Suomessa toteutettiin vuonna 2005 eläkeuudistus, jonka tavoitteena oli nostaa eläkeikiä.
Uudistuksessa alinta eläkeikärajaa laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen. Samalla luotiin suurten ikäluokkien "superkarttumaksi" kutsuttu aiempaa runsaampi eläkekarttuma heille, jotka jatkoivat työntekoa 63 ikävuoden jälkeen.
Uudistuksen tavoitteena oli kannustaa suomalaisia jatkamaan töissä aina 68 ikävuoteen saakka. Ajatuksena oli, että eläkkeelle voi jäädä itselle sopivaan aikaan 63 ja 68 ikävuoden välillä.
Eläkeiän nostaminen on tärkeä talouspoliittinen tavoite, sillä väestö ikääntyy vauhdilla, eliniän odote nousee ja näin ollen eläkkeellä ollaan aiempaa pidempään.
Moni asia meni uudistuksessa pieleen
Valtion taloudellisen tutkimuskeskusen (VATT) ja työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren tuoreessa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) käy ilmi, ettei joustavan eläkeiän uudistus kuitenkaan onnistunut tavoitteissaan. Oikeastaan melkein kaikki sen tavoitteista epäonnistuivat.
Uudesta alaikärajasta tuli heti uudistuksen ensimmäisenä vuonna uusi eläkeiän normi. Eläkeikien nostamisen sijaan uudistus kasvatti ennen 65. ikävuotta eläkkeelle jääneiden osuutta peräti 47 prosenttia.
Kymmenen vuotta uudistuksen jälkeen suuri osa suomalaisista jäi eläkkeelle 63-vuotiaina, 65 vuotta oli menettänyt merkityksensä eläkeikänä ja toisaalta 68 ikävuoteen saakka töissä jatkoi vain hyvin pieni määrä suomalaisia.
Superkarttuman painoarvo jäi pieneksi
Uudistuksen tavoitteiden epäonnistumisen taustalla on monia syitä. Ensinnäkin 63-vuotiaina eläkkeelle jääneet saivat 9,6 prosentin korotuksen eläkkeeseensä uudistusta edeltäneeseen järjestelmään nähden. Tämä korotus kompensoi superkarttuman vaikutuksen 62–64-vuotiaiden joukossa.
VATT:n erikoistutkijan Terhi Ravaskan ja Laboren johtavan tutkijan Ohto Kannisen mukaan mediassa paljon esillä ollut superkarttuma ei itse asiassa keskimäärin parantanutkaan rahallisia kannustimia jatkaa työntekoa verrattuna aikaisempaan järjestelmään.
– Tutkimusjoukossa työn rahalliset kannustimet itse asiassa laskivat 0,7 prosenttia 62–64-vuotiaiden keskuudessa uudistuksen seurauksena, toteavat Ravaska ja Kanninen.
Suunta takaisin kohti uudistusta edeltävää aikaa
Vuoden 2005 uudistus jäi välivaiheeksi Suomen eläkepolitiikassa. Vuonna 2017 toteutettiin seuraava eläkeuudistus, jossa eläkeikää alettiin nostaa taas takaisin kohti 65 ikävuotta.
Kansainvälisessä tutkimuksessa on havaittu, että eläkkeelle jäädään yleensä heti alimman täyteen eläkkeeseen oikeuttavan iän täyttyessä. Täyden eläkkeen alaikäraja ohjaa siis kaikkein vahvimmin eläkkeelle jäämistä, vahvemmin kuin julkiselle taloudelle kalliit taloudelliset kannustimet.
– Vuoden 2017 uudistuksessa palattiin itse asiassa lähemmäs ennen vuonna 2005 vallinnutta järjestelmää, Ravaska ja Kanninen kertovat tiedotteessa.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 14.6. klo 23:een asti.
Lue myös: