Pelastakaa Lapset ry:n tuoreen valtakunnallisen raportin mukaan lähes 70 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorisotyöntekijöistä on huolissaan tai jokseenkin huolissaan nuorista alueellaan.
Suurimmaksi huolenaiheeksi kyselystä nousee vihapuhe, mutta myös nuorten radikalisoituminen ja ekstremismin eli ääriajattelun lisääntyminen herättävät huolta.
Pohjanmaan nuorisotyöntekijät pitävät ekstremismiä nuorten keskuudessa harvinaisena ilmiönä. Sen sijaan nuorten kielenkäytön raaistuminen tunnistetaan lähes kaikkia.
Nettikiusaaminen yleistyy – "Saatetaan tehdä vähän läpän varjolla"
Kokkolan Ankkuri-toiminnassa mukana olevan nuoriso-ohjaaja Viljami Kinnusen mukaan selvittelytyö on lisääntynyt ankkuritiimissä jonkin verran. Kinnunen arvioi, että vihapuheeseen liittyviä tilanteita on noin viisi prosenttia kaikista tiimin selvittelytapauksista.
– Toinen mikä on yleistynyt, on porukalla netissä aloitetut jutut, joihin liittyy esimerkiksi toisen nimittelyä ja muuta sellaista, Kinnunen sanoo.
Radikalisoitumiseen tai ekstremismiin liittyviä tilanteita Kinnunen ei tunnista.
Pelastakaa Lapset ry määrittelee ekstremismin olevan aatemaailmalla perusteltua väkivallan käyttöä, sillä uhkaamista tai siihen kannustamista. Radikalisoituminen taas kuvaa prosessia, joka voi johtaa ekstremismiin.
Myöskään Kauhajoella ei nuorisotyön näkökulmasta ekstremismiin juuri törmätä. Kiusaamisen raaistuminen tunnistetaan kuitenkin myös Kauhajoella, välittää Miikka Piiroinen etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta Into ry:stä sähköpostitse.
– Enemmän se on sellaista, että on ehkä totuttu johonkin tiettyyn kielenkäyttötapaan, Kinnunen sanoo.
– Nuoret saattavat puhua aika kovallakin tavalla, eikä välttämättä ymmärretä mitä tehdään. Sitä saatetaan tehdä vähän läpänkin varjolla, hän miettii.
Kinnusen mielestä Kokkolan nuoret viettävät vapaa-aikaansa kuitenkin pääosin rauhallisesti ja fiksusti.
– Ainut, mistä saa ehkä olla vähän huolissaan, on tuo kännykän ja netin käyttö. En tiedä, onko tämä vain Kokkolan ongelma, vai voiko olla laajemminkin. Eihän aikusetkaan osaa siellä aina käyttäytyä, hän pohtii.
"Väkivallalla uhkailun kynnys on ehkä madaltunut"
Vaasan kaupungin nuorisopalveluiden nuoriso-ohjaaja Laura Plosila pitää Kinnusen tavoin nuorten ekstremismiä harvinaisena ilmiönä.
Sen sijaan väkivallan ihannointi, vihamielinen puhetyyli ja välinpitämättömyys ovat Plosilan mielestä lisääntyneet nuorten keskuudessa.
– Meitä nuorisotyöntekijöitä kohtaan ei [vihapuhetta] ole ollut, mutta nuorten välisissä kahinoissa sitä on. Lisäksi vihamielisyys virkavaltaa kohtaan on kasvanut tässä viime vuosien aikana.
Plosilan mielestä huolestuttavinta nuorten parissa on kuitenkin korostunut empatiakyvyn puute.
– Se on sellainen tietynlainen väkivaltainen puhetyyli ja väkivaltaisen elämäntavan ihannointi, joka nuorten kielessä korostuu. Ei tietenkään kaikissa nuorisoryhmissä missään nimessä, mutta sitä näkyy nyt enemmän, hän sanoo.
Plosilan mukaan ilmiö näkyy sekä kasvotusten nuorten välillä että netissä.
– Nuorissa näkyy ehkä sellainen turhautuminen moniin asioihin.
– Ei täällä ole suoraan samanlaista jengiytymistä kuin pääkaupunkiseudulla, mutta väkivallan käytön tai sillä uhkailun kynnys on ehkä madaltunut, Plosila sanoo.
Turhautumisen syyt ovat Plosilan mielestä moninaiset. Esimerkiksi korona-aika on hänen mielestään saattanut purkautua nuorilla aggressiivisuutena.
Kokonaisuudessaan tilanne Vaasassa ei kuitenkaan Plosilan mielestä ole kovin huolestuttava.
– Nuorisotyön näkökulmasta tilanne on vielä aika rauhallinen. Mutta kyllä ne ilmiöt, jotka näkyvät suuremmissa kaupungeissa ja maailmalla näkyvät myös meillä.
Vihapuheen kitkeminen lähtee ensisijaisesti aikuisista
Kurikan etsivän nuorisotyöntekijän Hannele Niemelän mukaan nuoriso ei aina tunnista asenteellisia ja epäasiallisia kommentteja vihapuheeksi.
– Vihapuhetta tulee aina vähän väliä vastaan. Tuntuu, että isolta osin siinä on kuitenkin kyse, varsinkin nuorempien kohdalla, sellaisesta ajattelusta, että nuoret eivät itsekään oikein tiedosta sitä.
– He poimivat näitä juttuja ja kommentteja muualta ja sitten kommentoivat niitä eteenpäin, Niemelä sanoo.
Niemelän mukaan nuorten puheista on joskus vaikea erottaa, milloin kyseessä on vihamielisyys ja milloin ymmärtämättömyys omien sanojen vaikutuksesta muihin.
Aidosti radikalisoituneita henkilöitä nuorisotyössä kohtaa Niemelän mukaan harvemmin.
– Luulen, että he, jotka vakavammin liikkuvat sellaisissa, yleensä netissä toimivissa piireissä, joissa järjestelmällisesti rakennetaan sellaista radikalisoivaa maailmankuvaa, eivät tule meillä vahvasti esille. He ovat enemmän jossain pinnan alla, Niemelä miettii.
– Toki on joitakin yksittäisiä, vanhempia nuoria, joista huomaa, että he ovat tutustuneet netissä sellaiseen [radikalisoivaan] puheeseen ja heillä on vahvasti myös sellainen kanta muodostunut. Mutta normaalissa työssä sitä tulee harvemmin vastaan.
Lisäksi Niemelän mukaan nuorten mielenterveyden haasteet sekä mielenterveydenpalveluiden saatavuuden riittävyys ovat usein nuorisotyöntekijöiden keskusteluissa tapetilla.
Niemelän mielestä yhteiskunnassa muuten pinnalla olevat arvot ja keskustelut heijastuvat myös suoraan nuorten puheisiin ja usein vähemmän sensuroituina.
– Kokonaisuutena, kun mietitään kymmenien vuosien aikajänteellä, suvaitsevaisuudessa ja erilaisuuden hyväksymisessä on menty paljon eteenpäin. Välillä se polarisoituu, ryöpsähtää vihapuheena, mutta hidas muutos on todellista.
– Vihapuheen kitkeminen aikuisten puheista on ihan ensiarvoista, jos me halutaan kitkeä vihapuhetta tai riskiä sen radikalisoitumisesta, Niemelä lisää.
Lue lisää:
Kysely: Nuorisotyöntekijät huolissaan vihapuheesta ja radikalisoitumisesta
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun maanantaihin 11.7. kello 23:een saakka.