BEIRUT Roy Hayek pitää pientä levykauppaa Mar Mikhael -kadulla Beirutin sataman reunalla. Näyteikkunassa on Pink Floydia, Doorsia ja Deep Purplea.
Parikymppinen Hayek perusti levykaupan vuonna 1979, ja liike on ollut samoilla sijoillaan siitä lähtien.
Elokuun 4. päivänä vuonna 2020 koko katu lähti sijoiltaan, kun ammoniumnitraattilasti räjähti Beirutin satamassa.
Roy Hayek näyttää puhelimeltaan ystävänsä kuvaamaa kännykkävideota, jossa tulenlieskat leimahtavat ja hetken kuluttua paineaalto tempaisee irtaimen tavaran kadulta mennessään – mukaan tarttuu myös kuvaaja itse.
– Kuin ihmeen kaupalla kaverini säilyi hengissä.
Levykauppa kuin museo
Monen Mar Mikhael -kadun kauppiaan koko elämäntyö katosi kerralla. Niin kävi myös levykauppias Roy Hayekille.
– Kauppa tuhoutui täydellisesti. Myös kaupan edessä ollut auto hajosi. Oikeastaan mitään ei säästynyt.
Kaupassa räjähdys pyyhkäisi ikkunat, hyllyt, vitriinit, cd-soittimet, kelanauhurit, levyt, cd:t ja kasetit mennessään.
Moni vanha kelanauhuri, levysoitin tai kasettisoitin oli korvaamaton, sillä niitä ei voi enää hankkia mistään. Erityisesti levykauppiasta kalvaa kaupan kunniapaikalla olleen elokuvaprojektorin rikkoutuminen.
Hayekin levykauppa on laitteiltaan yhden sortin äänitealan pienmuseo.
Hän on yrittänyt haalia varaosia ja kursia vaurioituneita konevanhuksia kasaan. Rahaa on mennyt lähes 20 000 euroa.
Kadun kauppiaat ovat yrittäneet auttaa toinen toistaan. Menneet kaksi vuotta ovat olleet raskaita.
– Olen laihtunut tänä aikana kymmenen kiloa, Roy Hayek sanoo.
Uudelleenrakennus on miljardien urakka
Rudy Saab pitää pientä elintarvikekauppaa samalla kadulla. Hän oli kaupassa vanhempiensa kanssa, kun satamassa räjähti kahdesti. Kauppa vaurioitui täysin.
Räjähdyksissä kuoli lähes 200 ihmistä ja tuhannet loukkaantuivat. Saabin perhe selvisi ruhjeilla.
Perheen asunto on samassa talossa kuin kauppa.
– Myös asunto tuhoutui suurelta osin, Rudy Saab sanoo.
Aineellinen hävitys oli Beirutissa valtava. Tuhoutuneiden satamarakenteiden, talojen ja irtaimistojen arvo on miljardeja euroja.
Apua luvattiin, mitään ei saatu
Erityisesti kadun varren liikkeitä pitäviä ihmisiä suututtaa se, etteivät viranomaiset ja muut tahot ole pitäneet kiinni lupauksistaan.
Rudy Saab sanoo, että Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto US Aid auttoi nopeimmin, ja lukuisat yksityishenkilöt avasivat kukkaronnyörejään.
Saabin mukaan apua on vain tullut aivan liian vähän – paljon vähemmän kuin mitä kauppiaat olisivat tarvinneet.
– Kävivät armeijan miehetkin tarkastamassa tuhoja, mutta ei sieltä ole sen koommin mitään kuulunut, levykauppias Roy Hayek sanoo äänessään katkeruutta.
Avustaminen on ollut hyvin epäselvää ja poukkoilevaa. Hayekin mukaan armeijan lisäksi myös eri kansalaisjärjestöjen edustajat kävivät kyselemässä tietoja kaupan ja autojen tuhoista. Auttaa on luvattu, mutta mitään apua ei ole tullut.
– Kukaan ei ole ollut rehellinen meitä kohtaan.
Mar Mikhael elpyy – ainakin iltaisin
Rudy Saab sanoo, että on enää turha katsoa taaksepäin ja odottaa valtiolta mitään.
– He olisivat toimineet jo, jos olisivat halunneet. Pitää aloittaa alusta ja niin olemme tehneetkin.
Itse asiassa koko Mar Mikhael -katu on karistanut räjähdyksen pölyt harteiltaan. Katu on nyt täynnä baareja ja iltaelämää.
Elo on jopa niin virkeää, että joka toisella parvekkeella on lakanoita, joissa vaaditaan edes yöksi hiljaisuutta.
Tyly muistutus satamaräjähdyksestä on kadun toisessa päässä oleva huoltoasema, jonka katto on osin romahtanut. Se on Mar Mikhaelin kaupunginosan oma muistomerkki.
Valvonta petti
Räjähdysten ja Mar Mikhaelin varsinaisen asuma-alueen välissä oli viljasiilo. Se esti paineaallon iskeytymisen täydellä voimalla asuntoihin ja siten myös suuremman tuhon.
Viljasiilon raunioista on muodostunut eräänlainen korruption, suhmuroinnin, toimimattomuuden – ja myös rankaisemattomuuden muistomerkki.
Pulut ja muut linnut ovat vallanneet siilon omakseen. Jyviä löytyy sieltä täältä, linnuilla riittää naposteltavaa. Lintujen ulosteiden haju on siilon läheisyydessä pistävä.
Satama on ollut myös valtaa pitävien poliitikkojen seisova pöytä. Satamanhallinto on miehitetty eri uskontokuntien edustajilla ja siitä on tullut korruption pesä.
Sataman valvonta petti. Ammoniumnitraattilastin vaarallisuus tiedettiin, ja silti se oli ollut varastossa vuosikaudet. Sitten se pääsi räjähtämään. Räjähdysten syy on edelleen epäselvä.
Poliitikot ovat parhaimpansa mukaan lähinnä estäneet onnettomuuden tutkintaa ja mahdollisten laiminlyöntien paljastumista.
Ei korppi korpin silmää noki.
Alaston satama
Räjähdysten ympärillä käydyn pelin tunteva poliittinen kommentaattori Daoud Rammal sanoo, että tutkinnan ongelma on ollut se, että sitä valvottiin poliittisesti.
– Poliittinen johto kantaa vastuun siitä, mitä tutkinnassa on tapahtunut, Rammal sanoo.
Satamaräjähdysten sattuessa Libanonin talous oli ollut jo toista vuotta romahtaneena. Libanonilaiset olivat entuudestaan hyvin kyllästyneitä maan korruptioon.
Räjähdykset saivat aikaan vahvan kansanliikkeen, joka vaati kaduilla hallituksen eroa ja syyllisten saamista vastuuseen. Kansan vaatimus on kaikunut kuuroille korville.
Rammal muistuttaa, että satamaräjähdyksen tutkinta keskeytettiin ja sitä hankaloitettiin.
– Ehkä on niin, että poliittinen johto on korruptoitunut. Ellei eliitti olisi korruptoitunut, niin me tietäisimme, mitä satamassa tapahtui ja ketkä ovat syyllisiä, Daoud Rammal muotoilee.
Libanonissa pidettiin parlamenttivaalit reilu kuukausi sitten. Uutta hallitusta yritetään kasata parasta aikaa. Satamaräjähdyksen tutkinnan saaminen johonkin päätökseen on tulevan hallituksen asialistalla.
– Ei siitä kukaan ole tilille joutunut. Asiassa on vitkuteltu kauheasti. Toivottavasti joku tuomio tulisi, mutta alkaa olla liian myöhäistä, kauppias Rudy Saab sanoo.
Daoud Rammal pelkää kansan tavoin, ettei kukaan joudu vastuuseen. Hän arvioi, ettei syytteitä nosteta, koska kaikki poliittiset puolueet ovat jollain tavalla sotkeutuneet vyyhtiin.
– Koko asia saatetaan painaa villaisella, syylliseksi löydetään jostain joku syntipukki ja poliittiset johtajat pesevät kätensä, poliittinen kommentaattori Daoud Rammal sanoo.
LUE MYÖS: