Hyppää sisältöön

Helsinkiläinen Bazian Prudens meni Irakin sotaan 19-vuotiaana – nyt hän toivoo, että Ukrainaan lähtöä harkitsevat nuoret pohtivat motiivejaan

Kaupunkisota jätti Bazian Prudensiin syvät arvet. Hän haluaa puhua kokemuksistaan, jotta suomalaiset nuoret eivät lähtisi taistelemaan Ukrainaan.

Bazian Prudens toimi Yhdysvaltain asevoimien tulkkina kaupunkitaisteluissa Irakissa vuosina 2007–2009. Hänet kuvattiin Helsingin Tervasaaressa 27. kesäkuuta 2022. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Valot ja varjot sekoittuvat Suomen kurdin Bazian Prudensin, 34, Pohjois-Irakin Kirkukiin liittyvissä muistoissa.

Toisaalta Prudens muistaa kaupungista ihmisten hyväntuulisuuden, asenteen, jolla he pyrkivät elämässä eteenpäin ja tutun kebab-paikan tuoksun.

Sitten on se toinen puoli. Vuosia kestänyt kaupunkisota. Räjähdykset ja tienvarsipommit koulutien varrella.

– Tämä oli se maailma, jossa kasvoin, Prudens sanoo.

Prudensin perhe palasi Pohjois-Irakin kurdialueelle vuonna 2001. Sitä ennen perhe oli asunut 10 vuotta Suomessa.

Parin vuoden päästä alkoi sota.

Prudens pestautui Yhdysvaltain asevoimien tulkiksi vuonna 2007. Hän oli tuolloin 19-vuotias lukiolainen. Nuori mies halusi auttaa maataan ja taistella demokratian ja vapaamman maailman puolesta. Nyt Prudens naurahtaa, kun hän miettii itseään tuolloin.

– Ajattelin olevani todella aikuinen. Nyt kun näen jonkun 19-vuotiaan, niin ajattelen, että toihan on lapsi!

Traumat ovat seuranneet Prudensia näihin päiviin saakka.

– Olen herännyt öisin lukemattomia kertoja paniikissa etsimään asettani, Prudens kuvailee painajaisiaan.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan toi muistot jälleen lähelle.

Tästä syystä hän kokee velvollisuudekseen tuoda julki kokemuksiaan, kun monet suomalaiset ovat lähteneet tai kertoneet harkitsevansa lähtemistä sotimaan Ukrainaan.

Bazian Prudens sanoo, että hänellä oli romantisoitu kuva sodasta. Se osoittautui pian vääräksi. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Taistelu teistä ja asutuskeskuksista

Kaupunkisota on jo näyttänyt raa'at kasvonsa Ukrainassa. Erityisesti uutiset Mariupolin satamakaupungista nostivat esiin siviilien kärsimyksen sodan jaloissa.

Alkukeväällä Venäjän hyökkäys muistutti Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin vuonna 2003, arvioi Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen apulaisprofessori, majuri Antti Paronen.

Molemmissa sodissa hyökkääjä eteni esimerkiksi pitkiä matkoja maastossa. Ukrainan tilanne kuitenkin muuttui huhtikuun aikana ja toukokuulle tultaessa. Erityisesti muutos on nähtävissä nyt käytävissä taisteluissa Itä-Ukrainasta.

– On palattu sellaiseen venäläiseen tuhoamissodankäyntiajatukseen siitä, että tulella pitää ensin tuhota ennen kuin alueen voi jalkaväellä ja panssarijalkaväellä miehittää, Paronen selittää muutosta.

Irakissa sota keskittyi taisteluihin maanteistä ja asutuskeskuksista. Asutuskeskusten rooli korostui varsinkin hyökkäysvaiheen päättymisen jälkeen, Paronen sanoo.

– Irakin valtaamisen jälkeen taistelut käytiin asutuskeskuksissa Yhdysvaltojen ja länsiliittouman sekä epämuodollisten asejoukkojen välillä.

Juuri näistä taisteluista Bazian Prudensilla on kokemusta Kirkukista ja Ramadista vuosina 2007–2009. Keski-Irakissa sijaitsevaa Ramadia on kuvattu yhdeksi Irakin sodan "kuolettavimmista kaupungeista" (siirryt toiseen palveluun).

Ramadissa yhdysvaltalaisjoukkojen tukikohdat, combat outpostit oli sijoitettu kaupungin sisälle. Vihollisen kohdistama väkivalta oli jatkuvasti läsnä, Prudens kertoo.

Ajasta Ramadissa tuli Prudensille monella tapaa käänteentekevä. Prudens sai kaupungissa taistelukoulutusta Yhdysvaltain erikoisjoukoissa. Kirkukissa Prudens oli kantanut mukanaan vain vihkoa ja kynää. Ramadissa mukana olivat pian myös puukko ja ase.

– Tiesin, että Ramadi on huomattavasti vaarallisempi ja verisempi, mutta olin siinä vaiheessa niin sisällä sodan maailmassa, että se ei oikeastaan haitannut, Prudens kertoo.

Bazian Prudens on nähnyt lukemattomia kertoja painajaisia Ramadin tapahtumista. Nykyisin hän pystyy kuitenkin hyödyntämään sota-aikoina oppimiaan taitoja työelämässä. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Uupumus herätti muistot

Bazian Prudens palasi Suomeen vuonna 2010. Hän halusi unohtaa sodan ja työntää siihen liittyvät ajatukset ja muistot syrjään.

– Kun tulin takaisin, päällepäin ei näkynyt, että olin ollut sodassa.

Prudens opiskeli sairaanhoitajaksi ja keskittyi muuhun elämään. Sotatapahtumat vaikuttivat elämään kuitenkin jatkuvasti. Se näkyi esimerkiksi impulsiivisena käytöksenä. Viha, aggressio ja syvä suru varjostivat elämää, Prudens kertoo.

Syrjään työnnetyt muistot palasivat, kun Prudensilla todettiin työuupumus sairaanhoitajan työstä vuonna 2019.

– Kaikki, mitä sodassa oli tapahtunut, heräsi henkiin.

Prudens kamppaili itsetuhoisten ajatusten kanssa. Hänellä diagnosoitiin muun muassa masennus ja traumaperäinen stressihäiriö. Prudens tunsi, että elämässä ei ole enää mitään kokemisen arvoista.

Kaikki, mitä sodassa oli tapahtunut, heräsi henkiin.

Bazian Prudens

Ajatukset alkoivat kuitenkin hiljalleen päättyä, kun Prudens jaksoi tarttua James Allenin vuonna 1903 julkaistuun ajatuksen voimaa käsittelevään kirjaan As a Man Thinketh. Pienikokoinen kirja antoi toivoa.

– Ymmärsin, että pystyn vaikuttamaan omaan alitajuntaani ja päättämään, mihin suuntaan haluan elämän virran minua vievän.

Työuupumus toimi Prudensin kohdalla sysäyksenä kohti uutta. Nykyisin hän toimii tiimivalmentajana yrityksessä, joka pyrkii tehostamaan tiimityöskentelyä niin, että tiimit voivat samaan aikaan hyvin.

Vaikka Prudens on oppinut hyödyntämään sota-aikojen oppeja kuten strategista ajattelua nykyisessä työssään, hän ei toivoisi omaa kohtaloaan kenellekään.

Sen sijaan hän toivoo, että Ukrainaan lähtöä harkitsevat pysähtyisivät pohtimaan motiivejaan. Sitä, miksi lähtö tuntuu houkuttelevalta.

– Voisiko merkitystä löytää jostain muusta asiasta? Uskon, että voimme kaikki parantaa maailmalla omalla tavallamme. Eikä sen tarvitse olla mitään suurta, Prudens sanoo.

Ylen päivittyvä seuranta Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan

Suosittelemme sinulle