Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Sonja Huhtaniska alkoi jakaa Facebookissa somehahmo Sonkkelin nimissä komiikkaa ja lyhyitä räppejä jo vuonna 2017.
Nyt Huhtaniska miettii, ettei Facebook ollut hedelmällisin alusta tehdä juttuja, jos ajatuksena oli tavoittaa omaa tuttavapiiriä suurempaa yleisöä.
– Uskallan sanoa, että jos olisin julkaissut nuo vuoden 2017 videot nykyajan Tiktokissa, niin tällä hetkellä kaikki tietäisi kuka mie oon. Se matsku olisi trendannut. Tiktok on sillä lailla niin altis alusta, että se jopa suorastaan pakkosyöttää ihmisille sisältöä – semmoistakin mitä ne ei välttämättä haluaisi nähdä.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava Huhtaniska on kokenut lyhyiden videoiden jakamiseen tarkoitetun mobiilisovelluksen hyväksi tavaksi pitää räppitaitojaan yllä, kun voimien ei tarvitse riittää pitkien kappaleiden tekemiseen. (siirryt toiseen palveluun)
Ehkä jonain päivänä hänen ja puolisonsa Maarit Tolppasen kodista kuuluu myös yhteismusisointia. Pariskunta on miettinyt yhteisiä musiikkiprojekteja.
– Olen harrastanut räppiä 14-vuotiaasta saakka, mutta en ole ikinä tehnyt musiikkia kenenkään kanssa. Se olisi kiinnostavaa. Vaimo osaa laulaa, mie en.
Kirjoittamista ja sanoilla leikittelyä Huhtaniska on rakastanut aina. Olipa kyseessä sitten lyhyt räppi tai pidempi lehtiartikkeli, niin Huhtaniska näkee niissä yhtäläisyyksiä.
– Yllättävät mielleyhtymät, hauskat sanavalinnat ja kielikuvat ovat kaikki kaikessa.
Masennus jarruttaa luovuutta
Huhtaniska sai diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä vuonna 2019. Hän on puhunut avoimesti mielenterveysongelmistaan alusta asti.
Hän jakaa purkauksia elämästään sosiaalisen median alustoilla. Se on samalla keino elää sairauden kanssa.
– Välissä on semmoisia päiviä, että mie en todellakaan koe oppineeni elämään sen kanssa. On erittäin vaikea hyväksyä sitä, että se tosi tehokas, energinen, iloinen ja hurmaava tyyppi ei olekaan täällä koko ajan, vaan tilalla on joku tämmöinen toinen ihminen, joka ei oikein jaksa huolehtia itsestään eikä uskoa mahdollisuuksiinsa.
Huhtaniska haaveilee tulevaisuudesta ilman sairauden lamaannuttavaa voimaa.
– Voi että kun saisi tämän taudin talttumaan. Minun haaveeni on se, että saisin itseni takaisin.
Huhtaniska on luonut uran kirjoittavana toimittajana, mutta on tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä. Eläkkeellä voi tehdä osa-aikaisesti töitä.
Huhtaniskalla onkin muutamia projekteja vireillä, mutta hän työskentelee niiden parissa noin tunnin päivässä.
– Viime vuonna minulla oli vaihe, että pääsin niin sanotusti remissioon. Näytti siltä, että lääkkeet toimii ja sairaus ei ollut edennyt reiluun puoleen vuoteen.
Työkokeiluna toteutettu paluu toimittajan työhön nosti uudelleen uupumuksen pintaan. Se laukaisi masennusoireet.
– Tässä sitä nyt keppuroijaan. Kyllä tämä on pitkä taival.
Maalaaminen huuhtelee kuormittuneita aivoja
Lyhyidenkin videoiden tuottaminen kuormittaa aivoja niin paljon, että se vaatii vastapainoksi muuta ilmaisua.
– Räppiä ja Tiktokkia tärkeämpi selviytymiskeino on maalaaminen, joka on vähän niin kuin toinen ammattini.
Huhtaniska alkoi maalata enemmän vasta sairastuttuaan. Hänen töitään on voinut nähdä esimerkiksi viime vuonna Tampereella pidetyssä Mielialahäirikkö-nimisessä näyttelyssä. Yksi hänen teoksensa on ostettu Tampereen taidemuseon kokoelmaan.
Instagram on otollinen paikka esitellä taidetta myös myyntimielessä.
– Minun taulujani on myyty 75–1600 eurolla. Hinnoittelu perustuu tekniikan haastavuuteen ja taulun kokoon, Huhtaniska kertoo.
Joskus Huhtaniska rakastuu töihinsä niin paljon, että hintaan vaikuttaa tunnearvo.
– Kun sairastuin, en pystynyt moneen vuoteen tekemään räppiä tai kirjoittamaan lehtijuttuja, koska aivot olivat niin riekaleina uupumuksesta ja mielialavaihteluista. Taide on ollut minun pelastukseni, koska maalatessa ei ole pakko ajatella tai tuntea mitään. Saa vain olla väreissä.
Voit keskustella aiheesta 20.6. kello 23:een saakka.
Lue myös: