Poliisi on edistynyt 35 vuoden takaisen Sari Liinaharjan henkirikoksen tutkinnassa.
Yhä selvittämättä olevaa tapausta tutkiva keskusrikospoliisi aloitti viime keväänä syyttäjän pyynnöstä lisätutkinnan uusien tietojen valossa. Tiedot tulivat alun perin esille Ylen rikospodcastissa Viimeinen johtolanka.
Tänään maanantaina Yle Areenassa julkaistuissa erikoisjaksoissa päivitetään kaikkien neljällä kaudella esiteltyjen tapausten tämänhetkistä tilannetta.
Rikostoimittaja Marko Niemi haastatteli viime keväänä miestä, jota poliisi on epäillyt syylliseksi tammelalaisen Sari Liinaharjan henkirikokseen yli 20 vuoden ajan. Podcastissa pääepäilty kertoi oman versionsa tapahtumien kulusta ensimmäistä kertaa julkisuudessa.
Poliisi on kuulustellut miestä sen jälkeen uudelleen.
– Hän on kertonut nämä tiedot myöskin poliisille, tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Paavo Tuominen kertoo podcastissa.
Lisäksi poliisi on jalkautunut epäillyn kanssa Forssan Koijärvelle Rekirikon alueelle, jonne hän kertomansa mukaan jätti liftaritytön helmikuussa 1987.
Sari Liinaharja oli samana iltana poistunut kotoaan ja nähty bussipysäkillä. Hän ei noussut linja-autoon, joten todennäköisesti joku otti hänet kyytiin.
– Kyllä tämän epäillyn kanssa on kierreltykin siellä hänen kertomillaan paikoilla ja etsitty tällaista taloa, minne hän olisi tämän tytön jättänyt. Yksi talo on tarkastettukin.
Epäilty myönsi ottaneensa liftarin kyytiin
Sari Liinaharjan murhasta epäilty mies väitti olleensa Liinaharjan katoamisiltana Tammelassa kuskina toiselle miehelle ja heidän ottaneen kyydittäväkseen liftaritytön.
Kertomuksen mukaan nuori nainen oli menossa kotibileisiin eräälle talolle, jonne kyydissä ollut mies oli lähtenyt tätä saattamaan. Pääepäilty lisäsi olevansa varma, että kyydissä ollut mies oli viimeinen, joka näki Liinaharjan.
Pääepäillyn mukaan talo, jonne Liinaharjaksi mainitsemansa tyttö oli matkalla, sijaitsi lähellä y-risteystä Rekirikossa. Samalta seudulta löydettiin Sari Liinaharjan ruumis syksyllä 1987.
Pääepäiltyä kuulusteltiin murhasta epäiltynä 2000-luvun alkupuolella useita kertoja. Silloin hän kiisti tietävänsä mitään Sari Liinaharjan kohtalosta.
Poliisi on jo aiemmin tutkimuksissaan tullut siihen tulokseen, että pääepäilty on todennäköisesti ollut Rekirikon alueella Sari Liinaharjan katoamisiltana. Tätä tukevat muun muassa todistajien kertomukset miehestä, joka oli juuttunut autonsa kanssa lumeen Rekirikossa samana iltana.
Rikoskomisario Paavo Tuomisen mukaan mies, jonka kuskina pääepäilty väittää olleensa, on kuollut tämän vuoden alussa. Näin ollen epäillyn kertomusta saattaa olla mahdotonta todentaa.
– Kyllähän se vähän jää arvoitukseksi, miksi hän ei sitten aikaisemmin ole tullut esille. Tällaista tietoa olisi kaivattu heti silloin tapahtuma-aikaan, Tuominen lausuu podcastissa.
Yle tiedusteli tuoreimman podcast-jakson tekemisen jälkeen Tuomiselta lisätutkinnan tilanteesta. Hän arvelee, ettei tutkinta valmistu välttämättä tämän vuoden aikana.
Joutuiko Aulikki kellarisurmaajan hyökkäyksen uhriksi?
Podcastissa kerrotaan uusia tietoja myös Helsingissä 1970- ja 80-luvuilla tapahtuneista niin sanotuista kellarisurmista.
Kellarisurmilla viitataan henkirikoksiin, joiden uhreiksi joutui kolme naista. Susanne Lindholm surmattiin Käpylässä vuonna 1976, Seija Kekkonen vuonna 1980 Kontulassa ja Onerva Ketola vuonna 1981 Itä-Pasilassa.
Teoissa oli paljon samanlaisia piirteitä. Ne tapahtuivat yöaikaan, uhrit olivat viettäneet viimeistä iltaansa helsinkiläisissä ravintoloissa ja heidät kaikki löydettiin kerrostalojen kellaritiloista.
Kaikki kolme tapausta on edelleen selvittämättä. Poliisi on tutkinut niitä erillisinä rikoksina, mutta ei ole täysin poissulkenut saman tekijän mahdollisuutta.
Kesän aikana Yleen otti yhteyttä nainen, joka oli kenties lähellä kokea samanlaisen kohtalon.
Kesällä 1975, tuolloin 25-vuotias Aulikki Yrjölä asui Helsingin Kontulassa samalla alueella kuin myöhemmin surmatuksi tullut Seija Kekkonen.
Yrjölä työskenteli Helsingin lentoaseman tax free -myymälässä. Töiden jälkeen hän lähti viettämään iltaa ydinkeskustaan Helsinki Club -yökerhoon. Sieltä hän poistui kotiinsa Kontulaan viimeisellä bussilla.
– Yleensä siellä [kotipysäkillä] oli ihmisiä aina muitakin, mutta tällä kertaa sinne E-portaaseen ei tullut kuin minä ja joku minun takanani, Yrjölä kertoo podcastissa.
Rapussa Yrjölä tilasi hissin alas. Hän asui äitinsä kanssa kolmannen kerroksen asunnossa.
Samalla ovenavauksella Yrjölän kanssa rappuun tullut henkilö seurasi perässä hissiin.
Kuristaja ei puhunut
Hissin lähtiessä liikkeelle tapahtui jotain täysin odottamatonta.
– Hän painoi seis-nappia. Hän kävi minuun takaapäin kiinni, ja en ensin tajunnutkaan, että mikä tilanne tämä on. Siinä tuli semmoinen kauhu, en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, mutta sain painettua hissin liikkeelle. Samassa rupesin huutamaan äitiä, Yrjölä selvittää.
Huudot kuullut perheen bernhardilainen koira alkoi haukkua, jolloin Yrjölän äiti heräsi ja riensi hissille. Siellä mies kuristi Aulikki Yrjölää. Mies hellitti vasta, kun Yrjölän äiti alkoi huitoa tätä koiran hihnalla.
Mies pakeni.
Aulikki Yrjölän mukaan hyökkääjä ei sanonut sanaakaan koko tilanteen aikana, ainoastaan kuristi.
– Hänellä oli vaalea popliinipusakka, silmälasit ja ehkä pikkuisen rokonarpinen iho, hän muistelee hyökkääjän tuntomerkkejä.
Yrjölä soitti heti poliisille, mutta hänen mukaansa ilmoitukseen suhtauduttiin vähättelevästi. Asiasta ei aloitettu tutkintaa eikä tapahtunutta näin ollen ole voitu vahvistaa poliisilta.
Tapahtuneesta on ilmoitettu poliisille myöhemmin viime vuosien aikana, kun kellarisurmia on käsitelty esimerkiksi Viimeinen johtolanka -podcastissa.
Kontulassa, samoilla kulmilla, oli Helsingin Sanomien 1960-luvun lopulla julkaistun uutisen mukaan liikkunut ahdistelija, joka oli hyökännyt nuorten naisten kimppuun.
Eräs uhreista oli kynsinyt ahdistelijan kasvot verille.
Ilta Hesperian yökerhossa
Aulikki Yrjölä kertoo podcastissa myös illanvietosta, jolla oli hätkähdyttävä yhteys ensimmäiseen kellarisurmaan.
Vuonna 1976 hän oli nykyisen miehensä ja Englannista saapuneiden vieraidensa kanssa illastamassa, jonka jälkeen he siirtyivät Hesperian yökerhoon. Myöhemmin Yrjölälle selvisi, että samaan aikaan siellä oli ollut myös yksi kellarisurmien uhri, Susanne Lindholm.
– Se oli se sama yö, jona Susanne [Lindholm] kuoli, Yrjölä kertoo podcastissa.
Lindholmin ruumis löydettiin seuraavana päivänä 8. elokuuta 1976 kotitalonsa pyöräkellarista Sofianlehdonkadulta.
Hän työskenteli lentoasemalla, kuten Yrjöläkin. Naiset eivät kuitenkaan tunteneet toisiaan.
Aulikki Yrjölä toivoo kertomuksensa auttavan kellarisurmien selvittämisessä.
Kellarisurmien ja Sari Liinaharjan tapauksen lisäksi Viimeisen johtolangan erikoisjaksoissa kerrotaan uusimmat tiedot Raisa Räisäsen ja Piia Ristikankareen mystisistä katoamisista.
Lisää aiheesta: