Tšekkoslovakia oli vuonna 1968 liberalisoimassa sosialistista yhteiskuntajärjestelmäänsä, ja Neuvostoliitto pelkäsi maan olevan lipumassa pois sosialististen maiden leiristä.
Puhuttiin Prahan keväästä, joka loppui vuoden 1968 elokuussa siihen, kun Neuvostoliiton tankit vyöryivät maahan. Tšekkoslovakian kurinpalautukseen osallistui yhteensä noin puoli miljoonaa Varsovan liiton maiden sotilasta.
Kyseessä oli monin tavoin traumaattinen kokemus myös Suomessa. Yleinen käsitys onkin se, että myös Suomessa varauduttiin torjumaan Neuvostoliiton hyökkäystä.
– Oli loogista ajatella, että Neuvostoliitto uhkasi meitä. Oli loogista ajatella, että puolustusvoimat nosti silloin valmiutta, sanoo asiaa tutkinut Pekka Turunen.
Tutkijan mukaan tällainen päättely ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
– Puolustusvoimat tehosti valvontaa ja tiedustelua, mutta se ei nostanut millään tavoin valmiuttaan.
Maavoimien esikunnassa työskentelevä Turunen on juuri julkaissut asiasta tutkimuksen Kylmää rauhaa. Kekkonen, sotilastiedustelu ja Tšekkoslovakian miehitys. Tutkimus ei ole virkatyö, vaan Turunen on tehnyt sen omalla vapaa-ajallaan.
Muistoissa marssittiin kovat piipussa kohti itää
Turusen tutkimus on ristiriidassa monen suomalaisen muistamien tapahtumien kanssa.
Tšekkoslovakian miehityksen aikaan varusmiespalveluksessa olleet suomalaismiehet muistavat yhä elävästi, miten lomia peruutettiin, miten aseisiin jaettiin kovat patruunat, ja miten lähdettiin marssimaan kohti itärajaa, jonka takaa kuultiin panssarivaunujen ääniä.
Turusen mukaan rajan takana möyrynneet tankit olivat todellisuudessa telaketjuilla varustettuja metsätyökoneita. Muut muistot tutkija tulkitsee Suomen lähihistorian suurimmaksi valemuistoksi.
– Patruunoiden jakaminen varusmiehille on ehkä yleisimpiä urbaaneja legendoja, mikä liittyy Tšekkoslovakian miehityksen aikaiseen tilanteeseen.
Turusen mukaan patruunoiden antaminen varusmiehille olisi ollut varsin raju toimenpide, sillä se kuului rauhanajan korkeimpaan valmiusasteeseen.
– Silloin olisi jouduttu hyppäämään yhden valmiudenkohotustason yli, hän selittää.
Mistään sellaisesta ei hänen mukaansa ole todisteita.
Valemuiston taustalla usein jokin todellinen tapahtuma
Turusen mukaan valemuiston on voinut laukaista jokin todellinen tapahtuma, joka on ihmisen mielessä kuitenkin myöhemmin siirtynyt miehitysajankohtaan.
– Se saattaa olla polkupyörämarssi tai sotaharjoitus, joka on ollut aivan koulutusohjelman mukainen, hän havainnollistaa.
Turunen ottaa esimerkiksi Karjalan jääkäripataljoonassa palvelleen varusmiehen, joka on muistellut, miten koko pataljoona lähti Kontiorannan varuskunnasta polkupyörillä kovalla kiireellä yöllä kohti rajaa. Perillä osasto käskettiin yhden tai kahden kilometrin päähän Neuvostoliiton rajasta.
– Mainittu polkupyörämarssi rajalle olisi merkinnyt noin sadan kilometrin yhtämittaista polkemista rajalle. Kolmen kilometrin päähän rajasta ulottuvalle rajavyöhykkeelle asettautuminen tuossa poliittisessa tilanteessa olisi ollut ennennäkemätön provokaatio, Turunen huomauttaa.
Tutkijan mukaan kyse oli todellisuudessa pataljoonan harjoituksesta, johon osallistui vanhempia ikäluokkia. Harjoitus alkoi jo miehitystä edeltävänä iltapäivänä, jolloin suomalaisilla ei ollut mitään käsitystä tulevasta miehityksestä. Harjoitusalue oli Jaamankangas, joka on noin kymmenen kilometriä Kontiorannasta lounaaseen, eli aivan päinvastaiseen suuntaan itärajasta.
Todisteena jopa päivärahan kuittausmerkinnät
Turunen on etsinyt muistoille vahvistusta ja kammannut sen vuoksi läpi kaiken mahdollisen puolustusvoimien materiaalin.
Aikaa tutkimustyöhön kului yksitoista vuotta. Sen aikana Turunen kävi tiedusteluraporttien, merivalvontahavaintojen ja merimaalipiirrosten lisäksi läpi myös esimerkiksi varuskuntien päiväohjelmat, joukko-osastojen vahvuusilmoitukset ja jopa sen, ketkä varusmiehet olivat kuittaamassa päivärahoja.
– Yksi yleisimpiä valemuistoja on se, että lomat peruutettiin, hän selittää.
Turunen on löytänyt asiakirjoista toisenlaisen totuuden.
– Henkilö, joka on muistellut, että hänen ja muiden lomat peruttiin, on itse allekirjoituksellaan kuitannut päivärahat ja ollut sen jälkeen viikonloppuna lomilla.
Kirkonmaan episodi: neuvostoarmada purjehti kohti Kotkaa?
Yksi julkisuudessa laajalti levinnyt muisto liittyy Kotkan rannikkopatteristoon kuuluneeseen Kirkonmaan rannikkolinnakkeeseen.
Linnakkeen päällikkönä toimi yliluutnantti Heikki Tiilikainen, joka on vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassaan Kylmän sodan kujanjuoksu kertonut, miten hän valmistautui torjumaan 63 venäläistä alusta. Tiilikaisen mukaan laivat olivat tulossa muodostelmassa suoraan kohti Kirkonmaata.
Tiilikaisella oli kirjan mukaan linnakkeella käytössään vain 27 varusmiestä, sillä suurin osa varusmiehistä oli lähtenyt viikonloppulomalle. Tiilikainen halusi kohottaa jäljelle jääneiden puolustajien mielialaa, ja sen vuoksi kasarmin keskusradion kaiuttimet tuotiin ulos patterialueelle. Levysoittimeen laitettiin valmiiksi Porilaisten marssi, ja saaren suurin sotalippu oli valmiina nostettavaksi tulenjohtotornin salkoon.
”Ajatuksena oli, että kun ensimmäinen raketti räjähtää, Porilaisten marssi alkaa raikua tuliasema-alueella ja sinivalkoinen leijonalippu hulmahtaa esiin”, Tiilikainen kirjoittaa.
Ajan myötä tiedot Kotkaa kohti höyrynneiden venäläisten sotalaivojen määrästä vain kasvoivat. Vuonna 2004 Tiilikainen kertoi tv-dokumentissa, että aluksia olisikin ollut ainakin 120, ja vuoden 2022 keväällä julkaistussa lehtihaastattelussa määrä oli noussut jo 144 laivaan.
Pekka Turusen löytämien vahvuuskirjojen mukaan linnakkeen muonavahvuus oli kyseisenä lauantaina 169 henkeä ja sunnuntainakin 130 varusmiestä, eli lähes viisinkertainen määrä muistikuvaan verrattuna.
Muistitieto 144 aluksesta olisi puolestaan tarkoittanut Turusen laskujen mukaan sitä, että Kirkonmaata ja Kotkaa kohti olisi ollut tulossa 60 prosenttia koko Neuvostoliiton senhetkisestä laivastosta.
– Todellisuudessa Kirkonmaata kohti ei tullut yhtään alusta. Itäisellä Suomenlahdella oli tutkatietojen mukaan liikkeellä 5–10 alusta, joista osa oli rahtialuksia. Niistä yksikään ei tullut Suomen aluevesiä kohti.
Neuvostoliiton pääministeri tykkien tähtäimessä?
Tšekkoslovakian miehitykseen liittyy myös yleinen käsitys siitä, että Hangon rannikkopatteristo olisi ollut vähällä ryhtyä ampumaan vähintäänkin varoituslaukauksia kohti venäläistä sotalaivaa, joka kuljetti Neuvostoliiton pääministeriä Aleksei Kosyginia Suomeen.
Kosygin oli tulossa tapaamaan presidentti Urho Kekkosta, mutta vierailusta ei kerrottu etukäteen, ei edes Hangon rannikkopatteristolle.
Kosyginin oli ollut tarkoitus siirtyä häntä kuljettaneesta ohjushävittäjästä Suomen merenkulkuhallituksen alukselle Suomen aluevesien ulkopuolella, mutta se ei avomerellä onnistunut. Venäläinen sota-alus joutui sen vuoksi tulemaan Suomen aluevesille ja kohti Hankoa.
Turusen mukaan Pääesikunta oli lähettänyt Hangon rannikkopatteristoon oman miehensä varmistamaan tilannetta. Rannikkotykistö ei hänen mukaansa olisi myöskään voinut ryhtyä ammuskelemaan vieraita aluksia oman harkintansa mukaan, sillä toiminta oli tarkoin ohjeistettu.
Turunen on selvittänyt tapahtumat alkuperäisdokumenttien avulla ja uskoo, että sensaatiohakuiset ja muistikerrostumien dramatisoimat väitteet läheltä piti -tilanteesta voidaan lopullisesti ampua merenpohjaan.
– Ei jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, että olisi yritetty ampua Kosyginin laivaa.
Tutkijan mukaan tällaisten valemuistojen taustalla on stressi, eikä muistikaan ole mikään videokamera, joka tallentaisi asioita sellaisena kuin ne tapahtuvat.
– Valemuisto ei katsonut sotilasarvoa. Niitä oli tykkimiehestä aina puolustusvoimain komentajaan asti.
Artikkelissa on korjattu Pohjois-Karjalan prikaati Pohjois-Karjalan jääkäripataljoonaksi 21.8.2022 klo 22.20 ja Karjalan jääkäripataljoonaksi 22.8.2022 klo 9.23.
Voit keskustella artikkelista 22.8.2022 klo 23:een saakka.
Lue lisää:
Elävä arkisto: Tšekkoslovakian miehitys