Hyppää sisältöön

Täyteaineista halutaan eroon aiempaa enemmän – tyypillinen tapaus on nuori, jolla on ylitäytetyt huulet

Liuotushoitoa käytettiin aiemmin ensiapuna, jos jokin meni toimenpiteessä pieleen. Nyt menetelmällä poistetaan täyteaineita myös pelkästään ulkonäköön liittyvistä syistä.

Anna-Sofia Waltari piirtää asiakkaan kasvoille merkkejä.
Terveydenhoitaja Anna-Sofia Waltarin mukaan täyteainehoitojen kysyntä on lisääntynyt viime vuosina runsaasti. Eniten hoitoja käyttävät 25–50-vuotiaat naiset. Kuva: Mårten Lampén / Yle
Marica Paukkeri
Avaa Yle-sovelluksessa

Täyteaineiden käyttö on lisääntynyt, ja sen lieveilmiönä täyteaineista halutaan myös aiempaa useammin eroon. Poistoon liittyy kuitenkin myös riskejä.

Keinoja on kaksi: liuottaminen tai viimesijaisena vaihtoehtona leikkkaaminen. Liuotus eli hyaluronidaasi-entsyymihoito toimii ainoastaan puhtaasti hyaluronihappopohjaisiin täyteaineisiin.

Hyaluronihappopohjaisten täyteaineiden vaikutukset häviävät myös luonnostaan ajan kuluessa. Täyteaineen koostumuksesta riippuen vaikutukset kestävät muutamista kuukausista vuosiin.

Kaikki aineet eivät katoa itsestään, ja osa on jopa pysyviä. KC Clinicin plastiikkakirurgi Heikki Kupin mukaan ei-hyaluronipohjaisten täyteaineiden käyttö on Suomessa vähäistä.

Jos ongelmia tulee, täyteaine voidaan joutua poistamaan leikkaamalla.

– Edelleen maailmalla on käytössä aineita, joiden rakenne muuttuu kudoksessa jopa muovin kaltaiseksi. Tulos on varmasti pitkäkestoinen, mutta ne voivat vuosienkin jälkeen aiheuttaa erilaisia ongelmia ja poistaminen on äärimmäisen hankalaa, Kupi sanoo.

Vaativan leikkauksen sijaan liuottaminen hoituu parilla pistoksella.

Yleisin syy: Lopputulos ei miellytä

Liuotushoitoon päädytään tyypillisesti siksi, että lopputulokseen ei olla tyytyväisiä. Useimmiten poistetaan huulitäytteitä.

Epätyydyttävälle tulokselle altistaa muun muassa se, että täytettä on laitettu liikaa. Nordic med spa -lääkärikeskuksen erikoislääkäri Sami Lehtisen mukaan tyypillinen poistotilanne on huulten muotoilu, jossa täyteaine on levinnyt huulten ylärajan yli ja lähtenyt nousemaan kohti nenää.

– Jos täytetään kerralla kovin isolla täyteainemäärällä, huulen vielä turvotessa täyteaine työntyy pienimmän vastuksen suuntaan eli punarajan ulkopuolelle, Lehtinen selittää.

Sami Lehtinen, erikoislääkäri katsoo kameraan.
Nordic med spa -lääkärikeskuksen erikoislääkäri Sami Lehtisen mukaan vain harvat asiakkaat haluavat täytteestä täysin eroon: moni haluaa aloittaa hoidot uudelleen. – Yleensä poistoon hakeudutaan siksi, että asiakas ei ole tyytyväinen tehtyyn toimenpiteeseen, ei täyteaineisiin itsessään. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Pihlajalinnan plastiikkakirurgi Riitta Martikaisen mukaan tyytymättömyyden syynä voivat olla ison täytemäärän aiheuttamat haitat. Myös Martikainen liuottaa työssään eniten huulitäytteitä. Poistoja haluavat etenkin nuoret.

Täyte voi esimerkiksi karata huulen limakalvon puolelle.

– Nuorenkaan ihmisen kudos ei välttämättä jousta tarpeeksi, ja se saattaa tuntua pahalta. Kun ihminen puhuu, huulen pitäisi pysyä mukana liikkeessä, ja joillekin voi tulla yllätyksenä, että voimakkaasti täytetty huuli näyttääkin puhuessa aivan hassulta.

Martikainen uskoo, että liuotushoitojen lisääntymisen taustalla on muoti, joka on suosinut erittäin suuria huulia.

– Se ei vaan yksinkertaisesti sovi kaikille. Kun luonnostaan kapeasta huulesta yritetään tehdä överiä, se ei ole hyvä idea.

Huulten koon kasvattamisen tulisi tapahtua asteittain.

– Ei niin, että sinne kerralla tuupataan kaapillinen ainetta. Verenkierto kärsii, ja laskimoverenkierto heikkenee. Huulillakin on toki rajansa, eivätkä ne ilman komplikaatioita veny määräänsä enempää, Martikainen muistuttaa.

Liuotushoitoonkin liittyy riskejä

Liuotushoitojen antaminen on säänneltyä. Liuotuksessa käytettävä entsyymi on erikoislupavalmiste, ja sitä saa käyttää ainoastaan lääkäri.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tilastojen mukaan esimerkiksi useiden toimijoiden liuotukseen käyttämää Hylase dessau -valmistetta koskevien erityislupahakemusten määrä on viidessä vuodessa lähes tuplaantunut.

Kun vuonna 2017 lupia myönnettiin 32, viime vuonna niitä myönnettiin jo 61. Lupien määrä näyttää kasvavan edelleen, sillä kuluvan vuoden aikana lupia on myönnetty jo 51 kappaletta. Terveydenhuollon yksiköille lupa voidaan myöntää laitoskohtaisena eli yhden luvan turvin aineella voidaan hoitaa lukuisia asiakkaita.

Kaikki luvan hakijat eivät välttämättä tee täyteaineiden poistoja, sillä ainetta käytetään myös muissa toimenpiteissä.

Entsyymihoito kehitettiin alun perin tyystin toiseen tarkoitukseen kuin täyteaineiden poistoon. Hoidolla liuotettiin rasvatulppia verenkierrosta.

Aluksi menetelmää käytettiin ainoastaan täyteaineisiin liittyvissä ongelmatilanteissa. Täyteaineiden liuotus voidaan mieltää myös varotoimenpiteeksi: Jos jokin menee pieleen, heti aloitetulla liuotushoidolla voidaan parhaassa tapauksessa säästyä vakavilta terveyshaitoilta.

Menetelmän käyttötarkoitus on kuitenkin viime vuosina muuttunut.

– Nyt jos ei olla tyytyväisiä tulokseen, ajatellaan täytettä olevan hieman liikaa tai jos ajatellaan, että ei tämä ollutkaan kiva juttu, lähdetään liuottamaan. Pelkästään esteettisistä syistä tehtyjen entsyymihoitojen määrä on lisääntynyt hurjasti. Liuotushoito on vähän lipsahtanut käsistä, Kupi heittää.

Hän toimii myös Suomen esteettisten plastiikkakirurgien yhdistyksen puheenjohtajana. Myös Kupin oma klinikka tekee liuotuksia puhtaasti ulkonäkösyistä.

En kvinna är med om en  skönhetsoperation för sina läppar.
Huulten muotoilu on edelleen yleisin toimenpide, jossa täyteaineita käytetään. Kuva: ©PERIG MORISSE PRODUCTION PERIG

Liuotushoidot maksavat satoja euroja. Poisto voi tulla jopa kalliimmaksi kuin täytteiden laitto.

Liuotus on helppo ja oikein käytettynä tehokas keino tietyntyyppisten täyteaineiden poistoon, mutta hoitoon liittyy myös riskejä. Kupin mukaan harhaluulo riskittömyydestä on yksi iso syy hoitojen yleistymiseen.

– Siihenkin liittyy harvinaisia mutta hyvin vakavia ongelmia, kuten muun muassa hyvin voimakas anafylaktinen reaktio. Entsyymi aiheuttaa myös elimistön oman hyaluronihappokudoksen katoa, erikoislääkäri Kupi sanoo.

Jos liuotuksessa käytettyä ainetta käytetään väärin tai liian paljon, se voi aiheuttaa kudosvaurioita.

Tarjonnan kasvu heijastuu liuotustarpeen lisääntymiseen

Kaikki Ylen haastattelemat liuotuksia tekevät lääkärit painottavat, että heidän omille asiakkailleen tehtyjen poistojen osuus on pieni.

Lehtisen mukaan poistojen kysyntä on kasvanut enemmän kuin olisi toivottavaa.

– Kaikilla eivät ole koulutus ja aineet välttämättä optimaalisia, joten poistojen määrä ei ole aivan sellainen kuin ihannetilanteessa olisi, hän muotoilee.

Osaamattomissa käsissä ja väärään paikkaan pistettynä täyteaineilla voi saada pahaa jälkeä aikaan. Kupi kollegoineen kirjoitti lääketieteelliseen Duodecim-julkaisuun viime vuoden lopulla artikkelin täytehoitoihin liittyen.

Hänen mukaansa aineisiin vihkiytymättömätkin lääkärit joutuvat nykyään kohtaamaan täyteainehoitoja ottaneita työssään – joskus jopa päivystyksissä.

– Kuka tahansa voi tehdä näitä hoitoja, eikä ihmiseltä edellytetä mitään taustakoulutusta. Maahantuojat toki tarjoavat koulutuksia, mutta näitähän aineita voi nykyään tilata vaikka netistä, Kupi sanoo.

Plastiikkakirurgi Heikki Kupi
Erikoislääkäri Heikki Kupi kannustaa hoitoihin hakeutumista suunnittelevia etsimään palveluntarjoajasta etukäteen tietoa netistä. Kuva: Pekka Tynell / Yle

Ilmiö on tuttu myös Nordic med span erikoislääkäri Lehtiselle. Hän tosin kertoo kuulleensa vain yhdestä asiakkaasta, joka oli pistänyt täyteainetta itse.

Kupin mukaan ongelma on, että täyteainehoidot ovat lain harmaalla alueella. Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valvira linjasi toukokuussa 2019, että botuliinihoitoja saa antaa vain lääkärin valvonnassa, mutta täyteainehoitojen antamisesta vastaavaa ohjeistusta ei ole tehty.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira selvitti viime vuonna, pitäisikö täyteaineiden pistämistä säännellä tarkemmin. Valviran mukaan täyteainehoidot eivät ole terveydenhuollon palveluita, eikä niiden tekijältä edellytetä alan koulutusta.

– Jos hoitoja tekee joku muu kuin terveydenhuollon ammattilainen, ongelmatilanteista vastaavat kuluttajasuojaviranomaiset. Silloin ei ole normaalia hoito-ongelmiin liittyvää suojaa siinä olemassa, Kupi huomauttaa viitaten esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisilla olevaan potilasturvavakuutukseen.

Täyteainehoidot ja -pistokset katsotaan kuluttajapalveluiksi ja niihin sovelletaan kuluttajaturvallisuuslakia.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston Ylelle toimittamien tietojen mukaan virasto sai viime vuonna noin parikymmentä esteettisiä pistoshoitoja koskevaa yhteydenottoa. Määrä on suuntaa antava.

Pistoksen jälkeen yleisiä haittavaikutuksia ovat mustelmat ja turvotus. Jos mustelmat ovat laajoja, on tilanne hyvä tarkistuttaa lääkärissä. Ihoon voi myös jäädä esteettisesti ei-toivottuja patteja ja pistoskohtaan voi muodostua tulehdus.

– Jossain tietyissä pitkäkestoisissa tai jopa pysyvissä täyteaineissa pistoskohta voi alkaa turpoamaan ja kovettumaan.

Äärimmäisissä tapauksissa täyteainepistokset voivat aiheuttaa myös kudosvaurioita, näkövaurioita ja jopa aivoverenkierron häiriöitä. Tilanteet vaativat välitöntä hoitoa.

–Tapaukset ovat onneksi toistaiseksi olleet erittäin harvinaisia Pohjoismaissa. Tiedossa on yksi täyteainehoitojen jälkeinen toisen silmän näön menetys, Kupi kertoo.

Terveydenhoitaja tekee pistoshoidoilla poskipäiden kohotusta asiakkaalle.
Täyteainehoitojen tekeminen vaatii osaamista. Aineen ruiskuttamisella esimerkiksi verisuoneen voi olla ikäviä seurauksia. Kuva: MårtenLampén / Yle

Myös Pihlajalinnan Martikainen painottaa pistäjän osaamisen merkitystä. Ihmisen anatomian tuntemus sekä valmius ensiavun antamiseen on tärkeää.

– Pitäisi olla, jos ei lääkäri, niin ainakin kokenut hoitaja. Plastiikkakirurgien koulutuksessa ei opeteta täyteaineen pistämistä, vaan oppi on haettava itse. Yhtä lailla kouluttautunut ja kokenut hoitaja on myös varmasti hyvä pistäjä, hän arvioi.

Täyteainehoitoja otetaan monista syistä

Täyteainehoitoja työssään tekevä terveydenhoitaja Anna-Sofia Waltari on työskennellyt alalla kuusi vuotta. Waltarin mukaan palveluita käyttävät eniten 25–50-vuotiaat naiset.

Kaikille hoidot eivät sovi.

– Täyteainehoitoja ei suositella esimerkiksi silloin, jos ihmisellä on perussairauksia, jotka eivät ole hoitotasapainossa. Lisäksi useat eri allergiat tai tulehdustila hoidettavalla alueella voivat olla esteitä hoidoille.

Anna-Sofia Waltari, terveydenhoitaja katsoo kameraan.
Esteettisiin hoitoihin erikoistunut terveydenhoitaja Anna-Sofia Waltari pyrkii kehittämään omaa osaamistaan lisäkoulutuksilla. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Waltari arvioi eri ikäisten asiakkaiden hakeutuvan hoitojen pariin hieman eri syistä. Ulkonäköpaineet iskevät etenkin nuoriin.

– Somella voi olla vaikutusta siihen, miksi täyteainehoitoihin hakeudutaan. Voi tulla erilaisia paineita, kun seurataan sosiaalista mediaa.

Terveydenhoitaja Anna-Sofia Waltari näyttää, miten pistoshoito tehdään. Toimenpiteenä on poskipäiden kohotus täyteaineiden avulla.

Millaisia ajatuksia juttu herättää? Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon 7. syyskuuta kello 23.00:een saakka.

Lue lisää:

"On vaikeaa löytää adjektiivia sille, miltä nyt näytän" – naiset kertovat seurauksista, kun täyteainehoitoja saa Suomessa tehdä kuka vain

Anton Vanha-Majamaan blogi: Botox jähmetti Nicole Kidmanin kasvot, mutta ehkä sillä ei ole väliä

Parikymppiset suurentavat huuliaan hyarulonihapolla: "Kauneusihanteeni on muovinen, en ole mikään elovena"

Suosittelemme