Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kuvaa sodan raakuuksia ja siviileihin kohdistuneita rikoksia Ukrainan Butšan kaupungissa otetun valokuvan avulla.
Kuvassa näkyy miehen ruumis. Mies on siviili, ja hänen kätensä on sidottu selän taakse. Geneven sopimusten ja Rooman perussäännön mukaan siviilien surmaaminen sodassa on ehdottomasti kiellettyä aina ja kaikkialla.
– Jo kuvan perusteella on ilmeistä, että kuollut mies on joutunut sotarikoksen kohteeksi, mutta miten tekijä tai tekijät voidaan selvittää yksin kuvan perusteella? kysyy valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.
"Kenenkään ihmisarvo ei ole toista alempana"
Melkein heti Venäjän hyökättyä Ukrainaan Toiviainen sai avunpyynnön Ukrainan valtakunnansyyttäjä Iryna Venediktovalta.
Vaikka Ukraina on jo nyt onnistunut saamaan muutamia rikoksiin syyllistyneitä tuomiolle, maan voimavarat eivät yksin riitä.
Ukrainan ylin syyttäjäviranomainen Venediktova pyysi Suomelta apua ja mahdollisuutta saada lisävoimia kansainväliseen oikeuteen perehtyneiltä asiantuntijoilta.
– Ukrainan valtakunnansyyttäjä pelkäsi jo keväällä, ettei törkeitä sotarikoksia kyetä tutkimaan, jos maan oikeudenhoidon keskeiset henkilöt ovat menettäneet henkensä, ovat sotatantereella tai joutuneet pakenemaan.
Raija Toiviainen kertoo, että Suomessa noudatetaan niin sanottua universaaliperiaatetta.
– Se tarkoittaa sitä, että Suomella on toimivalta tutkia ja asettaa syytteeseen Ukrainassa tapahtuneista kansainvälisistä rikoksista.
Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan on kyse ihmisoikeusrikoksista: joukkotuhonnasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista. Oikeuteen tutkittavaksi tulisi saattaa raiskaukset, pakkosiirrot sekä siviilien ja lasten tappaminen ja ylipäätään kaikki siellä tapahtuvat kansainväliset ihmisoikeusrikokset.
– Me olemme kaikki tasa-arvoisia ihmisarvoltamme. On äärimmäisen tärkeätä, että me, jotka olemme viranomaiskoneistossa, hoidamme tehtävämme. Uhrien vuoksi meillä ei ole oikeutta edistää rankaisemattomuuden kulttuuria.
"Jotta voimme surra kuolleita"
Monet venäläiset sotilaat, jotka ovat voineet syyllistyä sotarikoksiin, ovat palanneet kotimaahansa sotasankareina ja nauttivat siellä täydellistä immuniteettia. Uhrien asema on aivan toinen.
– Pahuus on läsnä konkreettisesti. Ihmiset ovat pahasti loukkaantuneita, heitä on silvottu, osa heistä on kuollut erittäin raa'alla tavalla. Monet muut uhrit ovat traumatisoituneet pahasti. Myös lapset ovat rikosten uhreina. On todella raskasta selvittää näitä rikoksia.
Somen öyhöttäjille kansainvälisten sotarikosten selvittäminen ja Suomen korkeimman syyttäjäviranomaisen toimet näyttävät olevan punainen vaate.
Valtakunnansyyttäjä Toiviaista ja poliisia alettiin pommittaa välittömästi tutkinnan kalleudesta, kun Yle kertoi, että Raija Toiviainen otti Ukrainan valtakunnansyyttäjän kanssa käymänsä videoneuvottelun jälkeen yhteyttä Suomen poliisiin sopiakseen Suomeen tulleiden ukrainalaisten kertomusten keräämisestä.
Toivianen sopi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen kanssa, että poliisi kuulee Suomeen pakoon tulleita ukrainalaisia heidän mahdollisesti näkemistään ja kokemistaan sotarikoksista todisteiden keräämiseksi.
Toiviainen sanoo, että verovarojen käyttö ihmisyyttä anteeksiantamattomasti loukkaavien rikosten selvittämiseksi ja syyttämiseksi ei ole vain järkevää, se on suorastaan velvollisuus.
– Se on välttämätöntä ihmisyyden ja rahassa mittaamattomien arvojen suojelemiseksi ja turvaamiseksi. Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus tehdä kaikkensa surmaajien ja raiskaajien vastuuseen saattamiseksi. Jotta voidaan surra kuolleita, on poistettava rankaisemattomuus.
"Kun mitään ei saa sanoa!" – Sanat muuttuvat väkivallaksi
Valtakunnansyyttäjä Toiviainen on jäämässä eläkkeelle syyskuussa 2022. Hän on määrätietoisesti nostanut vihapuheeseen, solvaamiseen, vainoamiseen ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseen liittyviä syytteitä.
Näin hän on saanut niin sanotut somen öyhö- ja trolliryhmät peräänsä. Mutta tinkimätöntä linjaa arvostetaan. Toiviainen palkittiin hiljan Suomen Asianajajaliiton Oikeusteko-palkinnolla. Palkinnon perusteluissa mainitaan, että "näkyvä aloitteentekijä ei ole antanut vihapuheen vaikuttaa työhönsä".
Monet vihaa somessa lietsovat sanovat, että heidän toimintaansa suojaa sananvapaus. He torjuvat toimintansa kritiikin sanomalla, että "kohta mitään ei saa sanoa".
Toiviainen tekee rajun kytkyn vihapuheen ja ihmisoikeusrikosten välille. Hänen mukaansa vihapuhe on polun alku. Vihan lietsonta tasoittaa tietä pahemmille teoille, ja polun päässä odottaa väkivalta.
– Toisen ihmisen oikeuksien polkeminen sananvapauden varjolla tasoittaa tietä ihmisoikeusrikoksille. Ihmisarvon riistämisen seurauksia on nähty muun muassa Ruandassa, Jugoslavian sodassa ja nyt Ukrainassa.
Esimerkiksi Venäjä syytää väitteitä siitä, että ukrainalaiset olisivat natseja. Ihmisistä koetetaan tehdä halveksuttava ryhmä, jonka ihmisarvon riistäminen on oikeutettua.
Toiviaisella on kokemusta tällaisesta muun muassa Ruandan joukkotuhontaoikeudenkäynnistä, jossa oli syyttäjänä.
– Vihapuheella pyritään oikeuttamaan väkivaltainen toiminta. Aletaan puhua järjestelmällisesti halventavasti jostakin ihmisryhmästä. Se voi kestää vuosia. Mutta sanat muuttuvat teoiksi. Äärimmäinen reuna on, kun sanat johtavat joukkotuhontaan.
Toiviainen korostaa, että sananvapaus on äärimmäisen tärkeä perusoikeus. Sananvapaus ei ole kuitenkaan rajoittamaton. Päämäärä ei voi olla polkea vihapuheella toisen sananvapautta ja hiljentää hänet. Sananvapaus voi joutua väistymään myös toisten perus- ja ihmisoikeuksien kuten syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden perusteella.
– Kun joku käyttää sananvapautta väärin, ihmisen kunnia ja jopa henkeen sekä terveyteen liittyvät perusoikeudet voivat olla uhattuina.
Vihapuhe voi kohdistua kansallisuuden perusteella ihmisryhmään tai vaikkapa homoseksuaaleihin. Vihapuheella voidaan yrittää hiljentää tekemästä viranomaispäätöksiä tai olla vaikkapa uutisoimasta joistakin asioista.
– Vihapuheella on tänä päivänä poliittinen voima. Vihapuhe on ääriekstremistiryhmien keskeinen väline.
Lue lisää: