Ranskalainen Marie-Julie Bonnin pudottaa riman 465:stä. Kello on paikallista aikaa 21.40, naisten seiväsfinaalin mitalistit ovat selvillä. Kisa on edelleen kesken, mutta jo nyt on varmaa, että Wilma Murto on palauttanut Suomen arvokilpailujen mitalikantaan kuuden vuoden tauon jälkeen.
Kuusi vuotta on myös aikaikkuna, joka yhdistetään nimenomaan Murron uraan. Kun Antti Ruuskanen saavutti edellisen arvokisamitalin, EM-pronssin, Amsterdamissa vuonna 2016, tuolloin 17-vuotiaan Murron nimi oli jo suomalaisen yleisurheiluväen huulilla.
Aiemmin saman vuoden helmikuussa salolaislahjakkuus oli ponnistanut ei vain suomalaisten vaan yleisurheilun kenttälajeja seuraavan maailman tietoisuuteen hyppäämällä Zweibrückenissä alle 20-vuotiaiden maailmanennätyksen 471.
Tuosta hypystä alkaen Murtoon on kohdistettu odotuksia, joita jakamaan ei ole ollut suomalaisia junioreita jonoksi asti. Kun ME-hetkestä tullaan tähän päivään ja huomioidaan suomalaisen yleisurheilun vuosi toisensa jälkeen pitkittynyt mitaliton putki, keskiviikkoisena iltana Münchenin olympiastadionilla, 400 kilometriä Zweibrückenistä kaakkoon, kukaan ei olisi voinut moittia, mikäli Murrolta olisi nähty pieni helpotuksen huokaus kello 21.40.
Mutta kun ranskalaishyppääjä pudotti riman alas, tästä ei ollut tietoakaan. Münchenin olympiastadionin pohjoispäädyn ylälehterille välittyi kivikasvoinen, täydellisessä zonessa ollut urheilija. Murto osoitti mestarin elkeitä. Teininä tähteyteen nousseen lahjakkuuden ilta oli vielä pahasti kesken.
Wilma Murto ylitti 475 ja hetkeä myöhemmin 480, joka ratkaisi Euroopan mestaruuden. Katso Murron ylitykset alla olevilta videoilta. Juttu jatkuu videoiden jälkeen.
Nike hylkäsi
Mikäli Murron uraa pitäisi kuvata yhdellä adjektiivilla, tasaisuus ei etenisi karsinnasta finaalivaiheeseen. Pääsyy löytyy vammoista, jotka ovat vaikeuttaneet kuusi vuotta sitten esiin pulpahtaneen potentiaalin täyttämistä.
Rakettialku uralle takasi, että Murto sai suomalaiselle yleisurheilijalle täysin poikkeuksellisen lähtökohdan tavoitella tähteyttä. ME-lukema 471 tarjosi sen, ettei kehitys jäisi kiinni taloudellisista edellytyksistä. Energiajuomajätti Red Bull ja maailman suurin urheiluvälinevalmistaja Nike ottivat Murron siipiensä suojaan, mutta jälkimmäinen näytti suomalaiselle ovea viime kauden päätteeksi, vaikka Tampereen SM-finaalissa Murto petrasi SE-lukemia 472:een.
Ihan hetkessä ei tule mieleen parempaa tapaa näpäyttää oregonilaisyhtiötä – tai no, MM-kulta sen takapihalla kolme viikkoa sitten olisi ollut, mutta ei heittäydytä ahneeksi.
Seiväs kunniapaikalle
Jos Murto osoitti mestarin merkkejä jo mitalin ratkettua, kaava piti myös mestaruuden ratkettua. Mutta se, että Murto ylitti tämän jälkeen vielä riman 485:stä ja sivusi näin ollen Euroopan mestaruuskisojen ennätystä, nostaa kultamitalin korkealle suomalaisen yleisurheilun kunniagalleriassa. Se on vuodesta 1934 käytyjen EM-kisojen osalta nyt 34 kultamitalin kokoinen.
Katso alla olevalta videolta Wilma Murron ylitys korkeudesta 485. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Murron mestaruus nosti seiväshypyn kärkipaikalle mitä tulee kisaennätyksellä voitettuihin Euroopan mestaruuksiin. Niitä on nyt neljä, kun 10 000 metrillä niitä on kolme – vuoden 1934 ensimmäistä EM-kisaa kun ei ole mielekästä laskea ennätykseksi.
Vastikään menehtynyt Eeles Landström taivutti EM-kultaa kisaennätyksin vuosina 1954 ja 1958, ja Pentti Nikula jatkoi putkea vuonna 1962 – viisi senttiä heikommalla tuloksella kuin Murto 60 vuotta myöhemmin.
Saksa ei ole paska maa
Münchenin olympiastadionilla on kilpailtu yleisurheilun arvokisamitaleista nyt kolme kertaa, ja vähintään yksi suomalainen on voittanut joka kerta kultaisen mitalin. Mitalittomien vuosien 2016–2021 aikana moni on kääntynyt YouTuben ja vanhojen yleisurheiluklassikoiden puoleen. Nostalgia on nostanut päätään, mikä on ymmärrettävää.
Kun samaan aikaan länsinaapureilla on ollut Armand Duplantiksen, Jakob Ingebrigtsenin, Karsten Warholmin ja Daniel Ståhlin kaltaisia mitaliautomaatteja, suomalaisessa yleisurheilun kahvipöytäkeskustelussa vanhoja legendoja ja heidän lentäviä lauseitaan on pyöritelty kyllästymiseen saakka.
Murto edustaa nuorena yleisurheilijana täysin toisenlaista luonteentyyppiä kuin vaikkapa kansan syvien rivien keihässankari Seppo Räty, jonka mielipide Saksasta ei ole jäänyt varmuudella keneltäkään epäselväksi. Mutta kun Münchenissä on päästy todistamaan 50 vuoden aikana Lasse Virénin, Pekka Vasalan, Janne Holménin ja Wilma Murron kaltaisia kultamitaleja, jotka kaikki menevät tarinaltaan suomalaisen yleisurheilun kirkkaimpaan eliittiiin, eikö Saksaa voitaisi alkaa kutsua paskan sijaan ihanaksi maaksi?
Lue myös:
Wilma Murto voitti EM-kultaa! Murskasi Suomen ennätyksen ja dominoi ratkaisevalla hetkellä
Wilma Murron 80-vuotiaalle isoäidille liikuttava yllätys – katso herkkä hetki stadionilla