Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Keväällä 2012 Pohjois-Pohjanmaalla Raahessa käsillä olivat tukalat hetket.

Merikaupunkiin oli juuri avattu ruotsalaisten omistama kultakaivos, ja se ajautui heti ongelmiin: kaivokselle oli kertynyt ylimäärin jätevettä, ja kaivosyhtiö Nordic Mines halusi laskea sitä ympäristöön.

Johtaja Krister Söderholm vakuutti medialle, ettei vesi olisi haitallista.

– Itsekin olen sitä viime viikolla juonut, hän lausui esimerkiksi MTV3:lle (siirryt toiseen palveluun).

Soppa syntyi, kun kaivos sai aloittaa tuotannon, vaikka sillä ei vielä ollut suunniteltua vesien purkuputkea merelle. Ely-keskuksen mukaan yhtiö oli lupaillut, että se pystyy pitämään vedet kaivoksen sisällä pari vuotta – ongelmia tuli muutamassa kuukaudessa.

Ruotsalaiset joutuivat pattitilanteen takia anomaan aluehallintovirastolta poikkeuslupaa vesien johtamiseen kaivoksen lähiojaan ja myös saivat sen, vaikka ympäristöviranomainen näki asiassa ongelmia.

Lopulta lupaa ei käytetty, sillä kaivosyhtiö sai laitettua vesiään erilaisiin väliaikaisvarastoihin. Oikeus kumosikin luvan myöhemmin lainvastaisena. Tilanne ehti silti kiristää kaivoksen ja paikallisten ihmisten välejä.

Kymmenen vuoden pikakelaus tähän päivään osoittaa, että jätevesiongelmat olivat vasta alkua kultakaivoksen kuoppaisella polulla.

"Ihmisille on lupailtu työtä ja unelmia"

Tita Haapajoki on seurannut kotipaikkakuntansa kaivosprojektia alusta asti. Kun kaivoksen jätevesiä haluttiin päästää lähiluontoon, hän toimi alueen asukkaiden edustajana ja kommentoi asiaa usein esimerkiksi tiedotusvälineille.

Viime vuonna Haapajoki nousi Raahessa kaupunginvaltuustoon keskustan riveihin ja on seurannut hanketta myös kuntapoliitikon silmin.

Kaivosprojekti ei lähtökohtaisestikaan herättänyt hänessä myönteisiä ajatuksia, eikä suhtautuminen ole muuttunut.

– Ihmisille on lupailtu työtä ja unelmia, mutta kerta toisensa jälkeen kultakaivos on epäonnistunut.

Haapajoki viittaa siihen, että kymmenen vuoden aikana kultakaivos on avattu jo kolmesti, mutta yhdelläkään kertaa sitä ei ole saatu kannattavaksi. Tämän jutun julkaisun aikaan kaivos Raahessa on taas pysähdyksissä.

Tita Haapajoen mukaan paikkakuntalaisten keskuudessa hämmästellään, miten kaivosta yritetään toistuvasti nostaa kuolleista, vaikka sen historia on niin heikko. Hän itse veikkaa, että kaivos on tosiasiassa kullasta köyhä, mutta sijoittajille on saatu myytyä tarinaa suurista tuotoista.

Ulkomailla onkin tällä hetkellä menossa muhkea riita. Raahen kaivosprojektiin miljoonia sijoittanut venäläistaustainen rahoittaja kokee tulleensa harhautetuksi ja on nostanut oikeuskanteen.

Mutta mennään siihen hiukan myöhemmin.

"Vastuullisesti toimiva kaivostoiminta ei halua sellaista nähdä"

Kun Raahen kaivokselle haettiin lupaa toimintaan vuonna 2007, tavoitteet siinsivät korkealla. Työ- ja elinkeinoministeriön papereista selviää, että Nordic Minesin noihin aikoihin toimittamien arvioiden mukaan kaivosalueelta olisi mahdollista löytää kultaa noin 24 000 kiloa.

Ideana oli nostaa kaivos Euroopan johtavien kullantuottajien joukkoon, ja mediassa hanketta kuvailtiin yhdeksi Suomen lupaavimmista (siirryt toiseen palveluun) (Tekniikka & Talous).

Suunnitelmat ovat jääneet toteutumatta.

Keskeisin syy tähän on, että kultaa on onnistuttu saamaan Raahen kallioperästä vain vähän. Kullan kokonaismäärä selviää Ylen eri lähteistä kokoamista tiedoista.

– Riittämätön kultapitoisuus oli kaikkein suurin syy toiminnan kaatumiseen, myöntää Raahen ensimmäinen kaivosjohtaja Krister Söderholm nyt. Söderholm työskentelee edelleen kaivosalalla.

Hänen mukaansa Raahen malmityyppi on lisäksi "vaikea", eli siitä on tavallistakin työläämpää saada kultaa irti. Se tarkoittaa, että touhuun menee sekä aikaa että rahaa.

Malmityyppi on Söderholmin mukaan syynä myös siihen, että Nordic Minesin alkuperäinen arvio kaivoksen kultapotentiaalista osoittautui ylioptimistiseksi: kulta on sitoutunut malmiin siten, että sen määrän arviointi luotettavasti etukäteen on hyvin vaikeaa.

Ruotsalaisella Nordic Minesilla varat loppuivat kesken, ja vuonna 2014 toiminta Raahessa keskeytettiin.

Kaivos myytiin kanadalaisille vuonna 2017, ja Nordic Gold avasi sen uudelleen isoin odotuksin seuraavana vuonna. Jo reilussa parissa kuukaudessa tuttu tarina toistui: rahat olivat loppu.

Sama kävi taas kerran viime vuonna, kun Otso Goldiksi nimensä vaihtanut kaivosyhtiö epäonnistui pian avajaisten jälkeen Raahessa.

Nyt kaivos on laitettu jälleen myyntiin. Otso Goldin edustajan mukaan kiinnostusta kultakaivosta kohtaan on ilmennyt. Ylen muualta saamien tietojen mukaan kaivoksella on vieraillut ostajaehdokkaita.

Vaikka näyttö kaivoksen tuottavuudesta on jäänyt vaatimattomaksi, projektin ympärillä on pyörinyt rahoittajia ja omistajia lukuisista maista.

Miksi?

Yksi selitys löytyy kullan hinnasta.

Yle haastatteli tätä artikkelia varten kaikkiaan toistakymmentä kaivosalaa tai erityisesti Raahen kaivoshanketta tuntevaa. Useampi heistä arvioi, että aina, kun kullan maailmanmarkkinahinta on korkealla, yrittäjiä riittää, vaikka riskit olisivatkin suuret.

Toiminta saatetaan polkaista käyntiin liian pienellä pääomalla ja ikään kuin kokeilla kepillä jäätä.

Raahen tapauksessa kaivos on lisäksi valmiiksi luvitettu ja puitteiltaan moderni, mikä madaltaa entisestään kynnystä. Samalla metallien tarve on ollut kasvussa (siirryt toiseen palveluun) (Kauppalehti).

– Tänne on sitten tultu yrittämään aika kevyilläkin eväillä, arvioi Helsingin yliopistossa ympäristövastuun työelämäprofessorina toimiva Hannele Pokka.

Kaivosalaa laajasti tunteva Pokka sanoo, että Suomella oli myös pitkään maine erityisen kaivosystävällisenä maana, mikä on rohkaissut investoijia. Sittemmin maine on Pokan mukaan muuttunut, kun maailmalla on esimerkiksi huomattu, ettei Suomessa suhtaudutakaan kaivostoimintaan varauksetta positiivisesti.

Kaivosteollisuuden etujärjestön eli Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomelakin sanoo, etteivät asiat Raahessa ole menneet putkeen.

Suomela oli itse aikoinaan mukana kultakaivoksen lupaprosessissa, sillä hän työskenteli ennen yrityspuolelle siirtymistään entisessä kauppa- ja teollisuusministeriössä eli nykyisessä työ- ja elinkeinoministeriössä kaivosylitarkastajana.

Hän muistelee ministeriön kuulleen aikanaan pariakin ulkopuolista asiantuntijaa siitä, oliko Nordic Minesin esittämä malmivaralaskelma uskottava, sillä se arvioitiin hakemuksen perusteella niukasti.

Lopulta päädyttiin kuitenkin siihen, että lupa voidaan myöntää.

Suomela harmittelee, että taloudellinen hyöty Raahen kaivoksesta on jäänyt Suomelle ainakin toistaiseksi niukaksi, ja kaivoksella työskennelleet ovat joutuneet toistuvasti pettymään, kun työt ovat lähteneet alta.

– Vastuullisesti toimiva kaivostoiminta ei halua sellaista nähdä.

Paitsi pettymyksiä, kaivoshanke on aiheuttanut myös taloudellisia tappioita monille siinä mukana olleista suomalaisfirmoista.

Yksi niistä on perheyritys, joka otti Raahessa raskaasti takkiin – useammin kuin kerran.

Kokkolalainen maanrakennusyhtiö Tallqvist on ollut Raahen kaivoksella pääurakoitsijana kahdesti, ja hinta on ollut kova.

Ensimmäisellä kerralla vuosina 2011–2014 silloinen kaivosyhtiö Nordic Mines ajautui ongelmiin ja yrityssaneeraukseen. Velkoja leikattiin rajusti, ja Tallqvistilta jäi saamatta miljoonia euroja. Sama toistui vuonna 2019, kun uudenkin kaivosyhtiön toiminta kyykkäsi ja rahat loppuivat.

Tallqvist odottaa taas, kuinka sen saatavien käy. Rahojen kohtalo ratkeaa myöhemmin, kun selviää, pääseekö Raahen kaivos jälleen yritysaneeraukseen, onnistuuko kaivoksen myynti vai onko edessä konkurssi.

Miksi Tallqvist lähti mukaan kaivosprojektiin kahdesti, vaikka jo ensimmäisellä kertaa kävi huonosti?

– Itsekin olen niitä kultaharkkoja käsissäni pidellyt, ja siellä on todistetusti kultaa. Uskoimme, että toiminta olisi vakaammalla pohjalla ja virheistä olisi opittu, yrityksen hallituksen puheenjohtaja Mikael Tallqvist perustelee.

Kun kultakaivos avattiin vuonna 2021 kolmannen kerran, Tallqvist ei enää haksahtanut.

Yritys on joutunut tilanteen seurauksena muun muassa vähentämään työntekijöitään. Vielä neljä vuotta sitten Tallqvistilla oli parisataa työntekijää, kun nyt heitä on noin 70 vähemmän.

– Taisteluahan tämä on ollut. Mutta hengissä ollaan vielä, Mikael Tallqvist huokaa.

Tallqvistin lisäksi näppejään ovat jääneet nuolemaan monet muutkin yritykset.

Velkojaluettelosta selviää, että Raahen kaivosyhtiö Otso Gold on velkaa yhteensä yli 160 yritykselle ja muulle taholle.

Maksamatta on jäänyt summia muutamista kympeistä aina miljooniin euroihin saakka.

Yksi Raahen kaivoksen historian erikoisimmista käänteistä nähtiin viime vuoden lopulla.

Marraskuussa Otso Goldin tuolloinen kaivosjohtaja, australialainen Brian Wesson isännöi Raahen kaivoksen kolmansia avajaisia. Ylelle antamassaan haastattelussa hän kehui kaivoksen työntekijätiimin ammattitaitoa:

Muutama viikko haastattelun jälkeen poliisi nappasi Wessonin kiinni Helsinki-Vantaan lentoasemalta (siirryt toiseen palveluun) (Kaleva).

Hänet vangittiin joulukuun alussa epäiltynä vakavista talousrikoksista.

Ex-kaivosjohtaja teki kantelun vangitsemisestaan (siirryt toiseen palveluun) hallinto-oikeudelle, joka osin hyväksyi ja osin hylkäsi sen (Raahen Seutu). Kun Wesson vapautettiin, hän lähti maasta.

Rikostutkinta on yhä poliisin pöydällä: törkeää kavallusta ei enää epäillä, mutta tutkinnassa on edelleen häneen liittyvä epäilty törkeä maksuvälinepetos.

Brian Wesson ei ole enää mukana Otso Goldissa.

Wesson on kokenut kaivosjohtaja. Hän on ollut alalla lähes 40 vuotta ja omistanut yhtiöittensä kautta tai muutoin ollut mukana useissa kaivoshankkeissa eri puolilla maailmaa ennen Suomeen tuloaan. Kohteita on ollut muun muassa Fijillä, Etelä-Koreassa, Turkissa ja Espanjassa.

Venäläisrahoittaja pettyi ja aloitti Raahen kaivokseen liittyvän oikeusjutun

Brian Wessoniin kytkeytyy myös Pohjois-Amerikassa menossa oleva riita, johon viittasimme tämän artikkelin alussa.

Raahen kaivokseen investoinut Brunswick Gold -yhtiö syyttää (siirryt toiseen palveluun) Otso Goldia johtaneita Brian Wessonia ja hänen poikaansa Clyde Wessonia sekä kaivosyhtiön lainoittajan ja omistajan Pandion-yhtiön kahta johtohenkilöä harhautuksesta.

Brunswick Gold on Kyprokselle rekisteröity mutta vahvasti venäläistaustainen yhtiö. Sen johdossa on Vladimir Lelekov, joka on tehnyt pitkän uran ison venäläisen raidekalustoyhtiön Brunswick Railin johdossa. Hän on toiminut johtotehtävissä myös useissa muissa venäläisyhtiöissä teollisuus- ja rahoitusalalla.

Brunswick Gold käytännössä pelasti Otso Goldin toiminnan vuonna 2020 isolla sijoituspotilla ja nousi kaivosyhtiön suurimmaksi omistajaksi. Lelekov toi kaivosyhtiön hallitukseen muitakin raideyhtiön johtajia.

Brunswick Gold arvioi sijoittaneensa kaivokseen yli 25 miljoonaa euroa. Yhtiö kokee, että Raahen kaivoksen toiminta ei vastannut sen odotuksia.

Yle tavoitteli sekä Wessoneita että Pandionin edustajia kommentoimaan tähän juttuun.

Pandionin edustaja vastasi sähköpostitse, että yhtiö ei kommentoi vireillä olevaa oikeudenkäyntiä tarkemmin, mutta se puolustaa itseään voimakkaasti Brunswick Goldin perusteettomia syytöksiä vastaan. Wessoneita emme tavoittaneet.

Poliisin lisäksi kultakaivoksen talouskuvioihin liittyviä käänteitä ovat joutuneet setvimään muutkin viranomaiset.

Ely-keskuksen piti rientää rahojen kanssa hätiin, kun kaivosyhtiöltä jäivät sähkölaskut maksamatta ja edessä oli ympäristövahingon uhka.

"Kaivosyhtiö maksoi myöhemmin takaisin"

Juha Kangaskokko toimii ylitarkastajana Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksessa. Hänen tehtävänään on valvoa, että ympäristöasiat Raahen kaivoksella tulevat hoidettua.

Kangaskokon mukaan Raahen kaivos on työllistänyt elyä runsaasti. Koska omistajat ovat vaihtuneet ja toiminta poukkoillut, kärryillä pysyminen on vaatinut useiden työntekijöiden työpanosta.

– Yritysten vastuuhenkilöt ovat olleet ulkomailta, eivätkä he ole tunteneet Suomen lainsäädäntöä ja ympäristölupajärjestelmää riittävästi. Asioita on pitänyt vääntää heille rautalangasta moneen kertaan englanniksi, Kangaskokko sanoo.

Reilu pari vuotta sitten edessä oli erityisen kinkkinen kuvio. Juha Kangaskokko kertoo, että kaivosyhtiön silloiset johtohenkilöt jättivät sähkölaskut puolelta vuodelta maksamatta, ja sähköyhtiö uhkasi katkaista kaivosalueelta sähköt.

Ylitarkastajan mukaan siitä seurasi uhkatilanne: jos sähköt olisivat menneet poikki, kaivoksen vedet olisivat saattaneet tulvia hallitsemattomasti ympäristöön.

Ely maksoi rästilaskut, koska ympäristönsuojelulaki sallii sen.

– Jos olisimme antaneet vesien vain virrata, siitä olisi saattanut aiheutua monenlaista vahinkoa. Kaivosyhtiö maksoi myöhemmin kaikki takaisin.

Menneenä keväänä kaivoksen sulamisvesiä tulvi puolestaan vahingossa isoja määriä läheisen maanomistajan metsiin. Ongelma saatiin kuitenkin ratkaistua.

Tällä hetkellä ympäristöasiat kaivoksella ovat Juha Kangaskokon mukaan hallinnassa, ja pysähdyksissä olevalla kultakaivoksella keskitytään nyt lähinnä vesienhallintaan.

Raahelainen Tita Haapajoki kertoo kuitenkin olevansa vilpittömästi huolissaan siitä, miten kaikki lopulta päättyy.

Haapajoki pelkää, jäävätkö esimerkiksi kaivoksen sulkemisen ja jälkihoidon kustannukset veronmaksajien kontolle, jos kaivosyhtiö ajautuu lopulta konkurssiin.

Tällaisia tilanteita on Suomessa ollut. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa sijaitsevan Hituran nikkelikaivoksen sulkemistyöt ovat maksaneet toistaiseksi jo 19 miljoonaa, josta valtaosa on otettu valtion pussista.

Ylen ely-keskukselta saamien laskelmien mukaan Raahen kultakaivokselle on määrätty ympäristönsuojelulain mukaisia vakuuksia yhteensä noin 4,3 miljoonaa. Elyn mukaan rahat on talletettu suomalaisiin pankkeihin ja niihin voidaan konkurssitilanteessa turvautua.

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Juhani Kaakinen arvioi, että summa on riittävä.

– Valtion piikkiin ei pitäisi tulla kustannuksia. Vakuuksia pitää kuitenkin tarkastella uudelleen, jos alueelle tulee toimija, joka pystyy pyörittämään kaivosta seuraavat kymmenen vuotta.

"Viranomaisten pitäisi varmistaa, että yritykset ovat rehellisiä"

Raahen kaivoksen vaiheet osoittavat, että kaivostoimintaa koskevassa lainsäädännössä on Suomessa "löperyyttä", moittii europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr.).

Niinistölle Raahen kaivoshanke tuli tutuksi viime vuosikymmenen jätevesiongelmien aikaan, jolloin hän työskenteli ympäristöministerinä. Hän kommentoi tuolloin, ettei kaivoksen olisi pitänyt saada lupaa aloittaa tuotantoaan ilman valmista jätevesien purkujärjestelmää.

Ville Niinistö pitää ongelmallisena, että kaivoslupia myönnettäessä luotetaan liikaa kaivosyhtiöiden omiin arvioihin siitä, onko hanke taloudellisesti kannattava.

Hän sanoo ymmärtävänsä, että Suomessa tarvitaan kaivoksia ja niistä saatavia mineraaleja, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

– Viranomaisten pitäisi varmistaa, että alalla toimivat yritykset ovat rehellisiä, vakavaraisia ja kykenevät tekemään sen, mitä hakemuksissaan lupaavat. Näin voimakkaasti ihmisten elinympäristöä muokkaavaan toimialaan ei pidä suhtautua vain niin, että "antaa yrittää".

Koska työ- ja elinkeinoministeriö myönsi aikoinaan Raahen kaivoksen toimintaan luvan, Yle kysyi, kommentoitaisiinko ministeriöstä nyt kultakaivoksen myöhempiä vaiheita. Johtavan asiantuntijan mukaan ministeriö ei kommentoi yksittäisiä hankkeita. Ministeriön toimivaltaan kuuluu lainsäädännön valmistelu, ja nykyään kaivosluvat Suomessa myöntää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.

Suomen kaivoslakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Lakimuutokset olisi tarkoitus saada voimaan ensi vuoden alussa.

Lue lisää lakimuutoksesta: Uusi kaivoslaki lisäisi paikallisten päätösvaltaa kaivosasioissa, mutta suuriin ympäristövaikutuksiin ei uskota (13.4.2022)

Ministeriön mukaan lakiin suunnitellaan lisättäväksi säännöstä, jonka mukaan hakijalla tulee olla käytettävissä tarpeellinen asiantuntemus ja riittävät taloudelliset edellytykset haettuun lupaan perustuvaan toimintaan nähden.

"Tämä voi olla hyvinkin kannattava tulevaisuudessa"

Kaikista kiemuroista huolimatta Raahen kaupungin kehittämisen toimialajohtaja Pasi Pitkänen arvioi, että kaupungin näkökulmasta katsottuna hanke ei ole ollut floppi.

Pitkänen sanoo, että vaikka työllisyysvaikutukset ovatkin olleet väliaikaisia, niistäkin on Raahen alueella selkeästi hyödytty.

Tällä hetkellä Raahen kaivoksella Pohjois-Pohjanmaan Mattilanperällä on hiljaista.

Otso Gold odottaa nyt, löytyykö kultakaivokselle uusi omistaja.

Kaivosyhtiön nykyinen vt. kaivosjohtaja Pasi Karekivi sanoo ymmärtävänsä hyvin, että kaivoshanke on herättänyt ihmetystä raahelaisissa.

Kaivoksen huono taloustilanne ja muut ongelmat tulivat viime marraskuussa työnsä aloittaneelle Karekivelle itselleenkin yllätyksenä.

Hän kertoo kuitenkin uskovansa vakaasti, että kultakaivoksesta on vielä mahdollista saada tuottava, kunhan sen ostaisi yhtiö, jolla on riittävästi rahaa.

– Raahen esiintymää on tutkittu hyvin vähän. Siihen satsaamalla tämä voi olla hyvinkin kannattava tulevaisuudessa.

Karekiven arvion mukaan esiintymän tutkiminen on jäänyt vähäiseksi muun muassa siksi, että tutkiminen maksaa paljon, ja eri yhtiöillä on ollut toistaiseksi liian kova kiire päästä Raahessa tuotantoon.

Pasi Karekiven mielestä tutkimiseen kannattaisi jatkossa satsata, sillä Raahen kallioperästä voi löytyä kultaa vielä paljon tähänastista enemmän.

Kultakaivoksen entinen johtaja Krister Söderholmkin sanoo, että Raahen kallioperässä on varmuudella kultaa. Hän ennakoi kuitenkin kaivokselle vaikeita aikoja, sillä kannattava toiminta vaatisi isoja muutoksia juuri kullanetsintään ja tuotantoon.

Myös työelämäprofessori Hannele Pokka povaa Raahen kaivokselle lisää vaikeuksia.

Pokan mukaan se kertoo paljon, että kaivos on tälläkin hetkellä kiinni, vaikka kullan hinta on nyt ihan huipussaan.

– Voi siis miettiä, onko se ollut loppuun asti harkittu investointi alun perinkään.