Vuoden 1974 Ford Trader -kuorma-auto oli lappeenrantalaisen Juhani Junnikkalan ensimmäinen hankinta kuljetusyrittäjänä. Hän huomasi nopeasti, että malli soveltui huonosti hiekan ajoon ja vaihtoi jo vuoden päästä Mersuun.
Tämän jälkeen tuli iso kaarti Sisuja työjuhdiksi. Ja sitten iski nostalgia.
Kymmenen vuotta sitten hän löysi ensimmäisen kuorma-autonsa virkaveljen ja osti sen. Hänellä itsellään ollut yksilö oli jo hylkyjen hautausmaalla.
Muistoja tuova automalli purettiin ensin palasiksi.
– Se oli aika pehmeä, ja ohjaamon lattia oli rakennettava uusiksi, Juhani Junnikkala muistelee entisöintiurakan alkua.
Pitkän uurastuksen jälkeen auto kelpasi Veteraanikuorma-autoseuran riveihin. Nyt hän ja vaimonsa Pirjo Junnikkala osallistuvat innokkaasti kuorma-autovanhuksiin hurahtaneen väen tapahtumiin.
Majapaikka kulkee mukana lavalla
Junnikkalat ottavat reissuillaan Ford Traderin lavalle mukaan vanerisen kopin, joka toimii heidän yösijanaan tapahtumissa. Koppi kuvastaa autovanhuksen edustamaa aikakautta. Sekin pätevöittää seuran jäsenyyttä, sillä ajokin tulee edustaa hyvin aikakauttaan.
Auton lavalla oli samanlainen koppi myös aikanaan, kun työmiehiä kuljetettiin työmaalle. Siellä koppi laskettiin alas ja se toimi päivän ajan työmiesten taukotupana ja sateensuojana.
– Illalla koppi ja miehet nostettiin takaisin kyytiin.
Kesäkeikalla yli sata autoa
Junnikkalat ja Ford Trader suunnistivat viikonlopuksi kruisingille, joka kulki Jämsänkosken, Petäjäveden ja Jyväskylän ympäristössä. Matkalla 103 autokuntaa tutustui historiallisiin teollisuuskohteisiin, kuten Petäjäveden naulatehtaaseen.
Ennen lähtöä huoliteltujen, puunattujen ja pienintä yksityiskohtaa myöten entisöityjen vanhojen kuorma-autojen joukko asettui Jämsän Gradian kampuksella ikäjärjestyksessä rivistöihin.
Aivan lähtöruutujen alkupäähän pääsi keuruulainen Juhani Tullila vuoden 1950 Ford Thamesillaan.
Auto palveli alunperin Kangasalan palokuntaa, mutta päätyi lopulta Tullilan perheeseen. Kuljetusalalla oleva perhe teki niin ikään ison urakan entisöinnin parissa.
– Sitä rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, Juhani Tullila tokaisee.
Ford Thames läpäisi museorekisterin vaatimukset viime kesänä. Näin se liittyi perheessä jo ennestään olleiden lukuisten museoautojen joukkoon.
Puheen siirtyessä kuorma-autovanhuksen tarjoamiin ajomukavuuksiin Juhani Tullilla menee mietteliääksi. Niitä kun ei ole.
– Ei tässä pärjää, jollei ole tikan aivot. Tämä puistattaa niin kovasti, Juhani Tullila kuvailee.
Joustoa tuo pelkästään renkaat, koska jouset ovat kovat kuin rautapalkit.
Vuoden 1964 Vanaja starttasi säällä kuin säällä
Veteraanikuorma-autoseura ry:n kesäretken lähtöä seuraamaan saapunut jämsänkoskelainen Antero Kulju löysi auton, joka oli hänen nuoruutensa työpaikka. 1964 vuosimallia oleva Vanaja oli Kuljun perheen kuljetusfirman käytössä puukuormien nosturiautona metsissä.
Antero Kuljun homma oli tehdä kuormat. Väliajat hän vietti Vanajan hytissä.
– Monet kerrat torkuin tuossa autossa. En yötä viettänyt, mutta pitkiä työpäiviä tehtiin tuolloin, Antero Kulju muistelee.
Antero Kulju ihailee autoa yhä, koska muistaa miten uskollisesti se starttasi, oli keli mikä tahansa. Nelivetoisena sillä pääsi kulkemaan korkeassakin hangessa metsähommissa. Hän on iloinen, että ajokkia on pidetty hyvin.
Ja mitä parasta, auton ei ole tarvinnut lähteä pois Jämsänkosken tehdasmaisemista. Auton aivan ensimmäisen omistaja oli ollut UPM:n edeltäjä, Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Logo komeilee edelleen auton kyljessä.
Kuorma-autovanhusten keräilijää kiehtoo samanhenkisyys
Mäntyharjusta mukaan tullut Juhani Pietikäinen tuli Kesäkeikalle Scania-Vabis LPS 76 S -yksilöllä vuosimallia 1968. Kotiin jäivät muut 11 keräilyharvinaisuutta.
Kotiin jätettiin viisi Scaniaa sekä Volvoja ja Bedfordeja. Yksi niistä ei ole vielä museoautoiässä.
– Se on erikoismalli Scania Torpedo eli nokkamalli. Toin sen Hollannista ja entisöin viisi vuotta sitten. Se on vuoden 1999 mallia, eli liian nuori tänne tuotavaksi, Juhani Pietikäinen kertoo.
Pietikäisen kytkös autoihin on sama kuin lähes kaikilla muillakin reissuun lähtijöillä. Hänkin teki työuransa liikennöitsijänä kuljettaen pääasiassa puutavaraa.
Tälle ajelulle Pietikäisen mukaan on päässyt Scanian niin kutsuttu supermalli. Siinä oli pehmeämmät istuimet ja ovien verhoilukin on normaalia ylellisempää pehmusteineen. Hän on ylpeä ajokistaan, koska se kulkee edelleen hyvin ja hytti on talvellakin mukavan lämmin.
Pelkät autot eivät kiedo pauloihinsa Pietikäistä, vaan hän on mukana myös ihmisten vuoksi. Kokoontumisissa tapaa samanhenkisiä ja samoja ammattiuria kulkeneita ihmisiä.
–Täällä on mukana rauhallinen meininki. Täällä voi vaihtaa kuulumisia ja se on tämän suola autojen lisäksi.