Hyppää sisältöön
Mielipide
Sanna Marin

Matti Mörttisen kolumni: Tule takaisin Tohtori Raimo – valtakunta tarvitsee terapeuttinsa

Miten päättäjä purkaa paineita ja hankkii apua ahdistukseen, kun kehenkään ei voi luottaa, Matti Mörttinen kysyy.

Matti MörttinenJournalisti, tietokirjailija

Nykyiseltä pääministeriltä on ehkä jäänyt lukematta eräs kirja. Siinä lukee näin:

”Pääministeri johtaa maata, jossa suurin osa haluaa hänen epäonnistuvan.”

Lainaus on Alexander Stubbin (kok.) elämäkerrasta. Siinä hän kertoo oman poliittisen uransa kovimmista paikoista ja pahimmista painetilanteista vuosina 2014 ja 2015, jolloin hän johti Suomen hallitusta.

Stubb oli sortseineen ja tikkataulutempauksineen erilainen pääministeri kuin edeltäjät. Vähintään samaa voi sanoa Sanna Marinista (sd.), joka hoitaa tehtävää vielä selvästi vaikeampana aikana kuin Stubb.

Kriisit tavallaan suojasivat Marinia. Nyt paineet ovat muuttaneet muotoaan.

Poikkeukselliset kriisit, korona ja sotivan Venäjän pelko tavallaan suojasivat Marinia aikansa. Useimmat ihmiset halusivat hänen onnistuvan. Mutta nyt eduskuntavaalit ovat vain vähän yli seitsemän kuukauden päässä. Ja ennen kaikkea pääministerin yksityiselämä on auennut julkiseen tarkasteluun uudella tavalla.

Paineet ovat muuttaneet muotoaan.

Päättäjillä, kuten kaikilla meillä, on erilaisia tapoja käsitellä paineita. Yksi menee kävelemään hiljaa metsään, toinen urheilee itsensä väsyksiin. Joku voi nikkaroida kotiverstaassaan kakkaroita, ja joku toinen etsiä tuoretta intiimiseuraa netistä.

Perinteisimpiä paineiden nollaamisen menetelmiä on juhliminen. Jostain syystä suomalaisessa sanastossa ”juhliminen” pitää automaattisesti sisällään päihdyttävien aineiden käytön.

Niin sanottu yleinen mielipide hyväksyy keskushermostoon vaikuttavat myrkyt, kunhan päihteen vaikuttavana aineksena on alkoholi eikä esimerkiksi metamfetamiini, jolla doupattiin suomalaisia taistelijoita jatkosodassa.

Pääministerilläkin on vapaa-aikaa ja oikeus rentoutua valitsemillaan laillisilla tavoilla, mutta pääministeri hän on kaikkina kellonaikoina.

Huomion kohteelta vaaditaan selityksiä. Hän seisoo keskellä kuivaa ruutikenttää raapien selitysten tulitikkuja ja toivoo, että ne sammuvat ennen kuin osuvat maahan.

Marinille ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä se, mitä viime viikolla tapahtui. Enää ei eletä kekkosaikaa, jolloin poliittisten johtajien rämäkätkin juhlimiset vaiettiin, vaikka niistä tiedettiin. Vain Ahti Karjalaisen (kesk.) tyyppisissä ääritapauksissa ongelmat tulivat julki.

Nyt kohu ohittaa asiasisällöt. Joka kerta näyttää toistuvan sama kuvio. Huomion kohteelta vaaditaan selityksiä. Hän seisoo keskellä kuivaa ruutikenttää raapien selitysten tulitikkuja ja toivoo, että ne sammuvat ennen kuin osuvat maahan.

Jos selityksissä on aukkoja tai uusien epäilyjen siemeniä, sama pyörre jatkuu niin kauan, että joku häpäistään – ja saadaan uhri. Eikä kyse ole vain median muutoksesta. Media peilaa kulttuuria, joka vallitsee kulloisessakin yhteiskunnassa.

Radiossa pyöri viime vuosikymmenelläsatiirisarja, jonka päähenkilö oli Tohtori Raimo, valtakunnanterapeutti. Ohjelman jaksoissa keskeiset päättäjät kävivät ikään kuin vastaanotolla purkamassa Raimolle poliittisia ahdistuksiaan.

Politiikka on kilpailua, ja usein kaikkein pahin kilpailija on puoluetoveri samasta vaalipiiristä.

Välillä tuntuu, että tämän päivän huippupoliitikoilla pitäisi olla oikeassa elämässäkin käytössään valtakunnanterapeutti. Kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle, myös päättäjän pitäisi pystyä puhumaan jollekulle, johon voi luottaa varauksetta.

Jos tarvitsee kuuntelevaa korvaa ja olkapäätä, johon tukeutua, niin politiikassa sitä ani harvoin kannattaa etsiä läheisten kollegojen parista. Politiikka on kilpailua, ja usein kaikkein pahin kilpailija on puoluetoveri samasta vaalipiiristä.

Kun pääministeri Stubbin paineet uhkasivat käydä ylivoimaisiksi, hän pyysi apua ja sai sitä nyt jo edesmenneeltä lääkäri Aki Hintsalta. Työnohjausavusta ei aiheutunut kuluja veronmaksajille. Formulakuskien taustavoimana tunnetuksi tullut Hintsa teki työn ollakseen avuksi isänmaalle.

Sattumoisin juuri ennen Marinin biletysuutisia juttelin erään tuttavan kanssa päätöksentekijöiden paineista. Kyseinen tuttava työskentelee ulkomailla vastuullisessa julkisessa tehtävässä. Hän kertoi saavansa yksityistä työnohjausta, jonka hän kustantaa itse.

Jäin pohtimaan, saavatko suomalaisen yhteiskunnan ylimmät päättäjät turvallista ja ammatillista keskusteluapua tai jopa terapiatukea vaativassa työssään?

Kysymys on vähintään kohtuullinen esittää aikana, jolloin koronan lisäksi tulevaisuustaivas on täynnä uhkakuvia ilmastokatastrofista talouskriiseihin ja sotiin.

Matti Mörttinen

Kirjoittaja on pirkanmaalainen tietokirjailija ja toimittaja, joka on seurannut kolmentoista suomalaisen pääministerin toimintaa.

Voit keskustella kolumnista 23.8. klo 23.00 asti.

Suosittelemme sinulle