Äiti ja isoäiti pakenivat Kemiin – Olga Alekseenko pelkää, että sota räjäyttää ydinvoimalan hänen kotinsa vierestä: "Pelkään sitä todella"

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Puoli vuotta kestänyt laajamittainen sota Ukrainassa on tuonut Suomeen jo kymmeniätuhansia ukrainalaisia. Ihan tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta maahanmuuttoviraston mukaan Ukrainan kansalaisilta on tullut vireille tilapäisen suojelun hakemuksia yhteensä 36 210 viime viikon loppuun mennessä.

Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtaja Pekka Nuutinen sanoo tämän vuoden loppuun mennessä tilapäisen suojelun hakijoita olevan arviolta 48 000.

– Tässä on hyvin paljon avoimia tekijöitä, mitkä voi vaikuttaa kokonaismäärään.

Sodan jatkuessa tulijamäärään voi vaikuttaa esimerkiksi se, että talven tullen lämmitysjärjestelmien puutteet voivat pakottaa ihmiset liikkeelle. Maahanmuuttovirasto päivittää arvionsa syyskuussa.

Suomesta suojaa saavien joukossa ovat myös Kemissä asuvan Alina Juopperin äiti Antonina Sherbina ja isoäiti Olga Alekseenko. He tulivat Suomeen elokuun alussa.

– Kuulin ystävältäni vapaaehtoisista, jotka hakevat ihmisiä Ukrainasta turvaan Suomeen. Olin yhteydessä Facebook-tilin kautta heidän yhteyshenkilöönsä, Alina Juopperi kertoo.

Asiat alkoivat rullata ja Juopperi alkoi kerätä rahaa polttoainetta varten. Hän puhui asiasta ystävilleen ja hetkessä rahaa oli tarvittava määrä kasassa. Jopa kaupungissa asuvat venäläiset auttoivat.

– Minulla on Kemissä paljon myös venäläisiä kavereita, jotka ajattelevat asioista eri tavalla kuin jotkut maanmiehensä ja halusivat auttaa.

Avaa kuvien katselu

Ihmisten auttamishalu ei ole hiipunut

Olga Alekseenko on vaikuttunut suomalaisten auttamishalusta ja ystävällisyydestä. Sitä hän jaksaa puheissaan kohteliaasti toistella. Ajatuksensa ovat silti kotona Ukrainassa, jossa hänen aikuisen poikansa talo on saanut hiljattain osansa Nikopolissa olleesta pommituksesta.

– Täällä Suomessa en pelkää mitään, pelkään ainoastaan mitä tapahtuu Ukrainassa. Pelottaa katsoa uutisia ja pelottaa läheisteni puolesta, että ovatko he elossa.

Kemiin asettuneiden naisten yhteinen iso huolenaihe on Zaporižžjan ydinvoimala, joka on muutaman kilometrin päässä heidän kotipaikastaan Ukrainassa.

– Jos sitä pommitetaan, niin se ei ole vain meidän ongelmamme, vaan se on koko Euroopan ongelma, Alekseenko sanoo.

Olga Alekseenko pelkää ydinvoimalan tuhoutumista.

– Pelkään sitä todella paljon.

Juopperi kertoi erityisen raskaalta tuntuneen, kun uutiskuvissa alkoi olla kotiseudun tuttuja katuja ja rakennuksia.

– Kun Nikopolia oli pommitettu, se tuntui eri asialta. Tunnistin koulun, jossa opiskelin, kaverin talon ja kadut, joissa olin kävellyt. Se oli vaikeaa.

Suomenkielen oppiminen avainasemassa

Vaikka Antonina Sherbina ei olisi halunnut jättää kotimaataan, on hän ollut positiivisesti yllättynyt tyttärensä nykyisestä kotikaupungista Kemistä. Hän ihastelee kauniita rakennuksia ja rauhallisia maisemia ja ihmettelee muun muassa sitä, miten näin pienessä kaupungissa voi olla oma iso uimahalli.

Hän ei pitäisi ollenkaan mahdottomana ajatuksena aloittaa uutta elämää pohjoisessa pikkukaupungissa.

– Haluaisin opiskella suomen kieltä ja mennä ammattikouluun ja totta kai sitten myös töihin.

Sherbinaa kiinnostaa tyttärensä tavoin kauneudenhoitoala.

Avaa kuvien katselu

Isoäiti Olga Alekseenkon kohdalla lopullisesti jääminen olisi vaikeampaa kuin vasta vähän yli viisikymppisellä tyttärellään. Hänen olisi vaikeampaa oppia uutta kieltä ja kulttuuria.

– Suomi on hyvä maa ja täällä on hyviä ihmisiä, mutta olen jo sen ikäinen, että toivon vain sodan loppuvan, että voin palata kotiin, Alekseenko sanoo.

Suomessa on vielä tilaa tuljoille

Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtaja Pekka Nuutinen näkee Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman ihmisvirran kohdalla poikkeavia piirteitä edelliseen isompaan pakolaiskriisiin verrattuna. Nuutinen ottaa vertailukohdaksi vuoden 2015 pakolaiskriisin, jolloin muutaman kuukauden aikana majoituksen tarvitsijoita oli liki 30 000.

– Silloin lähes kaikki majoittuivat vastaanottokeskuksiin. Nythän meillä on ollut tilanne, että valtaosa majoittuu yksityisesti. Eli on ollut joidenkin yhteyksien kautta majoitus jo tiedossa ja vastaanottokeskuskapasiteettia ei ole niin paljoa tarvittu matkan varrella.

Suomella on kapasiteettia sotaa pakenevien vastaanottamiseen, sillä tällä hetkellä vastaanottokeskusjärjestelmässä noin 18 500 petipaikkaa ja määrää kasvatetaan vastaanottoyksikön johtajan mukaan tarpeen vaatiessa edelleen.

– Ukraina-operaation myötä on tullut tällainen uusi elementti, että kunnat myös majoittavat sovitusti ja saavat siitä korvauksen, Nuutinen kertoo.

Majoitusmahdollisuuksia suojelua hakeneille on eri puolilla Suomea. Vastaanottokeskusjärjestelmä on laajentunut merkittävästi helmikuun puolenvälin jälkeen. Ennen kriisiä yksiköitä oli kolmisenkymmentä. Nyt on 79 aikuisyksikköä ja kahdeksan alaikäisyksikköä.

Lue myös:

Sota toi huolta ja surua: Alina Juopperin äiti ja isä jäivät sodan keskelle, Marina Sarajärven vanhemmat riitautuivat Venäjällä

Päivittyvässä uutisartikkelissa tuoreimmat uutiset Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Ylen ukrainankieliset uutiset julkaistaan täällä.