilanteen parantamiseksi kolmea erilaista ratkaisua. Kaikki tähtäävät toiminnan pitkäjänteisyyden vahvistamiseen ja laadun parantamiseen.

Selvityksen mukaan opiskelijakunnan jäsenmäärä on yhteydessä toiminnan saamaan arvostukseen. Siksi yksi ehdotuksista on, että kaikki opiskelijakunnat sitoutuvat tavoittelemaan 50 prosentin jäsenkattavuutta ja edustajiston vaaleissa 20 prosentin äänestysaktiivisuutta.

Tällä hetkellä yli 50 prosentin jäsenkattavuuteen pääsee viisi opiskelijakuntaa 23:sta.

– Olemme raportissa tyytyväisiä vain siihen, että taloudellinen tilanteemme nähdään ja haasteet tunnistetaan. Mielestämme on pöyristyttävää, että ministeriö tulisi vaatimaan meiltä tavoitteita, joita se ei vaadi ylioppilaskunniltakaan. Varsinkin, kun ei olla valmiita avaamaan lakia tai tekemään aitoja toimia rahoituksemme takaamiseksi, TUOn hallituksen puheenjohtaja Matias Sillanmäki sanoo.

Hän muistuttaa, että opiskelijakuntakenttä on muuttunut radikaalisti opiskelijakorttimuutoksen myötä – kuten selvityksessäkin todetaan.

– Jäsenkattavuustavoitteiden saavuttaminen on nykyisellä pohjalla käytännössä mahdotonta. Isojen jäsenmäärien opiskelijakunnat ovat pääsääntöisesti vielä pystyneet pitämään kiinni yksinoikeudesta opiskelijakorttiin.

Selvityksessä ehdotetaan myös, että opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella käynnistettäisiin kehittämisohjelma, jolla vahvistettaisiin opiskelijakuntien osaamista ja kehitettäisiin uusia toimintamuotoja.

Sillanmäen mukaan jäsenmäärien lasku ei liity osaamattomuuteen.

– Osaamista löytyy varmasti jokaisesta opiskelijakunnasta koska tässä tilanteessa on eletty jo pitkä aika.

TUOn hallituksen puheenjohtaja Matias Sillanmäki on sitä mieltä, että osaamisesta opiskelijakuntien jäsenkato ja talousvaikeudet eivät ole kiinni. Kuva: Paula Collin / Yle

Viidennes rahoituksesta opetusministeriöltä

Toinen keskeinen ehdotus liittyy rahoitukseen. Jatkossa opiskelijakuntien rahoitus voisi perustua OKM:n tukeen, ammattikorkeakoulun tukeen ja opiskelijakunnan omaan varainhankintaan, sisältäen muun muassa jäsenmaksutulot.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tuki voisi olla 20 prosenttia opiskelijakuntien toiminnan rahoituksesta. Yhteensä tuki olisi vuositasolla 1,5–2 miljoonaa euroa.

Sen avulla varmistettaisiin opiskelijakuntien perusvalmius hoitaa ammattikorkeakoululain mukaiset tehtävät ja luotaisiin opiskelijakunnille taloudellista vakautta ja ennustettavuutta. Se vahvistaisi opiskelijakuntien edellytyksiä kehittää palvelujaan monipuolisesti, selvityksessä todetaan.

Esitys ei miellytä opiskelijakunta-aktiivia. TUOn hallituksen puheenjohtaja Matias Sillanmäki sanoo, että ongelmana on edelleen, ettei rahoitus ole riittävää tai yhdenvertaista.

– Valtionosuutta ei ole sidottu mihinkään, joten ammattikorkeakoulujen maksamaa tukea voidaan pahimmillaan pienentää valtionosuuden verran.

Sillanmäki näkee asiaan kaksi ratkaisua. Rahoituksen pitäisi tulla suoraan opetus- ja kulttuuriministeriöltä niin, että se olisi sidottu korkeakoulun opiskelijamäärään. Toinen vaihtoehto olisi, että korkeakoulun rahoituksesta sidottaisiin tietty osuus opiskelijakunnan rahoitukseen.

– Se ei saisi kuitenkaan laskea korkeakoulun rahoitusta.

Lisäselvitystä yhdenvertaisuudesta

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnan jäsenyys on vapaaehtoinen, toisin kuin ylioppilaskuntien. Molemmilla on silti lakisääteinen velvollisuus toimia.

Ylioppilaskuntien rahoitus tulee jäsenmaksuista. Selvityksen mukaan ylioppilaskuntien jäsenmaksut ovat keskimäärin selvästi korkeampia kuin opiskelijakuntien. Opiskelijamäärältään samankokoisissa korkeakouluissa ylioppilaskuntien saama jäsenmaksutulo on kaksin- tai kolminkertainen verrattuna opiskelijakuntiin.

Ministeriön selvityksessä ehdotetaan, että OKM käynnistäisi uuden selvityksen, jossa ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja yliopistojen ylioppilaskuntien asemaa tarkasteltaisiin rinnakkain tavoitteena vertailukelpoiset toimintaedellytykset.

Yksi mahdollisuus voisi olla yhteisen sekä ammattikorkeakouluja että yliopistoja koskevan lainsäädännön valmistelu 2020-luvun aikana.

Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta ratkaisu kummastuttaa silti TUOn hallituksen puheenjohtajaa. Hän ihmettelee sitä, että ongelmat ovat tiedossa, ja tilanne voitaisiin korjata, mutta näin ei todellisuudessa tehdä.

– Olemme pettyneitä. Korjausliikkeiden aika olisi nyt. Elämme yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta silti opiskelijakuntia ja ylioppilaskuntia kohdellaan epätasa-arvoisesti. Vaadimme, että ministeriö näkee meidät yhdenvertaisina lakisääteisinä toimijoina ja turvaa rahoituksen, Sillanmäki sanoo.

Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella (siirryt toiseen palveluun) 9. kesäkuuta kello 23:een asti.

Suosittelemme sinulle