Hyppää sisältöön

Keliberin litiumkaivoksen tarina alkoi yli 60 vuotta sitten, kun paikallinen maanviljelijä teki kiinnostavan löydöksen

Arvo Puumala oli innokas malminetsintää harrastava maanviljelijä Kaustisella. Hänen löytämästään lohkareesta löytyi spodumeenia, josta johdettava litium on nykyisin tärkeä akkumateriaali. Hänen vuonna 1959 löytämästään kivinäytteestä lähtivät lisätutkimukset vauhtiin.

Litiumaarteen löytäjän Arvo Puumalan koti kertoo malminetsijän tarinaa
Litiumaarteen löytäjän Arvo Puumalan koti kertoo malminetsijän tarinaa

Kun kaustislainen maanviljelijä Arvo Puumala aikanaan ennusti, että jonain päivänä Kaustiselle tulee kaivos, ei sitä kukaan uskonut.

– Mitä minä sanoin!, hän saattaisi hihkaista nyt voitonriemuisena.

Yle kertoi kesäkuussa, että keskipohjalainen kaivos- ja akkukemikaaliyhtiö Keliber on varmistanut litiumhankkeensa rahoituksen. Euroopan ensimmäisen omaan malmiin perustuvan litiumhydroksidin tuotannon on määrä alkaa Keski-Pohjanmaalla vuonna 2024.

Lue lisää: Kaivosyhtiö Keliberin rahoitus varmistui: Euroopan suurin litiumkaivos tulee Kaustiselle, rakennusvaihe työllistää jopa 500 henkilöä

Kaustisen ja Kokkolan litiumesiintymät kuuluvat Euroopan rikkaimpiin.

Ensimmäisen litium-löydöksen teki juuri Arvo Puumala, kaustislainen maanviljelijä ja malminetsijä.

Yle selvitti, miten Puumala pääsi litiumin jäljille yli 60 vuotta sitten.

Lautamiehentalon interiööriä kamarista tupaan. Kuva: Raila Paavola / Yle

Vanha koti kertoo tärkeästä harrastuksesta

Tuohon aikaan oli vahvaa innostusta etsiä malmeja ja osallistua kilpailuihin, sanoo Arvo Puumalan elämään ja jäämistön kirjeiden kautta tutustunut Matti Mustajärvi.

Mustajärvi on Kyläsavut-yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys omistaa nykyisin Kaustisella sijaitsevan 1700-luvulla rakennetun Lautamiehentalon. Arvo Puumala asui talossa yhdessä sisarustensa kanssa.

Sisaruksista kukaan ei löytänyt puolisoa, joten tilalle ei ollut jatkajaa.

Mustajärven mukaan talo oli lähes alkuperäisessä kunnossa ja täynnä tavaraa.

Talosta löytyi myös Arvo Puumalan malminäytteitä siististi säilytettyinä lokerollisista puulaatikoista, mutta kylläkin ilman tarkempia selityksiä. Lisäksi löytyi malmin tutkimiseen käytetty laite.

.

Matti Mustajärvi on perehtynyt taloon ja sen viimeisten asukkaiden historiaan. Kuva: Raila Paavola / Yle

Puumala kuljetti tutkijoita löytöpaikoille

Matti Mustajärvi kertoo, että Puumala perehtyi malminetsintään syvällisesti ja kerrytti kokemusta ja arvostusta pitkältä ajalta. Hän kävi kirjeenvaihtoa useiden geologien ja kaivosyhtiöiden kanssa.

Monet tutkijat ovat yöpyneet talossa ja tutkineet Puumalan näytteitä sekä kierrelleet hänen kanssaan löytöpaikkoja.

Tällaisissa merkeissä Puumalan tapasi myös nuori geologian opiskelija llmari Haapala vuonna 1959. Suomen Mineraali Oy:n kesäharjoittelijanaHaapalatyöskenteli kesän Etelä-Pohjanmaan kohteissa, mutta ennen opintojen jatkumista tuli komennus Kaustiselle.

Kaustiselta oli löytynyt pegmatiittia eli karkearakeista graniittista kiveä, jossa rakeet ovat halkaisijaltaan jopa kymmeniä senttiä ja joihin on toisinaan kerääntynyt harvinaisia mineraaleja.

Tuolla reissulla Ilmari Haapala löysi myös isoja beryllikiteitä sisältävän pegmatiitin maastosta. Pegmatiitteihin saattaa liityä myös litiummineraaleja. Niistä kerrotaan tässä jutussa myöhemmin.

– Arvo Puumala kävi etsimässä itsekin beryllikiteitä vielä samana iltana ja esitteli löytöjään tyytyväisenä seuraavana päivänä, muistelee Haapala.

Puumalan vinkkauksesta miehet kävivät tutkimassa myös Kaustisella Nikulassa pienellä metsäisellä mäellä olleita pegmatiittilohkareita. Niissä ei ollut Puumalan arvelemaa skapoliittia, mutta jotain oudompaa mineraalia niissä oli.

Lohkareissa näkyivät vaaleanharmaat liistakkeet, joista otettiin näytteet tutkittaviksi. Mineraali osoittautui spodumeeniksi, harvinaiseksi litiummineraaliksi.

Läpimurto oli tapahtunut.

Arvo Puumala kävi ahkeraa kirjeenvaihtoa. Sitä on säilynyt Lautamiehentalossa. Kuva: Raila Paavola / Yle

Viitteitä jo aiemmin 1950-luvulla

Litiummineraali spodumeenia oli Keliberin mukaan Suomesta aiemmin löydetty vain Eräjärveltä ja Somerolta.

Keski-Pohjanmaalta oli toki löytynyt trifylliitti-nimistä litiumfosfaattimineraalia jo 1956, jolloin se tunnistettiin beryllipitoisista irtolohkareista.

Keliberin mukaan Arvo Puumala on mahdollisesti löytänyt myös nämä kyseiset lohkareet.

Vasta spodumeenin löytymisen seurauksena käynnistyivät laajat lohkarekartoitukset Kaustisella ja lähikunnissa.

Paraisten Kalkkivuori Oy osti Suomen Mineraali Oy:n ja tutkimukset jatkuivat. Seuraavaksi litiumesiintymiä löytyi Alavetelin Emmesistä ja Jänislammelta sekä Ullavan Läntästä.

Myös Kaustisen Vintturilta ja Kälviän Ruohojärveltä löydettiin spodumeenijuonia jo alkuvaiheessa.

Puumalan jäämistöstä löytyi kivinäytelaatikoita ja vastusmittari, jolla on mitattu maaperän sähkönjohtamiskykyä, ja sen perusteella on arvoitu sen geologista koostumusta. Laatikko lienee viime vuosisadan alkukymmeniltä. Kuva: Raila Paavola / Yle

1970- ja 1980-luvuilla litiumtuotanto ei vielä houkutellut

Paraisten Kalkkivuori Oy, sittemmin Partek Oy, tutki laajasti litiumesiintymien hyödyntämistä vuosina 1976–1982.

Spodumeenirikasteen jalostaminen litiumkarbonaatiksi, litiumin yleisimmäksi kauppatavaraksi, tutkittiin investointipäätökseen asti. Tuotantoon ei kuitenkaan tuolloin 1980-luvun alussa lähdetty litiumin vähäisen maailmankaupan ja suurten markkinariskien takia.

Viime vuosituhannen lopulla kiinnostus litiumiin heräsi uudelleen. Keliber-työryhmä syntyi keväällä 1999, jolloin työryhmä teki varaukset viiteen eri esiintymään. Ryhmä sai alustavalle tutkimusprojektilleen EU-rahoitusta, ja tutkimukset käynnistyivät 2000-luvun alussa.

Selvityksen tulokset olivat niin lupaavia, että perustettiin tutkimus- ja kehitysyhtiö Keliber Resources Ltd vuonna 2001. Sittemmin nimi muutettiin Keliber Oy:ksi.

Pitkällinen litium-hanke on nyt edennyt vaiheeseen, jossa kaivos- ja tuotantotoiminnan suunnitellaan alkavan kahden vuoden kuluttua.

Puumala halusi vaikuttaa myös lainsäädäntöön

Vuonna 1973 Puumala vastaanotti valtioneuvoston myöntämän malminlöytöpalkkion litiumia sisältäneestä näytteestään. Palkkio oli viisituhatta markkaa.

Viisi vuotta myöhemmin Puumala yritti hakea omaa mineraalivarausta Kaustisen Kortemäen alueelta, mutta lupaa ei tullut. Tältä alueelta oli löydetty litiumia.

Matti Mustajärvi kertoo, että Puumala pyrki myös vaikuttamaan. Hän muun muassa lähestyi presidentti Kekkosta esityksellä laista, että malminetsijälle luvattaisiin löydöksestään prosenttipalkkio, kun pelkkä kivikohtainen palkkio tuntui riittämättömältä.

Asia vietiin presidentinkansliasta valtioneuvostolle tiedoksi.

Kuva: Ville Viitamäki / Yle

Näyte ei enää tallessa

Arvo Puumalan löytämä spodumeeninäyte ei tiettävästi ole enää tallessa. Partekin pilkkomisesta aikanaan syntyneen Nordkalkin geologi Gerhard Hakkarainen kertoo, että kansannäytteet, joilla ei ollut suurta merkitystä, tuhottiin säilytystilan puutteen vuoksi.

Vuoden 1959 kesäharjoittelija Ilmari Haapala toimi myöhemmin geologian ja mineralogian professorina Helsingin yliopistossa. Nyt hän on emeritus.

Haapala kertoo pitäneensä yhteyttä Arvo Puumalaan myös myöhemmin.

– Puumala oli hyvä tarinoimaan, niinpä yhteydenpito jatkui ja ystävyys syntyi, muistelee Haapala.

Puumala kuoli vuonna 1982.

Kansan muistitietoon on jäänyt tapaus, kun erään talon väki säikähti, mitä nousee kaivosta keskellä kesäyötä. Arvohan se siellä oli, malmia etsimässä maan syvyyksistä.

.

Kuva: Raila Paavola / Yle

Lue lisää: Keliber on jatkanut tuotantokokeitaan onnistuneesti – litiumista enemmän talteen kuin aiemmin arvioitiin ** **

Kaivosyhtiö Keliberin rahoitus varmistui: Euroopan suurin litiumkaivos tulee Kaustiselle, rakennusvaihe työllistää jopa 500 henkilöä

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun maanantaihin 18.7. kello 23:een saakka.

Suosittelemme sinulle