Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Pitkospuut johtavat Soukonkorven suolle, jonka tarina kertoo suomalaisten suhtautumisesta luontoon – ja erityisesti siinä tapahtuneista muutoksista.
Kävimme GTK:n erikoistutkijan Liisa Maanaviljan kanssa täällä viimeksi tasan kymmenen vuotta sitten. Tuolloin hän oli Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija.
Yritämme etsiä merkkejä siitä, mitä Soukonkorvelle kuuluu juuri nyt.
Soukonkorpi on yksi niistä lukemattomista soista, jotka on ojitettu tuottavampaan tarkoitukseen metsiksi, pelloiksi tai turpeennostoalueiksi. Täällä ojat kaivettiin 1930-luvulla, jotta korvesta tulisi kuivempi ja puut kasvaisivat nopeammin tukkipuiksi.
Mutta samalla maan sammalpeite kutistui ja luonto köyhtyi.
Myöhemmin havahduttiin siihen, että soiden vähyys on vakava uhka luonnon monimuotoisuudelle. Vuonna 1995 alkoi Soukonkorven ennallistaminen. Tämä on yksi ensimmäisistä soista koko maassa, jossa kelloja yritetään kääntää taaksepäin.
Siksi tämä on erinomainen paikka tutkia, kuinka hyvin ojituksen aiheuttamat haavat voi parantaa.
Liesjärven kansallispuistoon kuuluvassa Soukonkorvessa tavoitteena on erityisesti luonnon rikastaminen, mutta toiveissa on myös ilmastonmuutoksen hillintä. Lopputuloksen määrää luonto, joka voi yllättää – niin tälläkin kertaa.
Suuret muutokset tapahtuvat maanpinnan alapuolella
Liisa Maanavilja on erikoistunut soiden kasvillisuuteen ja suoekosysteemin toimintaan. Siksi hän ottaa esiin keittiöveitsen ja alkaa hakata sillä suota riuskoin ottein.
Maan alta paljastuu se, kuinka hyvin sammal on lähtenyt kasvamaan. Selväksi käy myös se, miksi hyvinvoiva sammalkerros on tärkeä veden imeytymiselle.
Soiden ennallistaminen ja monimuotoisuuden arvostus ovat lähteneet nousuun
Yksi syy edelliseen vierailuumme vuonna 2012 oli se, että soiden ennallistamistahdin pelättiin hiipuvan.
Ennallistamisen määrän suhteen Maanaviljalla on hyvä uutinen.
Metsähallituksen tilastojen perusteella vuotta 2012 seurasi hieman hiljaisempi kausi, mutta viime vuosina tahti on ollut kovempi kuin koskaan aiemmin.
Suomen liki viidestä miljoonasta ojitetusta suohehtaarista on ennallistettu vasta alle prosentti, mutta suunta on oikea.
– Ennallistaminen lisääntyy tulevaisuudessakin. Kymmenen vuotta sitten sitä tehtiin vain valtion suojelualueilla, mutta nyt sitä on alettu tehdä myös yksityismailla, sanoo Maanavilja.
Tutkijan mukaan luonnon monimuotoisuudesta puhuttiin kyllä myös vuosikymmen sitten, mutta nyt se on noussut ilmastonmuutoksen kanssa politiikan keskiöön.
– Ihan koko EU:n tasolla on aika kovat monimuotoisuustavoitteet vuoteen 2030 ja ennallistaminen on niissä mukana.
Ennallistettukaan suo ei välttämättä palaa ennalleen
Vaikka ennallistettujen soiden hehtaarimäärät kasvavat, ne eivät ole samanlaisia kuin ennen ojitusta vielä pitkään aikaan – jos koskaan. Ennallistaminen sysää liikkeelle muutosten sarjan, joka kestää vuosikymmeniä ja voi yllättää tutkijatkin.
Soukonkorpi ennallistettiin melkein 30 vuotta sitten ja nyt monella paikalla maisemaa hallitsevat koivut.
Tämä ei ole sitä mitä ennallistamisen alussa ajateltiin, eikä sitäkään millainen suo on mitä todennäköisimmin ollut sata vuotta sitten.
– Monessa kohtaa koivut eivät näytä kovinkaan paljon suuremmilta kuin kymmenen vuotta sitten. Jäävätkö ne tällaisiksi vai mitä seuraavaksi tapahtuu? En osaa sanoa, sanoo Maanavilja.
Tärkeintä on, että suo on rikkaampi. Luonnon monimuotoisuus on peruskivi kaikelle sille, miksi ihmisten elämä maapallolla on mahdollista sellaisena kuin mitä se nyt on.
Monimuotoisuus on myös moraalinen kysymys. Millaisen perinnön jätämme tuleville sukupolville? Mikä on luonnon itseisarvo?
Luonnon monimuotoisuus ja ilmastotavoitteet eivät aina kulje käsi kädessä
Parhaimmillaan ennallistamisesta on monenlaisia hyötyjä. Suosta tulee paitsi monimuotoisempi, myös parempi vesien suodattaja, sekä tulvien ja ilmastonmuutoksen hillitsijä.
Vuonna 2012 tutkimustieto ilmastovaikutuksista oli puutteellista ja valitettavasti tietoa puuttuu yhä.
Tieto olisi ensiarvoisen tärkeää, koska ennallistaminen voi lisätä suon kokonaispäästöjä ainakin jonkin aikaa.
Nyrkkisäännöt toki tunnetaan.
– Rehevät suot ovat Suomessa kaikkein uhanalaisimpia ja monimuotoisuuden takia niitä olisi hyvä ennallistaa. Mutta niillä kasvihuonevaikutus ei välttämättä ole niin positiivinen kuin karummilla soilla, sanoo Maanavilja.
Vaikka perusasiat tiedetään, asia kaipaisi Maanaviljan mielestä lisää tutkimusta. Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) laskelmissa ennallistetun suon ilmastovaikutukset lasketaan vastaavan luonnontilaisen suon perusteella.
– Mutta kyllä ennallistetuissa soissa on omat erityispiirteensä, joiden takia ilmastovaikutukset eivät välttämättä ole samat, sanoo Maanavilja.
Tiedon tärkeys on korostunut kymmenen vuoden takaisen retkemme jälkeen.
– Kyllä kriisitietoisuus on lisääntynyt ja kriisi pahentunut. Nyt on alettu ajatella enemmän, että meillä ei ole aikaa ottaa edes niitä väliaikaisia korkeita päästöjä. Vaikka eiväthän soiden metaanipäästöt ole tietenkään tätä pahaa tilannetta aiheuttaneet.
Nousevatko kuuset sittenkin takaisin valtalajiksi?
Lyhyt tutkimusmatkamme Suokonkorvessa Kanta-Hämeen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajamailla alkaa olla päätöksessä. Katselemme ympärillämme maisemaa, joka kuvastaa parhaiten mustikkakorpea, jollaiseksi tutkijat odottivat suon laajemminkin muuttuvan.
Maanavilja upottaa jälleen keittiöveitsensä sammaleeseen tutkiakseen sen kasvua.
– Kyllä se ällistyttää, että kuinka paljon sammal todella kasvaa. Suomessa ei kovin moni asia kasva kovin nopeasti. Maatalouden suhteen olemme vähän äärirajoilla, että miten viljelykasvit kasvavat näin pohjoisessa. Mutta rahkasammal täällä kyllä kasvaa, Maanavilja sanoo.
Vielä viimeisillä pitkospuilla Maanavilja tekee kiinnostavan havainnon. Ehkäpä koivujen lähtölaskenta suolta on sittenkin jo alkanut. Sellaisilla paikoilla, joissa sammal on kasvanut kaatuneen puunrungon päälle, näkyy siellä täällä kuusentaimia.
Jos kuuset pääsevät näillä paikoilla kasvamaan, ne voivat ohittaa koivut ja jättää ne varjoonsa. Tämä kehityskulku voisi johtaa siihen, että Soukonkorvesta tulisi sittenkin nykyistä laajemmin kuusivaltainen korpi.
Tulevat vuosikymmenet näyttävät, miten käy. Palatkaamme siis paikalle taas kymmenen vuoden kuluttua.
Juttuun on antanut haastattelun tai kommentteja myös Kaisu Aapala / SYKE, Tuomas Aakala / Itä-Suomen yliopisto, Paavo Ojanen / Helsingin yliopisto, Markku Koskinen / Helsigin yliopisto, Eerika Tapio / Metsähallitus.
Voit keskustella luonnon monimuotoisuudesta perjantaihin 1.7. kello 23:een asti.
Lue 10 vuoden takainen juttu tästä linkistä:
Lue myös suunnitelmasta luontokadon pysäyttämiseksi: