Alexandra Popp sai maistaa menestystä jo 18-vuotiaana. Jalkapallouraa huipputasolla ei tarvinnut kauaa pelata ennen kuin pokaaleja alkoi tulla tasaisella tahdilla.
Sen jälkeen tahti vain kiihtyi. Yksittäiset huippuhetket muuttuivat pokaalisateeksi, joukkue kasvoi kärkiseurasta Euroopan voimanpesäksi. Välillä puolustajanakin pelannut hyökkääjä oli kaiken ytimessä ja sai kokea menestystä, jollaiseen harva pääsee tottumaan.
Toistakymmentä vuotta myöhemmin mestaruuspyttyjä on turha enää sovitella takanreunukselle. Popp on viisinkertainen Saksan-mestari. Kolminkertainen Mestareiden liigan voittaja. Saksan cupissa hän on juhlinut peräti kahdeksan kertaa.
Kaksi suurta kuitenkin puuttuvat edelleen. Ikää on nyt 31 vuotta, mutta maajoukkueiden arvostetuimpien turnauksien osalta hiekka valuu tiimalasissa aina vähän nopeammin.
Senkin vuoksi herkistyminen paistoi Poppin kasvoilta viime viikon perjantaina.
Maali Tanskan verkkoon EM-kisojen ensimmäisessä ottelussa oli tuloksen kannalta merkityksetön, mutta Poppille kaikki kaikessa. Sen tunnistivat myös joukkuetoverit, jotka riensivät onnittelemaan nurmelle heittäytynyttä pelaajaa.
Maajoukkuekapteenin tarina on yksi kaikkien aikojen saksalaisista jalkapallourista, mutta päämäärä on nyt selvä. Olympiakullan ja alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden päälle pitäisi saavuttaa tänä kesänä Euroopan-mestaruus ja ensi vuonna maailmanmestaruus.
– Ellei mitään satu, nämä ovat ensimmäiset EM-kisani. Siksi olen itse todella innoissani. Tähän asti olen aina loukkaantunut ennen kisoja, enkä ole päässyt mukaan, Popp sanoi Saksan jalkapalloliiton verkkosivuilla (siirryt toiseen palveluun) vuoden alkaessa.
"Ellei mitään satu" kiteyttää epäonnisen huippupelaajan perustellun epävarmuuden. Epäonni on ehkä suurin syy sille, että maajoukkuejalkapallon arvostetuimmat meriitit puuttuvat Poppin ansioluettelosta.
Saksalle maana EM-turnaus on perinteisesti ollut suotuisa. Se voitti mestaruuden kuusi kertaa peräkkäin vuosina 1995–2013. Viimeisen aikaan Popp oli jo vakituinen osa ryhmää, mutta kisat jäivät katkerasti väliin. Kuukausi ennen turnauksen alkamista jouduttiin toteamaan, ettei Popp ehtisi toipua nilkkavammastaan ajoissa.
Seuraava mahdollisuus tuli kesällä 2017. Popp nähtiin kisoissa, mutta vain siviilivaatteissa. Hän oli loukkaantunut harjoituksissa. Kisahaaveet kaatuivat – taas, ja jälleen viime hetkellä.
Yhtäkkiä kärsivällisyyttä on koeteltu jo yhdeksän vuotta. Niiden ajan Popp on odottanut vuoroaan, onneaan ja tilaisuuttaan kuin kuuta nousevaa.
Pikkuseurasta parhaiden lupausten sekaan
Ei ole yllätys, että puolentoista vuoden arvokisaikkunasta on muodostumassa Poppille jonkinlainen pakkomielle. Se on saanut hänet puskemaan eteenpäin vastatuulessa ja kuntoutumaan ajoissa.
FC Silscheden pienessä seurassa jalkapalloilun aloittanut Popp pelasi 14-vuotiaaksi asti sekajoukkueissa. Sen jälkeen oli aika siirtyä suurempiin ympyröihin seurasta, joka kutsuu Poppia edelleen kansikuvakasvokseen. Teini-ikäisenä kosiskeluja tuli muun muassa ranskalaiselta Lyonilta, mutta Popp pysyi sitkeästi Saksassa.
Nyt ura on jo lähempänä loppuaan kuin alkuaan, eikä Popp ole vieläkään edustanut muita kuin saksalaisia joukkueita. Käytännössä hän on omistanut koko elämänsä saksalaiselle jalkapalloilulle – kapteenina maajoukkueelle sekä tähtenä maan pääsarjalle, joka kamppailee asemastaan esimerkiksi Englannin rahakkaiden satsauksien rinnalla.
"EM-kisat ovat se, minkä takia on pakko vielä taistella. Jos lopulta häviän tämän taistelun, olkoon niin."
Alexandra Popp
Tie huipulle hahmottui jo varhain, ja odotukset ovat myös toteutuneet. Bundesliigan seura Duisburgin kanssa sopimuksen tehnyt huippulupaus pääsi muun muassa poikkeusluvalla ainoana tyttönä Berger Feldin arvostettuun "jalkapallokouluun", jonka pulpeteissa ovat kasvaneet monet maailman kentillä loistaneet futistähdet.
Osittainen sisäoppilaitos toimii yhteistyössä Schalke 04:n jättiseuran kanssa. 60 000 -paikkainen stadion ja ensiluokkainen harjoituskeskus jopa näkyvät ikkunasta. Parhaat mahdolliset puitteet juuri niille kehityksen kannalta ratkaiseville ikävuosille, joina moni lahjakas nuori putoaa kyydistä.
– Pelasin poikien kanssa kymmenen vuotta ja se jätti jälkensä. Vaihtaessani naisten joukkueeseen oli helpompi sopeutua pelinopeuteen. Näin, miten Mesut Özil, Manuel Neuer ja Benedikt Höwedes kehittyivät samassa paikassa ja kuulin heidän tekemisistään paljon valmentajilta, Popp kuvaili Uefan verkkosivuilla (siirryt toiseen palveluun).
Duisburgin pelaajana Popp pokkasi ensimmäisen pääsarjamestaruutensa vuonna 2009, jolloin tuli myös ensimmäinen Saksan cupin voitto. Pari vuotta myöhemmin matka jatkui Wolfsburgiin, jota hyökkääjä edustaa edelleen.
Vihreät värit nousivat nopeasti edustamaan dynastiaa, kun Wolfsburg dominoi Saksan naisjalkapalloa. Seitsemän kauden sisällä joukkue juhli mestaruutta viidesti ja voitti Mestareiden liigan kahdesti peräkkäin.
Yli sadan A-maaottelun urallaan Popp on ehtinyt vähän maistaa menestystäkin. Toistaiseksi kirkkaimpana kruununa on Riossa kuusi vuotta sitten voitettu olympiakulta. Popp iski turnauksessa yhden maalin.
Ennen hyppyä naisten maajoukkueen avauskokoonpanoon hän ehti tehdä vaikutuksen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2010. Saksa pelasi kotikentällään ja Poppin nimi raikui kaikista kovimmin. Verkko heilui jokaisessa ottelussa, yhteensä peräti kymmenen kertaa.
Kisojen maalikuningatar sai viimeistään tämän jälkeen laajempaa kansainvälistä huomiota ponnistaessaan seuraavalle tasolle.
Silloin häntä alettiin julkisestikin asetella uuden sukupolven maajoukkuetähden saappaisiin, jopa Birgit Prinzin – Saksan kaikkien aikojen ykköspelaajan – seuraajaksi. Siirtymä tosin oli jo täydessä vauhdissa, koska aiemmin samana vuonna Popp oli debytoinut A-maajoukkueessa, ja seuraavana Prinz löi nappulat naulaan 17-vuotisen maajoukkueuran päätteeksi.
Portugalissa pelattavan Algarve Cupin ottelussa Suomea vastaan Saksa jyräsi 7–0-voittoon ja Popp teki maajoukkueuransa kaksi ensimmäistä maalia. Jatkoa on seurannut sarjatulella, ainakin viime vuosiin asti. Koronavuosien kuihduttama maaottelukalenteri yhdistettynä vammahuoliin ovat pitäneet Poppin poissa mielipuuhistaan.
Kisojen toisessa ottelussa Popp teki toisen maalinsa. Tällä kertaa vastassa oli Espanja.
Tuttu rutiini: pallo verkkoon, käsi korvalle, sormi kohti taivasta.
Tavaramerkiksi muodostumassa oleva tuuletus on viittaus ET-elokuvaan – Popp ei tosin soita kotiin, vaan kotoa on yleensä soitettu hänelle aina maalin jälkeen. Samalla se on kunnianosoitus kahdelle edesmenneelle isoisälle, joiden Popp uskoo katsovan pelejään.
Korkea vaatimustaso
Aivan kuten yhdeksän vuotta sitten, tälläkin kertaa jouduttiin kokemaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Silloin katkera pettymys koettiin harjoitusleirin alkaessa. Nyt sen aika tuli jo hyvissä ajoin ennen kisoja.
Kyse oli jälleen loukkaantumisesta, mutta selvästi aiempaa vakavammasta. Huhtikuussa 2021 tullut polvivamma olisi kaatanut kisahaaveet ilman pandemian aiheuttamaa viivästystä, jonka myötä kapteeni sai vielä mahdollisuuden.
Polvi piti leikata, mutta se ei estänyt Poppia olemasta joukkueensa mukana johtavan pelaajan roolissa. Oikea polvi tuettuna ja keppien varassa hän jatkoi nuorempien pelaajien mentorointia, vaikka paluu pelikentille oli kuukausien päässä.
Kaiken lisäksi riemu muuttui kurimukseksi salamannopeasti, kun paluu vihdoin tapahtui.
Kertaalleen jo selätetty vamma paheni uudelleen harjoitusottelussa. Silloin alla oli jo yhdeksän kuukauden kuntoutusprosessi.
Taas oli aloitettava melkeinpä alusta.
– En enää kestänyt. Olin ollut kärsivällinen ja selviytynyt hyvin, mutta toisen leikkauksen myötä olin lopussa, Popp kertoi maajoukkueen tiedotustilaisuudessa keväällä.
Juuri tänä vuonna oli kuitenkin pakko jaksaa.
– EM-kisat ovat se, minkä takia on pakko vielä taistella. Jos lopulta häviän tämän taistelun, olkoon niin. Olen ainakin yrittänyt. Luovuttaminen ei sovi minulle, Popp sanoi NDR:lle (siirryt toiseen palveluun) kesken jälkimmäisen toipumisjaksonsa.
Nykyisin Poppin panos Wolfsburgille ja Saksalle on maaleja merkittävämpi. Kovan jalkapallokoulun käyneenä hän vaatii paljon itseltään ja muilta, eikä pelkää muistuttaa korkeasta rimastaan.
– On tärkeää, ettei kaikki ole pelkkää hymistelyä, vaan että meillä on joku, joka ei pelkää kertoa joukkuetovereilleen selvästi, kun jokin ei riitä. Se on yksi niistä syistä, miksi olen todella onnellinen hänen paluustaan – en vain omalta kannaltani, vaan koko joukkueen puolesta, joukkuetoveri Kathrin Hendrichs kuvaili maajoukkueen tiedotustilaisuudessa.
Kapteeni on tiukka, luja, vaativa. Sellainen johtaja, jota Saksa tarvitsee palatakseen kukkulan kuningattareksi.
Tavoitteet näkyvät, sillä Saksan jalkapalloliitto on luvannut muun muassa ennätyssuuren mestaruusbonuksen. Vuoden 2017 palkkiot on liki kaksinkertaistettu ja Euroopan-mestaruus toisi jokaiselle pelaajalle ylimääräiset 60 000 euroa.
Poppilla pelissä on kuitenkin paljon enemmän. Rahabonus on sivuseikka, kun kyse on yhdestä niistä harvoista pokaaleista, jotka eivät ole nousseet pään päälle.
Tänä kesänä siihen on parempi mahdollisuus kuin mitä Popp tulee ehkä enää koskaan saamaan.
– Kuntoutuksen aikana päätavoitteenani olivat koko ajan EM-kisat. Aina kun tuli takapakkia, mietin kisoja, jotta sain taas kasattua itseni ja palattua hommiin.
Kuka tekee ottelun avausmaalin ja millä minuutilla? Veikkaa jokaisen EM-kisojen ottelun avausmaalintekijää Futistietäjässä. Lähimmäksi oikein veikkanneelle palkinnoksi tekniikkapallo.
Lue myös: