Apolloperhosten määrä on pudonnut alle puoleen viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana Saaristomerellä, kertoo Turun yliopisto.
Turun yliopiston tiedotteen mukaan raju lasku on hälyttävää uhanalaisen lajin kohdalla.
– Muutos on todella merkittävä. Vielä 1990-luvun lopulla apolloperhosta esiintyi Suomen alueella eniten Saaristomeren kansallispuiston alueella, mutta nyt lajin tulevaisuus näyttää ankealta, 20 vuotta sitten samalla alueella apollotutkimusta tehnyt filosofian tohtori Marianne Fred kommentoi tuloksia tiedotteessa.
Apolloperhosten määrää on tutkittu Turun yliopiston ja Metsähallituksen yhteistutkimuksessa vuonna 2019 alueilta, joissa apollon tiedettiin esiintyneen vielä 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Lisäksi Metsähallitus jatkoi saarien kartoittamista vuoden 2020 kesällä vapaaehtoisten kanssa.
Tutkimuksessa havaittiin apolloperhosten toukkia saarilla huomattavasti harvemmilta saarilta kuin aikaisemmin. Toukkia myös löydettiin vähemmän kuin viime tutkimuksissa.
Apolloperhosen ainoa ravintokasvi ei ole vähentynyt
– Aiempina tutkimusvuosina on myös esiintynyt kannan vaihtelua, mutta koskaan aiemmin apolloperhosen toukkia ei ole löytynyt näin vähän. Karkeasti ottaen tulokset ovat alle puolet aiempien tutkimusvuosien heikoimpien vuosien tuloksista, kertoo tiedotteessa ekologian professori Jon Brommer Turun yliopistosta.
Tarkkaa syytä apolloperhosten kannan pienentymiselle ei ole vielä löydetty. Esimerkiksi apolloperhosten ravinnonlähdettä, isomaksaruohoa, löytyi saarilta edelleen hyvin.
– Syitä taantumiselle voi olla monia. Ravintoverkot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia; esimerkiksi kilpailu ravinnosta tai pedot ovat voineet lisääntyä. Lisäksi ilmastonmuutos on tuonut mukanaan monenlaisia haasteita eri eliöille, kuten kuivuuden ja kuumuuden, sanoo tiedotteessa Turun yliopiston biologian laitoksen biologian väitöskirjatutkija Jonna Kukkonen.
Metsähallitus on aloittanut apolloperhosten elinympäristöjen kunnostustyöt lähisaarilla.
Tutkimus on tehty osana EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE -hanketta. Tutkimusta on rahoittanut myös Societas pro Fauna et Flora Fennica. Väitöskirjatutkimusta rahoittavat Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, Otto A. Malmin lahjoitusrahasto ja Turun yliopisto.