Hyppää sisältöön

Kun suomalainen perheenäiti palasi kotimaahan, hän törmäsi digimuuriin: "Suomessa ei voi elää normaalia elämää ilman pankkitunnuksia"

Vuokra-asunto, päivähoito, kotivakuutus - monen arkisen asian hoitaminen mutkistuu, jos ei omista pankkitunnuksia. Ongelma koskee Tilastokeskuksen mukaan 450 000 yli 16-vuotiasta suomalaista.

Ayla Urus perheineen kantaa muuttolaatikoita kotiinsa.
Ayla Urusin perhe muutti digi-Suomeen heinäkuussa, puolison mukaan alku oli kuin "kylmä suihku". Kuva: Antti Haanpää / Yle
Satu Miettinen
Avaa Yle-sovelluksessa

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Helsinkiläisessä porraskäytävässä kaikuu kielten sekamelska, kun ranskalais-suomalaisen Ayla Urusin perhe kantaa viimeisiä muuttolatikoitaan eteiseen.

Suomalaissyntyinen Urus pariisilaistui 11 vuotta sitten. Hän luuli palaavansa samaan maahan, mistä lähti, mutta törmäsikin digimuuriin.

– Olin ihan shokissa, kun tajusin, että Suomessa ei voi elää normaalia elämää ilman pankkitunnuksia.

Vastaavassa tilanteessa on miltei puoli miljoonaa kansalaista.

Syynä on se, että lähes kaikkiin julkisiin ja myös moniin kaupallisiin palveluihin vaaditaan vahvaa tunnistautumista. Yleisin tapa tunnistautua ovat pankkitunnukset.

Urusilla niitä ei ollut.

“Tunsin itseni toisen luokan kansalaiseksi”

Ayla Urus käyttää tietokonetta muuttolaatikoiden ympäröimänä.
Ayla Urus jäi digi-jumiin, koska ei omistanut pankkitunnuksia. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Vuokra-asunto, päivähoito, vakuutukset - niihin kaikkiin Ayla Urus olisi tarvinnut vahvaa tunnistautumista.

Suomessa moni pitää itsestäänselvyytenä, että veroilmoituksen, sähkösopimuksen ja koronarokotusajan varaamisen voi hoitaa kotisohvaltaan.

Urus sen sijaan jonotti palvelupisteissä numerolappu kourassaan tai puhelimessa taustamusiikkia kuunnellen.

– Tunsin itseni toisen luokan kansalaiseksi, sanoo Urus.

Eikä hän ole kokemustensa kanssa yksin.

Ayla Urus istuu te-toimistossa ja selaa papereita.
Urus tuli Suomeen hakemaan töitä ja huomasi, että myös työnhaku on digitalisoitu. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Vanhukset, vammaiset, vangit

Ayla Urusille jumittaminen jonoissa oli väliaikaista mutta 450 000 yli 16-vuotiasta suomalaista elää sitä päivästä toiseen. Vain 83 prosenttia yli 16-vuotiaista on kirjautunut vahvaa tunnistautumista käyttäen verkkopalveluihin.

Yleisin tapa kirjautua ovat pankkitunnukset. Mobiilivarmennetta, kortinlukijaan asetettavaa varmennekorttia tai biometrisiä tunnisteita hyödynnetään Suomessa vähän. Sen sijaan Virossa id-kortti on laajassa käytössä.

Eniten vahvaa tunnistautumista käyttävät Urusin kaltaiset työikäiset, vähiten ikäihmiset.

Digisyrjäytymisen riskissä ovat myös vammaiset, vangit, päihdeongelmaiset, asunnottomat ja maahanmuuttajat. Esimerkiksi kehitysvammaisista pankkitunnukset on käytössä vain joka neljännellä.

Kuilu kärryiltä pudonneiden ja muiden välillä kasvaa.

Miksei asioita voi hoitaa puhelimessa?

Ayla Urus puhuu ulkona puhelimeen.
Urus yritti ostaa perheelleen kotivakuutusta ja vasta kolmas yhtiö hyväksyi hänet asiakkaaksi ilman vahvaa tunnistaumista. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo kutsuu ilmiötä digitaaliseksi raihnaistumiseksi.

Ylen A-studio pyysi tätä tätä juttua varten kertomuksia siitä, millaista elämä on ilman pankkitunnuksia. Ayla Urusin lisäksi yhteyttä ottivat useat kymmenet ihmiset.

Kirjeistä kävi ilmi, että asiointi Kelan kanssa tai henkilökortin uusiminen voi käydä työstä, jos ei omista älypuhelinta, tietokonetta ja nettiyhteyttä.

Pankkitunnukset ovat portti palveluihin ja väylä yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Niiden saaminen on peruspankkipalvelu, johon jokaisella on oikeus. Lisäksi ne ovat henkilökohtaisia, joten pankki ei voi luovuttaa tunnuksia esimerkiksi muistisairaan vanhuksen lapselle.

Vanhusasianvaltuutetun mielestä kyse on yhdenvertaisuusongelmasta, joka pitäisi ratkaista seuraavassa hallitusohjelmassa.

– On järjetöntä, että yhteiskunta pakottaa ihmiset käyttämään teknologiaa, mutta ei anna mahdollisuutta opetella sen käyttöä, hän sanoo.

Yksinkertaisinta olisi luoda valtakunnallinen puhelinpalvelu, jonne voisivat soittaa ihmiset, joilla ei ole digivälineitä. Siellä voisi esimerkiksi varata ajan kotikunnan Kelaan, sanoo Topo.

Myös Ayla Urus ihmettelee, miten he, joilla ei ole ketään auttamassa, pystyvät ylipäätään hoitamaan asioitaan Suomessa.

Hänen entisessä kotimaassaan ongelmat ovat toisenlaisia.

“Sain kultaisen avaimen”

Päivähoidon, parkkipaikan tai vuokra-asunnon anomiseen tarvitaan Ranskassa useita dokumentteja.

– Koska sinuun ei luoteta, sanoo Urus.

27 EU-maan digivertailussa Ranska oli sijalla 12, Suomi puolestaan ykkönen jo kolmatta kertaa. Ranskassa julkisten verkkopalvelujen käyttöä hidastaa myös kansa, joka haraa vastaan.

Silti siellä löytyy usein kiertotie, jos sitä osaa vaatia. Suomessa säännöt ovat kaikille samat. Asiat sujuvat, kun järjestelmään pääsee sisään.

Urukselle se hetki koitti, kun hän kolmen viikon odotuksen jälkeen sai pankkitunnukset.

– Nyt minulla on kädessäni kultainen avain.

Lisää aiheesta A-studiossa keskiviikkona 19.9.2022

Juttua varten on haastateltu Valtiovarainministeriön ICT-osaston johtavaa asiantuntijaa Olli-Pekka Rissasta, Aalto-yliopiston vanhempaa yliopistonehtoria Sari Kujalaa sekä Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan apulaisprofessori Sakari Taipaletta. Perttu Melkas Tilastokeskuksesta on antanut aiheeseen liittyvää tilastotietoa.

Juttua muokattu 15.9.2022 klo 9.30. Korostettu, että jutussa olevassa luvussa 450 000 suomalaisesta ovat mukana yli 16-vuotiaat. Korjattu jutussa ollut lyöntivirhe, yhdessä kohdassa luki, että vailla pankkitunuksia olisi 45 000 suomalaista.

Lisää aiheesta:

Tiesitkö, että verkkopankkitunnukset voi hankkia jo yllättävän nuorena? Silloin ei tarvitsisi soitella esimerkiksi lapsen koronatestituloksen perään

Salasanojen loputon määrä raivostuttaa käyttäjiä ja tekee tietoturvarikollisten työn helpoksi – Jyväskylässä kehitetään korvaajaa salasanoille

Ayla Urus käyttää tietokonetta kotonaan.
Kuva: Antti Haanpää / Yle

Suosittelemme