SHANDURIN SOLA. Lumihuippuiset vuoret kohoavat lähes 4 000 metriin pienen laakson ympärillä, jonka keskelle on rakennettu poolokenttä – maailman korkein sellainen.
Perinteinen pillimusiikki kaikuu katsomossa, kun hevoset laukkaavat pallon perään ratsastajien huitoessa mailoilla. Kirkkaansininen järvi siintää taustalla.
Pohjois-Pakistanin Shandurin solassa järjestetään vuosittain poolofestivaali, missä naapurikuntien Gilgitin ja Chitralin poolojoukkueet ottavat mittaa toisistaan. Koronaviruksen vuoksi turnausta ei ole päästy järjestämään kahteen vuoteen.
– Jokainen poolonpelaaja toivoo pääsevänsä pelaamaan tällä kentällä, sanoo Gilgitin joukkueen kapteeni Moazzam Ali Ahmad.
Poolo yhdistetään usein britteihin, mutta pelin juuret ulottuvat luultavasti jonnekin Keski-Aasiaan, aikaan ennen ajanlaskua. Moni Pohjois-Pakistanissa uskoo, että poolo keksittiin juuri täällä.
– Me uskomme, että me toimme tämän pelin maailmaan, Chitralin joukkueen pelaaja Anwar Khan sanoo.
Peli on kietoutunut vahvasti paikalliseen kulttuuriin – jo pienestä pitäen lapset kasvavat ihailemaan paikallisia sankareita.
– Jos olet poolonpelaaja alueellasi, olet kuuluisa tyyppi kylässäsi, Khan selittää.
Shandurin poolofestivaali kestää yhteensä kolme päivää. Tuhansia ihmisiä saapuu paikan päälle joka puolelta Pakistania ja jopa maailmaa seuraamaan kilpailua.
Shandurissa kilpaillaan äärimmäisissä olosuhteissa
Shandurissa ei ole asutusta – vain festivaalia varten kyhätty telttakylä. Lähes 4 000 metrin korkeudessa hengittäminen käy äkkiä vaikeaksi. Siksi turnauksessa on mahdollista käyttää vain ohueen ilmaan tottuneita paikallisia hevosia.
– Se tiimi voittaa, jolla on parhaat hevoset, Sher Ghiyaz Gilgitin joukkueesta sanoo.
Edellisenä päivänä pelanneen ja voittaneen Khanin mukaan hevosissa on tärkeintä koko ja nopea reagointi ratsastajan komentoihin.
Khan ratsasti paikalle kaksi päivää hevostensa kanssa Chitralista. Autolla hevosten kuljettaminen ei olisi mahdollista vaarallisella vuoristotiellä.
Suurimmalle osalle katsojista ja pelaajista kysymys on elämyksestä – ei niinkään kilpailun tuloksesta.
Shandurin festivaaliin kytkeytyy silti myös vahva kilpailuhenkisyys. Vuoristosolasta kiistellään: kumpikin sitä ympäröivä maakunta, Gilgit-Baltistan ja Khyber Pakhtunkhwa, vaatii sitä itselleen.
Masroof Jahan, gilgitiläinen opettaja on tullut paikalle muutaman oppilaansa kanssa. Tytöt esittävät pian Pakistanin kansallishymnin perinteisissä vaatteissa.
– Toivottavasti Gilgit voittaa. Olen kotoisin sieltä, joten tietysti kannatan heitä, Jahan sanoo.
Katsomossa jännitys tiivistyy, kun Chitralin joukkue takoo maaleja peräjälkeen. Gilgit vaikuttaa jäävän alakynteen.
Gilgitin joukkueen kapteeni ei silti vaikuta pettyneeltä väliajalla.
– Valitettavasti meiltä meni ohi monta maalipaikkaa. Mutta joukkue pelaa silti hyvin, Ahmad sanoo.
Perheet eivät halua naisten osallistuvan
Vaaratilanteitakin tulee. Monelta pelaajalta puuttuu kaiken lisäksi kypärä.
Gilgitin joukkueen pelaaja tippuu hevosen selästä ja jää eläimen kavioiden alle. Hetken hän makaa tajuttomana maassa ja miestä ollaan jo laittamassa paareille, kunnes hän vihdoin tokenee.
Kohta pelaaja on takaisin satulassa.
Kuten muuallakin maailmassa, pooloa pelaavat suurimmaksi osaksi Pakistanissa miehet. Joitakin poikkeuksiakin on.
– Naiset voivat kyllä pelata, mutta yhteiskuntamme on miesten dominoima. Toivon, että tuleva naissukupolvi ottaisi enemmän osaa tähän urheiluun ja hekin tulisivat kentälle, opettaja Jahan sanoo.
Se voi kuitenkin olla hankalaa. Perheet eivät yleensä halua antaa naisten osallistua peliin, jossa loukkaantumisia tapahtuu niin helposti.
Shandurin poolofestivaalissa on nimittäin jotain muutakin erityistä kuin korkeus.
– Tämä on viimeinen paikka maailmassa, missä pelataan freestyle-pooloa, kapteeni Ahmed kertoo.
Erotuomareita ei siis ole.
– Pelaamme pooloa sen alkuperäisessä muodossa. On vain yksi sääntö: se, että ei ole sääntöjä.
Ahmed painottaa, että poolo ei ole Pohjois-Pakistanissa pelkästään urheilua, vaan tärkeä osa paikallista kulttuuria ja kansanperintöä.
– Poolo on veressämme.
Lue myös: