Hyppää sisältöön

Lukiot ovat tehneet ison digiloikan, kirja pitää pintansa peruskouluissa – lukion ekalla oleva Hilla Paukkunen suosii digimateriaalia

Sähköisen oppimateriaalin käyttö on edullisempaa. Opettajien mielestä kustannussäästöt eivät saa ratkaista, vaan kussakin aineessa on valittava parhaiten oppimista tukeva materiaali.

Riihimäen lukion opiskelija Hilla Paukkunen istuu tietokoneen ääressä ja opiskelee.
Useissa oppiaineissa tieto ja tehtävät löytyvät läppäristä, mutta digitaalinen oppimateriaali ei ole täysin syrjäyttänyt painettua kirjaa. Riihimäen lukiossa aloittanut Hilla Paukkunen kokee sähköisen aineiston helpoksi, koska kaikki on yhdessä paikassa.
Timo Leponiemi

Sähköisen opetusmateriaalin käyttö kouluissa on lisääntynyt, mutta perinteiset oppikirjat pitävät pintansa erityisesti kielten opetuksessa. Digitaalinen aineisto on laajasti käytössä matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja historiassa. Lukioissa digiaineistoa käytetään enemmän kuin peruskouluissa.

Digitaalisia aineistoja on laadittu kouluille jo 1970-luvulta lähtien. Vasta viimeisten viiden vuoden aikana on tehty suuri siirtymä kohti sähköisiä opetusmateriaaleja, sanoo Otavan liiketoimintapäällikkö Eeva Lahdenmäki.

Hän toteaa, että lukioissa otettiin loikka digitaalisuuteen vuosi sitten, kun oppivelvollisuus laajeni. Silloin lukio-opetus muuttui uuden opetussuunnitelman myötä maksuttomaksi.

Kaikki opetusmateriaali on edelleen saatavana myös painetussa muodossa. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Lahdenmäki ei usko, että peruskouluissa tapahtuu samanlainen hyppäys digimateriaaliin. Hänen mielestään painettu kirja pitää siellä pintansa.

– Kaikilla kustantajilla jopa 70 – 80 prosenttia lukioihin myydyistä tuotteista on digitaalisia oppimateriaaleja. Peruskouluissa asetelma on toisin päin. Siellä painettu oppimateriaali on suositumpaa, ja digitaalinen aineisto täydentää sitä opettajan materiaalin tai digitehtävien muodossa.

Usein päätös oppimateriaalin formaatista jää koululle tai opetuksen järjestäjälle.

– Kaikki oppimateriaali tarjotaan sekä painettuna että digitaalisena, sanoo Eeva Lahdenmäki.

Opettajat päättävät käytetäänkö sähköistä opetusaineistoa vai painettua kirjaa, sanoo Riihimäen lukion rehtori Kari Jukarainen. Kuva: Dani Branthin / Yle

Riihimäen lukion rehtori Kari Jukarainen sanoo, että opettajat ratkaisevat käytetäänkö oppikirjoja vai sähköistä materiaalia. Enemmistö päättää, jos samaa oppiainetta opettaa useampia opettajia.

"Kotitehtävien tekeminen on helpompaa"

Riihimäen lukion ekaluokkalaiset Hilla Paukkunen ja Kalle Koivisto suosivat digitaalista opetusmateriaalia.

– Se kulkee helposti mukana ja kaikki on aina samassa paikassa. Myös kotitehtävien tekeminen on helpompaa, sanoo Hilla Paukkunen.

Hilla Paukkunen on ehdottomasti digiaineiston kannalla, vaikka aluksi sen käyttö vaati totuttelua.

Mutta hän myöntää, että kirjaa voi lukea myös silloin, jos ei ole mahdollisuutta käyttää läppäriä. Paukkusella on oppikirja historiassa ja matematiikassa.

– Aluksi digitaalisen aineiston käyttö oli sekavaa, eikä kaikkea meinannut löytää. Nyt se alkaa sujua, kun vaan tekee.

Läppärin kautta löytyvien sähköisten aineistojen lisäksi Kalle Koivistolla on käytössä painettuja oppikirjoja. Kuva: Dani Branthin / Yle

Kalle Koiviston mielestä digitaalinen aineisto on monipuolisempaa.

– Kaikki on koneella, materiaali löytyy helpommin. Tekstinkäsittelysovellukset ja kirjoittaminen on helpompaa. Kirjat minulla on historiassa, filosofiassa ja matematiikassa.

Ei joko–tai, vaan sekä–että

Hämeenlinnassa yläasteilla on hyvät mahdollisuudet ottaa käyttöön digimateriaalit laitteiden ja opetusalustojen puolesta. Silti täysin digitaalisen materiaalin käyttöön ei ole siirrytty yhdessäkään alueen koulussa, sanoo kaupungin digikehittämispäällikkö Jari Harvio.

– Kysymys ei ole niinkään joko–tai, vaan sekä–että -tilanteesta. Päällekkäisiä materiaaleja ei kannata käyttää loputtomiin. Nyt on testattu lukuvuosi kerrallaan, mikä materiaali toimii. Samalla on kerätty palautetta.

Hämeenlinnan kaupungin digikehittämispäällikkö Jani Harvio (vas.) ja Lyseon koulun rehtori Pasi Seila huolehtivat, että oppilailla on käytössään paras mahdollinen opetusmateriaali. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Lähtökohtana on opetussuunnitelman toteuttaminen. Digiaineiston käyttö kouluissa on myös osa tietotekniikan käytön oppimista. Se on siis kansalaistaito jo sinänsä.

Sähköistä aineistoa käytetään paljon fysiikassa ja kemiassa.

– Niissä oppilaat ovat enemmän sisällön tuottajina kuin kuluttajina. Meillä on laitteet ja välineet, joilla voi kuvata ja tehdä raportteja. Mutta kynää ja paperia ei ole unohdettu, vaikka varsinaista oppikirjaa ei ole, kertoo Jari Harvio.

Hämeenlinnan Lyseon koulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori Jani Malmi käyttää pääsääntöisesti sähköistä opetusmateriaalia. Siten oppitunnilla voi koko ajan, mitä oppilas on tehnyt ja mennä tarvittaessa auttamaan. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Hinta ei saa ratkaista

Hämeenlinnan lyseon koulun rehtori Pasi Seila sanoo, että paperikirjan olisi kierrettävä viidellä oppilaalla, jotta se tulee yhtä edulliseksi kuin digimateriaali.

– Mutta digiaineisto ei yllä kaikissa oppiaineissa samalle tasolle kuin kirjat. Meillä vieraisiin kieliin ja äidinkieleen on valittu paperiset kirjat. Pienluokkien oppilailla on kirjat kaikissa aineissa. Silti kaikilla oppilailla on omat koneet, ja materiaali löytyy myös sähköisenä.

Seila korostaa, että raha ei saa ratkaista.

– Kustannussäästöt tehdään väärässä paikassa, jos ostetaan digimateriaalia vain siksi, että se on edullisempaa. Valitsemme opetusaineiston, joka tukee parhaiten oppimista. Opettajat saavat tässä äänensä kuuluviin.

Suosittelemme sinulle