MÜNCHEN.
– Istuimme takasuoralla. Juuri siinä, missä Lasse (Virén) kaatui.
Sinikka Sahi muistelee aviomiehensä Timon kanssa vuoden 1972 Münchenin olympialaisten 10 000 metrin kisaa, jota pariskunta oli seuraamassa täpötäydellä stadionilla. Toisin kuin nyt, 50 vuotta sitten kaikille ei riittänyt penkkejä, vaan myynnissä oli seisomapaikkoja.
– Päätöspäivä seistiin, Timo Sahi sanoo.
Vuoden 1972 olympialaiset päättyivät 10. syyskuuta. Tuo päivä on olennainen osa suomalaista urheiluhistoriaa, kun Virén voitti 10 000 metrin jatkeeksi kultaa myös 5 000 metrillä. Alle puoli tuntia myöhemmin oli Pekka Vasalan vuoro tuulettaa olympiavoittajana, matkana 1 500 metriä.
– Kun Lasse voitti kymppitonnin, vieressä istunut kolmihenkinen hämeenlinnalaisseurue kaivoi jenkkikassistaan kolme keltaista paitaa, joissa luki Lasse Virén, Olympic Champion 5 000 metres.
– Sama paitaepisodi toistui myös päätöspäivänä Lassen ja Pekan voittaessa. Paidoissa vaihtuivat vain matkat ja Pekan tapauksessa nimi. Pekan kullan jälkeen kysyin seurueelta, kuinka monta paitaa heillä oli oikein kassissaan. Vastaus oli, että vain näistä kolmesta kultamitalista. Nauroin vedet silmissä, koska minusta se oli niin uskomatonta, Timo kertoo.
Jälleen aihetta juhlaan
Sinikka ja Timo Sahi kertaavat muistojaan 50 vuoden takaa Suomen EM-joukkueen hotellissa lauantaina. Hetkeä aiemmin hotellissa on järjestetty mitalikahvit kolmiloikan EM-hopeaa voittaneen Kristiina Mäkelän kunniaksi.
– Olen ollut vaikuttunut Suomen joukkueen tunnelmasta, jota olemme todistaneet. Se positiivisuus on välittynyt meille katsojille täällä hotellilla, Sinikka sanoo.
Suomen joukkue on ennen Münchenin kisojen päätöspäivää varmistanut jo kovimman mitalisaaliinsa sitten vuoden 2006 Göteborgin EM-kisojen, joista tuloksena oli niin ikään kaksi kultaa ja hopea.
– Ennen kisoja ajattelin, että yksi mitali on todennäköinen. Kaksi on huippu ja kolme maksimi, Timo sanoo.
Radalla kulkee
Sahit saapuivat Müncheniin torstaina, joten Wilma Murron seiväsmestaruus ehti mennä ohi mitä tulee paikan päällä koettuihin kultasuorituksiin.
Sellaisen järjesti kuitenkin perjantaina 3 000 metrin estekultaa juossut Topi Raitanen, jota säesti Mäkelän loikkahopea.
Suomalainen juoksujalka on ollut aina kevyt, kun Münchenissä on kisattu arvokisamitaleista.
Vuonna 1972 Sahit todistivat paitsi Virénin ja Vasalan kultajuoksuja myös Tapio Kantasen estepronssia sekä Markku Kukkoahon ja miesten 4x400 metrin viestijoukkueen kuudensia sijoja. Kaksi jälkimmäistä tulosta eli 45,49 ja 3.01,12 ovat edelleen Suomen ennätyksiä – vanhimpia sellaisia.
Münchenin olympialaiset olivat monella tavalla Saheille merkitykselliset.
– Olin 9-vuotias, kun olin isäni kanssa katsomassa Helsingin olympialaisten (1952) katsastuskisoja. Isän mielestä Helsingissä oli kuitenkin niin kova ruuhka, ettei sinne voinut mennä. Se jäi kaivertamaan mieltä. Ja kaivertaa vähän edelleen. Müncheniin oli pakko päästä, Hattulasta kotoisin oleva Timo Sahi kertaa.
Tragedia varjosti
Pitkä odotus palkittiin, mutta olympiamatka Müncheniin jätti kaksijakoiset tunnelmat. 5. syyskuuta aamuyöstä – puolitoista vuorokautta Virénin voittaman 10 000 metrin jälkeen – kahdeksan palestiinalaista Musta Syyskuu -järjestön terroristia iski olympiakylässä Israelin joukkueen majoitukseen.
Panttivankitilanne päättyi 11 israelilaisen, kuuden valmentajan ja viiden urheilijan, yhden länsisaksalaisen poliisin ja viiden terroristin kuolemaan. Olympiakisat keskeytettiin päiväksi.
– Tunnelma oli pelokas. Stadionilla oli suuri surujuhla. Olympialippu oli puolitangossa, historioitsijan koulutuksen saanut ja kasvatustieteiden tohtoriksi väitellyt Sinikka Sahi sanoo ja jatkaa:
– Muistan sellaisen pilakuvan Münchenin olympiastadionista, jonka päällä roikkui enkeliltä muistuttavia hahmoja, jotka sanoivat, että me emme voi olla kaikkialla. Näitä kuvia oli liikkeellä jo ennen kuin murhenäytelmä alkoi.
Vuonna 1972 sosiaalinen media oli vielä tuntematon käsite, mutta tieto terroristien iskusta levisi television välityksellä, ihmisten puheissa ja sanomalehtien – tuolloin useampi painos päivässä – välityksellä nopeasti. Isku ja sitä seurannut panttivankitilanne kestivät 21 tuntia.
Tragedian jälkeen Timo Sahi osallistui Marienplatzilla järjestettyyn muistotilaisuuteen. Vaikka hän oli lääkärin ammatissa ehtinyt kohtaamaan monia asioita, jotka saattaisivat järkyttää tavallista kansalaista, nyt oltiin myös hänelle tuntemattomalla maaperällä.
– Se oli vakava paikka, Timo toteaa.
– Sitten tuli vahva viesti, ettemme anna terroristien vaikuttaa. Me jatkamme.
Suomen joukkueen erikoinen vapaapäivä
50 vuotta sitten tekemällään Münchenin-matkalla Sahit halusivat kokea elämän monet kasvot myös vapaaehtoisesti. Sellainen oli vierailu aivan Münchenin kupeessa sijaitsevalla Dachaun keskitysleirillä. Siellä pariskunta yllättyi törmätessään Urheiluliiton valmennuspäällikköön Seppo "Nitti" Nuuttilaan.
– Nitti oli tuonut osan Suomen joukkueesta viettämään vapaapäivää Dachauhin, mikä oli meistä hieman kummallista. Voi ne ajatukset niinkin viedä pois urheilusta, Sinikka Sahi sanoo.
Pariskunta lähti Münchenistä isolla kokemuspankilla, joka on kasvanut urheilukisojen osalta sittemmin myönteisillä kokemuksilla.
Jatko-opinnot Yhdysvalloissa Harvardin huippuyliopistossa osuivat yksiin vuoden 1976 Montrealin olympialaisten kanssa, joihin Bostonissa asuneet Sahit ajoivat omalla autolla. Myös seuraavat kesäolympialaiset Moskovassa 1980 ja Los Angelesissa 1984 tuli käytyä.
Työnsä puolesta Timo Sahi on ollut kaikissa Helsingissä järjestetyissä yleisurheilun arvokisoissa.
– Vuonna 1983 (MM-kisat) olin rivilääkäri, 1994 (EM) Otaniemen kisakylän ylilääkäri ja 2005 (MM) kisakylän lääkäriaseman vastaava.
Urheilukokemuksia on kasautunut vuosien varrella kosolti, mutta vielä enemmän niitä on mitä tulee Helsingissä Kannelmäen Kaarelassa vietettyihin 40 vuoteen.
Sahit viettävät 60-vuotishääpäiväänsä 20. lokakuuta, ja ensi vuonna ikämittarissa molemmilla tulee täyteen 80 vuotta. Urheilukisojen osalta kaikki alkoi Münchenin olympialaisissa 1972, mutta jäävätkö Münchenin EM-kisat 2022 Sahien viimeisiksi?
– Tästä matkasta pitää kiittää poikaamme, joka järjesti tämän meille. Ainakin mukavaa on ollut. Edelleen, Timo Sahi sanoo.
Lue lisää: