Tuntui ihmeelliseltä äänestää Suomen vaaleissa, sanoo Margarita Bulatova. Vaikka tapahtuma itse oli perin arkinen ennakkoäänestys kauppareissulla markettiin, jotenkin sillä oli silti suurempi merkitys.
Kyse oli kuntavaaleista kesäkuussa 2021. Bulatova oli valitsemassa edustajia silloisen kotikaupunkinsa Jyväskylän valtuustoon. Bulatova olisi kyllä voinut äänestää kuntavaaleissa myös aiemmin. Kuntavaaleissa äänioikeus on myös muilla kuin Suomen kansalaisilla, jos kotikunta on ollut yhtäjaksoisesti Suomessa yli kaksi vuotta.
Bulatova ei kuitenkaan ennen kansalaisuutta kokenut olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa eivätkä Suomen vaalit siksi hänen mielestään kuuluneet hänelle.
Ylen vaalikone toki tuntui hiukan epäilyttävältä. Mistä sitä tietää, millaisin tarkoitusperin se on todellisuudessa tehty. Kuten monet venäläiset, myös Bulatova pitää kotimaansa mediaa epäluotettavana.
Se saa joskus miettimään myös Suomen median taustoja, vaikka hän tietää Suomessa asioiden olevan toisin.
– Sieluni venäläinen osa muistutti minua, että tämä on valtion median vaalikone, ehkä he suodattavat tähän vain heille sopivat ehdokkaat.
Bulatova on yksi 35 000:sta Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisesta. Kansalaisuuden hän sai juuri ennen edellisiä kuntavaaleja vuonna 2021. Samana vuonna Suomen kansalaisuuden sai noin 1200 muutakin Venäjän kansalaista.
– Kun äänestin Venäjällä en voinut olla varma, onko äänelläni mitään merkitystä. Suomessa tuntui, että voin todella vaikuttaa, hän sanoo videopuhelussa kotoaan Espanjasta.
Espanjasta, koska puolison työpaikka on nyt siellä. Bulatova on valmistunut kemian tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta, kuten puolisokin. Ura tutkijana toi molemmat ensin Suomeen ja nyt Espanjaan.
"Haluan elää paikassa, jossa demokratia ei ole satua"
Bulatova on toistaiseksi vailla työtä. Hänellä on loistavat paperit, mutta ensimmäinen tutkinto melkein hävettää.
– Olen valmistunut Pietarin valtionyliopistosta. Se on kuin Venäjän Harvard tai Oxford köyhälle tytölle, joka tulee syrjäisestä pikkukaupungista. Mutta sieltä on valmistunut myös herra Putin, hän kertoo.
Bulatova on syntynyt 1990-luvun alussa. Hän sai kasvaa Venäjällä, jossa koulussa opetettiin demokratian periaatteista ja hyödyistä.
Bulatova toki halusi muutenkin nähdä maailmaa, mutta vuoden 2012 presidentinvaalit, joissa Putin valittiin kolmannelle kaudelle, ja niitä seuranneet Bolotnajan aukion mielenosoituksiin liittyvät tapahtumat vahvistivat päätöksen.
– Koulussa opimme, että demokratiaan kuuluu, että valta vaihtuu tietyin väliajoin. Se sisäinen ristririita oli liian suuri, miksi tämä tapahtuu? Halusin elää paikassa, missä demokratia ei ole satu, jota kerrotaan lapsille.
Suomeen Bulatova muutti 2013. Nyt Venäjä tuntuu melkein saavuttamattomalta.
Vain jonkun perheenjäsenen sairastuminen tai kuolema saisi hänet palaamaan synnyinmaahansa nykyisessä tilanteessa.
– Venäjällä en tuntisi oloani turvalliseksi.
Alle kolmekymppisten sukupolvi käy kaikkialla maailmassa valtaa pitäviä vastaan meemein. Bulatova on julkaissut omissa sosiaalisen median kanavissaan vakavia sotaa vastustavia julkaisuja, mutta toki myös meemejä, joissa irvaillaan vaikkapa sille, että sotaa ei saa sanoa sodaksi.
Bulatova sai jo julkaisuistaan ikävää palautetta. Hän ei halua joutua Venäjän viranomaisten ulottuville. Venäjällä on voimassa lainsäädäntöä, jonka mukaan on kiellettyä levittää tietoa Ukrainan sodasta.
Suomen kansalaisuus tuo Bulatovan mielestä turvaa. Vain vuosi Suomeen muuton jälkeen Venäjä valtasi Krimin. Bulatovasta se tuntui siltä, kuin valtava hälytyskello olisi soinut hänen korvansa vieressä ja huutanut, että Venäjällä on jotain todella pielessä.
– Päätin jo silloin, että jos saan tilaisuuden, haen kansalaisuutta. Tiedän, että se on ehkä itsekästä.
Paluu synnyinmaahan ei ole nyt vaihtoehto
Bulatova ei vielä tiedä, mihin hän itse perheensä kanssa asettuu.
Tutkijaperheessä asumisjärjestelyt ovat jo tätä ennen olleet moninaisia ja kilpailu paikoista akateemisessa maailmassa on kovaa. Venäjä ei kuitenkaan ole vaihtoehto.
Syynä on sota, mutta myös talouden kaaos. Bulatova mainitsee lisäksi vähemmistöjen syrjinnän suurena ongelmana. Hän ajattelee tässä myös lapsiaan.
– Venäjällä on ongelma jopa sanoa itseään feministiksi. En halua, että lapseni joutuisivat kokemaan mitään sellaista. Haluan, että he voivat elää onnellisina ja avoimesti.
Miljoonat vastustavat sotaa
– Venäjällä on miljoonia ihmisiä, jotka vastustavat tätä nykyistä sotaa ja Putinin politiikkaa. Samaan aikaan näyttää siltä, että se toinen puoli on paljon isompi, sanoo venäläisten muuttoliikettä tutkinut historiantutkija Simo Mikkonen Jyväskylän yliopistosta.
Mikkonen on miettinyt jonkin verran sitä, miten Venäjän ulkopuolella asuvat venäläiset ovat vaikuttaneet kehitykseen Venäjällä. Ja ovatko lopulta ollenkaan.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ihan hirveän paljon tai se vaikutus ei ole ollut kovin syvä.
Mikkonen puhuu kulttuurisista syvävirroista, joihin länsimainen ajattelu ei ole yltänyt.
– Venäjältä löytyy edelleen tietyllä tavalla uskoa Venäjän ylivertaisuuteen ja siihen Putinin politiikka myös pyrkii nojaamaan Rakennetaan tavallaan sen tarinan pohjalle, että Venäjä on aina ollut suuri.
Jossain vaiheessa Venäjänkin akateemisessa kuplassa paljon aikaa viettänyt Mikkonen ajatteli, että tällainen ajattelu oli jo hävinnyt. Ei se ollut.
– Venäjällä ajatellaan yhä, että Venäjä on poikkeuksellinen ja hyvin vahvasti jotain muuta kuin länsimaat. Korostetaan sitä, että länsimaat ovat korruptoituneita ja arvot ovat jotenkin vinksallaan ja Venäjällä taas kohdallaan.
Venäläisten muuttoliike kulki pitkään maailmalta takaisin Venäjälle.
– 1990-luvulla Venäjältä lähti valtavasti koulutettua väestöä. 2000-luvulla virta alkoi kääntyä takaisinpäin, mitä on varmasti ruokkinut Venäjän vahva talouskasvu. Yliopistot olivat vielä 90-luvullla huonossa jamassa, mutta 2000-luvulla niissä on pystytty nostamaan palkkoja ja houkuttelemaan takaisin koulutettua eliittiä.
Virta kääntyi maaliskuussa.
– Tiedän tapauksia, että on lähdetty sodan ensimmäisenä päivänä.
Aiemmin tutkijoille ja opiskelijoille toiminut reitti esimerkiksi Suomeen voi kuitenkin olla nyt tukossa. Suomalaiset korkeakoulut ovat lopettaneet yhteistyön venäläisten kanssa.
Vaikenemisen kulttuuri Venäjällä yhä voimissaan
Mikkosen tuntemat Venäjällä asuvat sodanvastustajat ovat pysyneet aika hiljaa ajatuksistaan viime aikoina. Muualla Euroopassa oleskelevien on periaatteessa helpompi ilmaista mielipiteensä.
– Venäjän kansalaiset ja venäjänkieliset ovat tällä hetkellä ihan ymmärrettävästi aika varovaisia. Useimmilla on Venäjällä sukulaisia ja halutaan välttää ongelmia esimerkiksi matkustamisen kanssa.
Jos kovin äänekkäästi puhuu Venäjän politiikkaa vastaan, saattaa Venäjällä palatessa joutua siitä vastuuseen. Monella voi vaikuttaa myös halu pitää suhteet hyvinä niihin sukulaisiin, jotka kannattavat nykyistä politiikkaa.
– Neuvostoliiton aikaan oli hyvin vahva kulttuuri, että virallisesti ja avoimesti ei missään tapauksessa sanottu mitään järjestelmän vastaista. Se oli vaarallista ja yleensä tyhmää, se johti ongelmiin itselle ja sukulaisille.
Omaa tutkimusta tehdessään Mikkonen huomasi, että jonkinlainen vaikenemisen kulttuurin perintö oli yhä voimissaan. Haastatteluja oli välillä vaikea tehdä.
– Venäläiset ovat aina vähän epäluuloisia, jos pitää sanoa oma mielipide julkisesti tai edes tutkimusta varten.
Mikkonen arvelee, että toisinajattelijoita vastaan suunnatuilla oikeustoimilla, joita Venäjällä on tuotu julkisuuteen, pyritään osaltaan vaientamaan kritiikkiä. Vaikka riski joutua ongelmiin vaikkapa omista sosiaalisen median julkaisuista olisi pieni, julkisuudessa nähtyjen esimerkkien tarkoitus on saada ihmiset miettimään, kannattaako kuitenkaan avata suutaan.
– Se pelotehan tavallaan riittää, Mikkonen sanoo.
Voit keskustella aiheesta 29.8. klo 23.00 saakka.
Lue seuraavaksi: