Hyppää sisältöön

Mansikkatiloilla eletään taas epävarmuuden kesää – Kalle Vimparin ainoa toivo on itsepoiminnassa, koska vakipoimijat puolustavat Ukrainaa

MTK:n mukaan maatalouden kausityövoimaa yritetään haalia Euroopasta ja kotimaasta, mutta ukrainalaisten määrää on vaikea paikata.

Mansikkatilallinen Kalle Vimpari haaveili viljelyalan nostamisesta takaisin koronaa edeltäneelle tasolle, mutta toisin kävi. Kausityöntekijät eivät Ukrainan sodan vuoksi pääse tulemaan. Kuva: Päivi Seeskorpi / Yle
Antti Heikinmatti,
Hanne Kinnunen,
Päivi Seeskorpi

Osa marjatiloista on hankaluuksissa ja mansikat uhkaavat jopa jäädä peltoon, sillä poimijoista on monin paikoin huutava pula. MTK:n mukaan kausityölupien hakumäärä on pudonnut tänä kesänä noin puoleen viimevuotisesta Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan seurauksena.

Utajärveläinen Tervakankaan marjatila Pohjois-Pohjanmaalla on ollut kymmenen viime vuoden ajan täysin ukrainalaisten poimijoiden varassa. Viime vuosina tilalla on ollut kesällä 20–25 poimijaa, nyt heitä on vain viisi.

– Se ei oikeastaan riitä mihinkään. Ei me sillä väellä saada peltoja hoidettua, kertoo yrittäjä Kalle Vimpari.

Tilalla on tällä hetkellä kolme hehtaaria mansikkaa, mutta yrittäjän tavoitteena on pysyä 5–6 hehtaarissa. Mansikka-ala pieneni jo koronankin takia, kun tilalla jätettiin istutuksia väliin.

– Tänä vuonna oli tarkoitus kiriä pinta-alaa takaisin, mutta Putin päätti toisin helmikuussa. Taas jäi istutukset tekemättä.

Kalle Vimpari on kääntänyt monta kiveä poimijoiden saamiseksi, mutta esimerkiksi työnvälitysfirmoillakaan ei ole poimijoita tarjolla.

Päivi Seeskorpi haastattelee Tervakankaan marjatilan yrittäjä Kalle Vimparia:

MTK: Kokonaistilanne vaihtelee

Työvoimapalveluasiantuntija Kati Kuula Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitosta kertoo, että sama tilanne on monilla muillakin maatiloilla, jotka tarvitsevat ulkomaisia kausityöntekijöitä sadon korjaamiseen.

– Kokonaistilanne on vaihteleva: osalla tiloista työntekijöistä on saatu sata prosenttia, osalla taas on vajausta, Kuula sanoo.

Työvoiman hankintaan vaikuttaa olennaisesti myös se, että osa tiloista palkkaa kesässä vain muutamia työntekijöitä, isoimmat jopa useita satoja.

Mansikkatiloilla kovin sesonki ja työvoiman tarve ajoittuu heinäkuun puolivälin jälkeen. Moni tila on ongelmissa ilman riittävää määrää kausityöntekijöitä. Kuva: Päivi Seeskorpi / Yle

Kausityöntekijöiden rekrytointia kotimaasta, EU:sta ja sen ulkopuolelta on tehostettu. Määrät tosin ovat melko pieniä Ukrainasta viime vuonna tulleeseen noin 15 000 kausityöntekijään verrattuna.

Esimerkiksi marokkolaisia kausityöluvan hakijoita oli tänä vuonna muutamia kymmeniä.

Kuulan mukaan myös tilojen työvoiman tarve on voinut muuttua viime vuodesta. Korona-aika ja talouden kiristyminen on ajanut monet tilat sopeuttamaan toimintaansa.

– Tilat ovat ehkä joutuneet harkitsemaan tarkemmin, kuinka paljon ulkopuolista työvoimaa on varaa palkata.

Koronavuosi 2020 osoitti Kuulan mielestä myös sen, että tarpeen vaatiessa tilat pystyvät kehittämään poikkeusjärjestelyjä toiminnan turvaamiseksi. Työntekijät esimerkiksi liikkuivat tarpeen mukaan alueelta toiselle tai eri tuotantosuunnan tilojen välillä.

Tilallinen laskee itsepoiminnan varaan

Myös osa lyhytaikaista suojelua hakeneista ukrainalaisista saattaa työllistyä maaseutuyrityksiin. Osa tilallisista ilmoitti jo keväällä ottavansa vastaan ja majoittavansa sotaa pakenevia kausityöntekijöitään.

Lue lisää: Ukrainan sota toi kausityöntekijät maatiloille perheineen – lapsille kaivattaisiin päivähoitoa

– Täytyy kuitenkin myös muistaa, että tilapäistä suojelua hakenut henkilö, joka asuu vastaanottokeskuksessa, ei ole yksi yhteen potentiaalinen kausityöntekijä, muistuttaa Kati Kuula.

Osalla on jo työ, ja jotkut voivat jatkaa etätöissä. Ongelmat saattavat liittyä esimerkiksi kulkemiseen, majoitukseen, kielitaitoon ja lastenhoitoon. Tosin luovia ratkaisujakin on Kuulan mukaan kehitelty: Salossa perustettiin lapsia varten oma päiväkoti maatilalle.

Myös osa kunnista, joissa kausityötä on paljon, on pyrkinyt järjestämään majoitusta.

Oulun vastaanottokeskuksesta on noin 50 kilometrin matka Tervakankaan tilalle Utajärvelle. Päivittäinen linja-autokuljetus olisi yrittäjälle nykyisillä polttoaineen hinnoilla liian kallis, eikä Ukrainasta paenneilla ole autoja.

– Tänä vuonna on vain se vaihtoehto, että ihmiset itse jalkautuvat pellolle ja alkaa kunnon vanha rähinä, itsepoiminta, sanoo Vimpari.

Kuten monilla muillakin mansikkatiloilla, mansikkakausi alkaa Tervakankaan tilalla ensi viikolla. Mansikkasato näyttää tällä hetkellä hyvältä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella kausityöntekijöistä Yle Tunnuksella lauantaihin 9.7. kello 23 saakka.

Lue myös: Sota Ukrainassa voi iskeä kovaa suomalaiseen alkutuotantoon, kun kausityöntekijät jäävät kotimaahansa: "Ollaan todella vaikeuksissa", sanoo yrittäjä

Suosittelemme sinulle