Särkän saaren linnoitusmuuri kohoaa jyrkkänä Kaivopuiston edustalla, puolessavälissä matkalla Suomenlinnaan eli melkein kivenheiton päässä Kauppatorilta. Historiallinen linnoitussaari (siirryt toiseen palveluun) jää kuitenkin Suomenlinnan varjoon, eikä moni helsinkiläinenkään ole käynyt siellä.
– Tämä on julkinen salaisuus. Täältä on hienot maisemat, Harmajan majakka näkyy suoraan, mainostaa pursiseura Merenkävijöiden (siirryt toiseen palveluun) hallituksen puheenjohtaja, kommodori Erkko Ruohoniemi.
Pursiseura pitää tukikohtaansa Särkän saaressa, joka on kuitenkin kaikille avoin virkistysalue. Sinne päästäkseen ei tarvitse olla purjehtija, sillä yhteysalus liikennöi Kaivopuistosta Café Ursulan vieressä olevasta laiturista.
Myös maakrapu voi liittyä pursiseuraan ilman omaa purjevenettä.
– Olemme maailmanperintökohde, mutta yritämme olla virkeä seura. Parhaillaan on alkamassa juniorileiri. Järjestämme myös aikuisten purjehduskursseja, joille voi osallistua ilman venettä.
Hyväksytyn kipparikokeen suoritettuaan ja jäsenmaksun maksettuaan kuka tahansa saa oikeuden varata seuran veneitä käyttöönsä.
Osa seuran jäsenistä myös kilpailee, mutta suurin osa harrastaa matkapurjehdusta eli purjehtii kesän aikana esimerkiksi Saaristomerelle tai eteläiselle Itämerelle.
– Osa ostaa kimpassa veneen, Ruohoniemi kertoo.
Merenkävijöiden 700 jäsenellä on 160 venettä rekisterissä. Laituripaikkoja on vapaana. Turvallisuussyistä puolet satamasta ja telakasta on suljettu yleisöltä.
Saaressa on myös keittiömestari Pekka Terävän luotsaama ravintola.
Pursiseuran satavuotisjuhlien kunniaksi seurasta ja Särkästä on juuri julkaistu historiikki.
– 1920-luvulla syntyi suuri huoli, että saaresta muodostuu salakuljettajien pesä, ja siitä alkoi Merenkävijöiden historia ja kunniatehtävä kunnostaa saarta, Ruohoniemi kertoo.
Hänen mukaansa historiikki on kiinnostava osa suomalaisen purjehduksen ja arkkitehtuurin historiaa.
– Tämä oli myös arkkitehtien pursiseura, esimerkiksi arkkitehti Oiva Kallio (siirryt toiseen palveluun) suunnitteli tänne ravintolasalin ja saunan, ja oli Alvar Aaltokin lyhyen ajan seuran jäsen.
Ruohoniemen mukaan seura haali alkuaikoina nimimiehiä jäseneksi, jotta saatiin arvovaltaa.
– Tallella on esimerkiksi Juho Kusti Paasikiven jäsenhakemus, jossa hän kuvailee olevansa rehellinen Suomen kansalainen, senaattori ja lakitieteiden tohtori. Tämä oli sen ajan markkinointia.
Veneiden talvisäilytys on seuran huoli
Juhlivalla pursiseuralla on myös viesti Helsingin kaupungille, joka toteuttaa merellistä strategiaansa (siirryt toiseen palveluun) eli haluaa rannat ja saariston kaupunkilaisten käyttöön.
– Venekerhot ovat jääneet strategian tekemisestä ja jalkauttamisesta sivuun. Rantojen kaavoittaminen poistaa veneiden talvipaikkoja. Nyt on toista tuhatta talvipaikkaa poistumassa, ja me veneilijät olemme ihmeissämme, kun korvaavien talvipaikkojen edistäminen sujuu hitaasti.
Ruohoniemen mukaan päättäjät eivät ymmärrä, ettei isoja purjeveneitä voi siirtää tonnien painoisten kölien kanssa kovin kauas rantaviivasta.
– Pressulla peitetty vene maalla ei ole yhtä kaunis näky kuin vene meressä kesällä, mutta ei tuulisilla rannoilla koiranulkoiluttajia paljon näy. Kyllä veneillekin täytyisi löytää talvipaikka, Merenkävijöiden hallituksen puheenjohtaja Erkko Ruohoniemi sanoo.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 13.6. kello 23:een asti.
Katso ja lue myös:
Areenassa: Miksi Viapori antautui 1808?
1700-luvun aktivistit yrittivät estää Suomenlinnan rakentamisen