MÜNCHEN. Göteborgin Ullevi 11. elokuuta 2006. Miesten 3 000 metrin estejuoksun EM-loppukilpailu.
2 500 metriä juostu. Jäljellä on etusuora ja yksi kierros. Jukka Keskisalo parantelee asemiaan. 400 metriä jäljellä. Keskisalo nousee edelleen. 300 metriä jäljellä. Nyt haisee vahvasti mitalilta. Toiseksi viimeisellä kuivaesteellä Keskisalo lentää ruotsalaisen Mustafa Mohamedin ja ranskalaisen Bouabdellah Tahrin ohi, kuittaa heti perään espanjalaisen Jose Luis Blancon ja siirtyy kärkeen. Eikä enää luovu paikastaan.
Münchenin olympiastadion 19. elokuuta 2022. Etusuoran täpötäyden katsomon möly yltyy, kun estefinaalia on jäljellä 500 metriä. Topi Raitanen alkaa parannella asemiaan. Loppu on kuin yks yhteen alun kuvauksesta sillä erotuksella, että toiseksi viimeisellä kuivaesteellä Helsingin Kisa-Veikkojen juoksija syö iltapalakseen Mohamedin, Tahrin ja Blancon sijaan italialaiset Ahmed Abdelwahedin ja Osama Zoghlamin.
On suorastaan käsittämätöntä, kuinka samanlainen kaava kahdessa suomalaisen voittamassa EM-kisojen estefinaalissa voi olla. Samaa voi sanoa siitä, että suomalainen kestävyysjuoksija voittaa kultaa aina, kun kilpaillaan Münchenissä. Vuonna 1972 olympialaisissa tempun tekivät Lasse Virén ja Pekka Vasala – Virén kahteen kertaan – Janne Holmén 30 vuotta myöhemmin EM-kisoissa ja Raitanen 20 vuotta myöhemmin.
Raitasen juoksun loppuratkaisua ja Keskisalon juoksua voi vertailla alla olevilta videoilta. Juttu jatkuu videoiden jälkeen.
München on kotikenttä
Kun huomioidaan, että suomalainen kestävyysjuoksija on saavuttanut vuoden 1978 Prahan EM-kisojen jälkeen Münchenin ulkopuolella vain yhden kultamitalin, Raitasen kullan jälkeen Münchenin olympiastadionia voi hyvin alkaa kutsua suomalaisen kestävyysjuoksun kotikentäksi.
Vai pitäisikö puhua jopa suomalaisen yleisurheilun kotikentästä? Raitasen kultamitalin seurauksena suomalainen yleisurheilija on juhlinut Münchenissä nyt viittä kultamitalia, mikä sivuaa maailmansotien jälkeen Rooman Stadio Olimpicolla nähtyjen kultamitalien Suomen ennätystä.
Sen sijaan Suomen ennätys on, että Münchenin olympiastadionilla suomalainen yleisurheilija on juhlinut kultaa kaikissa siellä järjestetyissä kolmissa kisoissa – Rooman saldosta neljä tuli vuoden 1974 EM-kisoista ja yksi vuoden 1987 MM-kekkereistä.
Odotusarvo oli eri
Suurin ero Raitasen ja Keskisalon kultamitaleilla löytyy odotusarvosta. Sen jokainen voi nähdä myös vertaillessaan maaliintuloja. Vuonna 2006 Keskisalo yltyi hetken hengähdyksen jälkeen hurjaan karjuntaan, Raitanen esiintyi puolestaan viilipyttymäisesti. Voimakasta tunnereaktiota ei nähty.
Keskisalon 16 vuoden takainen mestaruus oli yllätys, Joensuun Kalevan kisojen jälkeen Raitasesta puhuttiin puolestaan Münchenin EM-joukkueen keihäänkärkenä. Toisin kuin Wilma Murron seiväskulta, Raitasen kulta oli budjetoitu lokeroon erittäin mahdollinen – kiitos etenkin arvokisafinaalien erittäin todennäköisen taktiikkajuoksun, jossa kiriherkän Raitasen kyvyt ovat ainakin suomalaisyleisön tiedossa.
Müncheniläisjärjestäjien tiedossa asia ei ollut, sillä Raitanen sivuutettiin stadionesittelyssä totaalisesti. Suomalaisen nimeä ei edes mainittu. Ja mikä panee jo hieman hymyilyttämään, niin kävi myös Keskisalolle 16 vuotta sitten.
Raitasen kohdalla tilanne oli aivan toinen 8 minuuttia ja 21,8 sekuntia lähtöpaukun jälkeen. Keskisalolta se vei 3,09 sekuntia kauemmin.
Lue myös:
Topi Raitasen valmentaja selittää nerokkaan taktiikan, jolla sensaatiomainen EM-kulta tuli