Myrskybongaaja Janne Kommonen avaa radion, josta kuuluu pelkkää kohinaa. Jos lähiseudulla välähtää salama, radion kohinan seasta kuuluu pieni räsähdys.
– Tästä on suuri apu, sillä meidän silmät ja korvat eivät näe ja kuule kaikkea. Radio kertoo, että jossain salamoi. Jyrinästä voi sitten laskea etäisyyttä ja räsähdyksistä voi seurata salamoinnin tiheyttä, Kommonen kertoo.
Janne Kommonen kuuluu tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan myrskybongausryhmään. Ryhmä koostuu muutamasta sadasta harrastajasta, jotka ovat keskivertoa kiinnostuneempia sään ääri-ilmiöistä, kuten myrskyistä, ukkosesta ja salamoinnista.
Perusharrastajien lisäksi ryhmässä on joitain kymmeniä Kommosen kaltaisia aktiiveja, jotka ovat valmiita ajamaan satoja kilometrejä hyvän ukkossolun perässä.
– Suomen kesässä on noin kymmenen hyvää päivää, jolloin ukkosia on mahdollista nähdä. Valmistaudun niihin etukäteen seuraamalla tarkkaan sääennusteita ja ukkosrintamien kehittymistä, Kommonen kertoo.
Kun sopiva hetki on kohdalla, tavarat kerätään kasaan ja lähdetään liikkeelle. Kommonen ottaa mukaan patteriradion lisäksi ainakin taulutietokoneen eli tabletin, useita erilaisia kameroita sekä laadukkaan mikrofonin ja audiotallentimen.
– Harvinaisten sääilmiöiden kokeminen on tietenkin se suurin juttu, mutta myös sen tallentaminen on tärkeää. Ja tietenkin myös se jahtaaminen. Se, että löydät oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan.
Onnistunut valokuva vaatii bongaajalta kärsivällisyyttä
Kangasalalainen myrskybongaaja Ari Rintala valokuvaa ukkosta pääosin omaksi ilokseen. Hän tavoittelee myrskybongausreissuillaan kauniiden valokuvien ikuistamisen lisäksi elämyksiä luonnossa olemisen ilosta.
– Jos ukkonen tulee oikein kohti, sen edessä ihminen tuntee itsensä melko pieneksi. Ja se onnistunut valokuva on tietenkin piste i:n päälle.
Valokuvan ajoittaminen on hankalaa, joten kamerakäden liipasinsormen tulee olla herkällä. Rintala hyödyntää kuvauksessa kameran sarjakuvausominaisuutta.
– Muutama vuosi sitten, kun rappusilla kuvasin, otin yli neljäsataa kuvaa, joista neljässä oli salama.
Rintalan mukaan myrskybongaajan paras apuväline onkin bongaajan oma kärsivällisyys, sillä hutireissuja tulee paljon.
– Silloin se onnistumisen ilo on aina suurempi, kun saa sen hyvän kuvan tai kokemuksen. Hienoja nämä hetket ovat, vaikka ei mitään saisikaan.
Bongaajien työstä hyötyä tutkijoille
Oman viehätyksensä harrastukseen tuo sen yleishyödyllisyys. Ursan myrskybongaajat tekevät yhteistyötä muun muassa Ilmatieteen laitoksen kanssa.
Jos meteorologit ennustavat tietylle alueelle vaikkapa raekuuroja, myrskybongaajat saattavat käydä paikalla dokumentoimassa tilanteen ja kertomassa, tuliko siellä oikeasti rakeita.
– Me olemme ne silmät ja korvat kentällä. Näin Ilmatieteen laitos pystyy kehittämään omia palvelujaan, ja se auttaa ennakoimaan myös vaikkapa pelastuslaitoksen varautumista, Janne Kommonen sanoo.
Samalla tavalla ryhmäläiset dokumentoivat esimerkiksi salamaniskuja ja myrskytuhoja. Havaintokertomukset ja kuvat voi tallentaa Ursan Taivaanvahti.fi-palveluun (siirryt toiseen palveluun), josta niitä voi hyödyntää edelleen esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 14. heinäkuuta kello 23:een saakka.
Lue lisää:
34 melojaa joutui pulaan kajakeissaan Saimaalla: "Ihan emme ehtineet ukkosen alta pois"