Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Puoli vuotta sitten aamuyöllä maailma muuttui, Eurooppa muuttui, Suomi muuttui.

Venäjä käynnisti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan.

Hyökkäys herätti suomalaisissa pelkoa myös omasta tilanteestamme arvaamattoman itänaapurin kyljessä. Pitkä rauhan aika Euroopassa päättyi, ja pitkittyessään sota on tuonut länsimaihinkin epävarmuutta ruuan ja energian riittävyydestä.

Tässä jutussa Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari kertoo, kuinka poliittinen mielenmaisema muuttui hyökkäyksen myötä. Juttua varten on haastateltu myös Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtajaa Hanna Smithiä, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajaa Tuomas Forsbergiä ja viestintäyritys Ponder Nobsin yrittäjä Petri Rajaniemeä. Lähteenä on myös käytetty Sitran Ennakointia Ukrainan sodan vaikutuksista -julkaisua.

Täysimittainen sota on palannut Eurooppaan vuosikymmenien rauhallisemman ajan jälkeen. Samalla Suomen ulkopolitiikka ja ajatus maan puolustamisen periaatteista kääntyi kertaheitolla ympäri.

Hypoteettinen pohdiskelu on muuttunut osittain ihan konkreettiseksi huoleksi: Minne pakenen, jos sota syttyy? Onko passini voimassa, jos joudun lähtemään maasta? Missä on sota-ajan asemapaikkani, eturintamassa vai taaempana?

Suomen tilannetta toisaalta helpottaa se, että meidän ei tarvitse enää arvuutella itänaapurimme luonnetta. Kysymysmerkit Venäjän aikeista ovat poistuneet – tiedämme, että se on valmis täysimittaiseen hyökkäyssotaan ja pyrkii pyyhkimään kokonaisen valtion maailmankartalta. Suomen ei tarvitse enää huolehtia tasapainoilusta Venäjän ja lännen välillä: Venäjä näytti todelliset kasvonsa, ja Suomi valitsi puolensa lopullisesti.

Olemme myös todistaneet, etteivät Venäjän asevoimat välttämättä olekaan niin kyvykkäät kuin ennen arveltiin. Venäjä ei onnistunutkaan valtaamaan Ukrainaa muutamassa viikossa, kuten hyökkäyksen alkaessa pelättiin. Suomessa pelätyt kyberhyökkäyksetkin ovat jääneet yllättävän vähiin.

Tässä tilanteessa Venäjä ei kykenisi hyökkäämään Suomeen pitkiin aikoihin, vaikka haluaisikin. Sitten, kun Venäjä pystyisi edes teoriassa hyökkäämään, Suomi voi olla jo Nato-jäsen. Joka tapauksessa Suomella on muun muassa Yhdysvaltojen ja Britannian lupaukset tuesta jo hakuaikana.

Tässä mielessä Suomen turvallisuustilanne on jopa parantunut, Saari arvioi.

Kun Suomen naapurimaa Venäjä aloitti hyökkäyksen toiseen naapurimaahansa, suomalaiset tekivät nopeita johtopäätöksiä. Puolustusliitto Natosta oli ollut pitkään “optio”, mutta tilanne muuttui keväällä 2022 nopeasti.

Suomalaisten Nato-kannatus tuntui heilahtavan äkkiä vastustuksesta kannatukseen. MTV:n kyselyssä (siirryt toiseen palveluun) tammikuussa 43 prosenttia suomalaisista vastusti jäsenyyttä, 30 prosenttia kannatti. Ylen kyselyssä helmikuun lopussa, hyökkäyksen alettua, jo yli puolet oli kääntynyt kannattamaan jäsenyyttä. Toukokuussa jäsenyyttä kannatti jo kolme neljästä suomalaisesta.

Näin jälkikäteen asiantuntijat ajattelevat, että suomalaisten Nato-kannatus taisi alun perinkin olla korkeampaa kuin kyselyistä olisi voinut päätellä. Todennäköisesti vain pieni osa jäsenyyden vastustajista oli voimakkaasti jäsenyyttä vastaan.

Sinikukka Saaren mukaan Nato-option hyväksyntä oli ikään kuin passiivista Nato-kannatusta: ajateltiin, että optio on hyvä olla, mutta se kannattaa ottaa käyttöön vasta silloin, jos turvallisuustilanne muuttuu. Kun se muuttui, optio haluttiin käyttää.

Nato-polkua oli myös tasoitettu jo vuosien ajan. Suomi on 2010-luvun alusta lähtien lähentynyt Nato-maita ja lisännyt yhteistyötä Naton kanssa. Sen myötä Suomi on suurimmalle osalle Nato-jäsenmaista mieluinen uusi kumppani.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen Eurooppa on yhdentynyt, asiantuntijat sanovat. Käytännössä koko Eurooppa on yhtä mieltä siitä, mikä Venäjän asema on nyt. Eurooppa toimii yhtenä rintamana sodan lopettamiseksi, ja energiapolitiikassakin otetaan suuria harppauksia.

Epävarmuuttakin on, ja paljon.

Euroopassa ehdittiin 2000-luvulla hiljalleen tottua ajattelemaan tai ainakin toivomaan, ettei täysimittaista sotaa enää maanosassa nähtäisi. Nyt todellisuus onkin se, ettei maanosa ole sellaista rauhan aluetta, jollaisena se viimeisen parin vuosikymmenen aikana ehdittiin jo nähdä.

Zaporižžjan ydinvoimalan lähialueilla on taisteltu kiivaasti, ja ydinonnettomuuden riski huolettaa koko Eurooppaa. Myös ydinsotan mahdollisuutta on pohdittu, kenties totisimmin sitten kylmän sodan. Venäjän presidentti Vladimir Putin on sodan aikana vihjaillut olevansa valmis jopa ydinaseen käyttöön.

Uhkaukset ja vihjailut myös osa Venäjän tavoitetta: luoda ahdistusta ja epävarmuutta lännessä.

Venäjän vastustus on länsimaissa vahvaa, mutta globaalissa etelässä asia on toisin: suurin osa maailman ihmisistä asuu maissa, jotka eivät ole tuominneet hyökkäystä.

Asiantuntijoita huolettavat myös hankalat tilanteet monessa muussa maailman kolkassa, kuten Taiwanissa, Syyriassa, Sudanissa ja Israelissa.

Suomalainenkin tuntee tahtomattaan sodan seuraukset kukkarossaan. Venäjälle asetetut pakotteet ovat nostaneet energian hintaa, ja “Euroopan vilja-aitaksi” kutsutun Ukrainan viljatoimitukset menivät kuukausiksi jäihin.

Ruoan, lannoitteiden ja polttoaineen hinnat ovat nousseet historiallista tahtia. Suomessa esimerkiksi ruoan ennustetaan kallistuvan yli 10 prosenttia. Myös asuntolainojen korot ovat ampaisseet jyrkkään nousuun. Maailmantalous alkoi jo toipua koronapandemiasta, mutta sota käänsi pörssikurssien suunnan jälleen alaspäin.

Suomessa hintojen nousu tietää vaikeita aikoja ja elämän köyhtymistä etenkin pienituloisille. Itä-Afrikassa sota on osasyy siihen, että aluetta uhkaa ehkä pahin nälkäkatastrofi koskaan.

Jos energiakriisi ja hintakriisi jatkuvat pitkään, Euroopan maiden välinen kitka voi kasvaa.

Puolessa vuodessa on tapahtunut paljon, eikä kukaan tiedä, miltä maailma näyttää puolen vuoden päästä.

Siitä asiantuntijat tosin ovat yhtä mieltä, että sota Ukrainassa on yhä käynnissä puolen vuoden päästäkin. Saari tosin uskaltaa toivoa, että se olisi silloin jo lähellä loppumista. Ehkä silloin esimerkiksi neuvoteltaisiin tulitauosta.

Venäjän ja lännen välinen poliittinen konflikti ei myöskään ole lähdössä minnekään. Sodan ja pakotteiden seurauksena Venäjän taloudellinen ja poliittinen tilanne heikentyy. Puolen vuoden päästä näemme entisestään heikentyneen Venäjän, Saari uskoo.

Asiantuntijat myös arvioivat, että puolen vuoden päästä Suomi todennäköisesti on Naton jäsen.

Monet asiat voivat muuttaa tilannetta. Mitä, jos me kyynistymme sotaan? Mitä, jos turrumme ja alamme ärsyyntyä entistä enemmän kalliiseen bensiiniin ja ruokaan? Mitä, jos Zaporižžjan ydinvoimalassa tapahtuu pahin mahdollinen?

Saari muistuttaa myös ratkaisevasta seikasta: me voimme vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää. Kiristääkö EU pakotteita, jatkavatko maat aseavun antamista Ukrainalle, lakkaako Eurooppa ostamasta energiaa miljardeilla Venäjältä – kaikki vaikuttaa siihen, milloin sodan loppu alkaa siintää näköpiirissä.

Lue myös:

Venäjän hyökkäyssota alkoi puoli vuotta sitten – harkovalaisille sota on merkinnyt pommitettuja koteja ja öitä metroasemilla

Viisi Ukrainassa käynyttä Ylen toimittajaa kertoo hetkistä, jotka eivät unohdu