Pasi Virtasen selkäkivut alkoivat parikymppisenä. Vaivaa hoidettiin jumppaohjeilla ja tulehduskipulääkkeillä, eikä työputkessa paahtavalla nuorukaisella ollut aikaa pysähtyä vuosi vuodelta pahenevien kipujen äärelle.
Vasta kolmekymppisenä Virtanen nöyrtyi tutkimuksiin. Paljastui välilevyn pullistuma, joka leikattiin. Vuoden sisään löytyi vielä kaksi uutta pullistumaa, kumpikin leikattiin.
Leikkaussaleissa tehdään hämmästyttäviä asioita, mutta Virtasen kohdalla operaatiot pahensivat kipuja. S1-hermojuurta, joka kulkee aivojen takaa pikkuvarpaisiin asti, oli ilmeisesti ronkittu liikaa.
Lääkärit kertoivat Virtaselle, ettei miehestä tule enää työkuntoista, ja jatkossa hoito keskittyisi kivunhallintaan.
Ihminen voi kadottaa itsensä neuropaattisessa kivussa
Neuropaattinen kipu on hermovaurion aiheuttamaa pitkäaikaista eli kroonista kipua. Saksalaisen väestöpohjaisen tutkimuksen mukaan kahdeksan prosenttia väestöstä kärsii hermokivusta. Osa potilaista kuvailee kipua pahemmaksi kuin kuolema.
Kun kipu ottaa vallan, aivoissa tapahtuu toiminnallisia muutoksia. Yksi keskeisimmistä on se, että otsalohko, joka on ihmisaivojen nuorin osa, hakeutuu säästöliekille.
– Otsalohkossa on tärkeitä hallintaan ja tietoiseen toimintaan liittyviä prosesseja. Tavallaan ihminen tietää kuka on ja mihin pyrkii otsalohkon avulla, sanoo erikoispsykologi ja kipututkija Tage Orenius.
– Jopa sellaisia kokemuksia olen kuullut, että ihminen tavallaan menettää itsensä, että ei oikein ymmärrä tai tiedä kuka on, Orenius jatkaa.
Kivun voimakkuutta voidaan arvioida numeerisella asteikolla (NRS), jolla nolla edustaa kivutonta olotilaa ja kymmenen pahinta mahdollista kuviteltavissa olevaa kipua.
Pasi Virtasen keskiarvo keikkuu seitsemän ja kahdeksan välissä. Alle kuuden ja puolen ei olla menty sitten vuoden 1999.
Kipunsa hallitsemiseksi Virtanen käyttää päivittäin suuria annoksia morfiinia ja kipustimulaattoria, jota hän ohjaa kaukosäätimellä. Ihon alle on asennettu keskusyksikkö ja puolitoista metriä johtoja, jotka syöttävät sähköä hermosäryn lievittämiseksi.
Muiksi päivittäisiksi kivunhallintamenetelmiksi Virtanen luettelee kipuhypnoosin ja mindfullnessin, jota kutsutaan myös tietoiseksi läsnäoloksi.
Radiofrekvenssi- eli RF-hoidoissa selkää piikitetään, ja hermoja lamautetaan radiotaajuusenergialla. Toimenpide on sen verran iso, että Virtanen menee sairaalaan jo edellisenä päivänä. Hoidon jälkeen vasen jalka on pari päivää pois pelistä.
Tämän jälkeen kipulukema laskee yleensä yhdellä pykälällä, ja vaste kestää kuudesta kahdeksaan viikkoa.
Kaikista keinoista huolimatta kipukohtauksen aikana Virtasen kivun voimakkuus on numeerisella asteikolla kymppi.
Ikuisesti sinun
Nelisen vuotta sitten Virtanen oli palaamassa avustajansa kanssa kauppareissulta kotiin, kun hän nousi autosta huonossa asennossa. Silmissä sumeni ja Virtanen putosi polvilleen betonilattialle.
Musertavat kipukohtaukset olivat Virtaselle hyvinkin tuttuja, mutta tällä kertaa kivun keskelle ilmestyi lierihattuinen mieshahmo, joka kertoi matalalla äänellä nimekseen Mr. Pain ja lisäsi olevansa “ikuisesti sinun”.
– Ensimmäinen tunne oli, että nyt Pasi-poikaa viedään. Joko tullaan hulluksi tai sitten lähdetään yläkertaan, Virtanen muistelee.
Pari viikkoa myöhemmin kaupan pihalla iski toinen kipukohtaus, ja Mr. Pain ilmestyi jälleen. Tällä kertaa Virtanen päätti aloittaa dialogin alitajunnastaan syntyneen hahmon kanssa.
Aluksi Mr. Pain oli kuin salarakas, josta Virtanen ei kertonut edes perheelleen, mutta nykyään herrat juttelevat estoitta joka ikinen päivä.
– Tai minä juttelen ja Mr. Pain vittuilee, Virtanen tarkentaa.
“Kipu on mahdollisuus”
Kun Virtanen havahtuu siltä lyhyeltä yöunelta, jonka hän on onnistunut saamaan, Mr. Pain on vierellä odottamassa.
– Yleensä kysyn ensimmäiseksi, että minkälainen päivä meille on tulossa, Virtanen kertoo.
Mr. Pain kuittaa, että eiköhän Virtanen sen arvaa.
Vastalauseeksi Virtanen heiluttelee morfiininappejaan tai kipustimulaattorin kaukosäädintä, Mr. Pain lähinnä huvittuu.
Vaikka Mr. Painin tavoite tuntuu olevan pilata kaikki – erityisesti kaikki kiva – ei Virtanen missään tapauksessa halua luopua Mr. Painista.
– Väitän että ilman sitä mun elo olis paljon kurjempaa. Siitä on tullut mulle niin kuin kumppani, ja sitä kautta mä oon huomannut, että kipu on mahdollisuus.
Virtanen kuitenkin tiedostaa, että jokaisen kipu on erilainen.
– En mä voi kenellekään sanoa, että arvosta kipuasi, mutta kun ymmärtää, että kipu myös antaa elämälle paljon, niin sitä oppii arvostamaan.
Mitä ihmettä kipu antaa elämälle?
– Kivun kautta saa paljon kärsivällisyyttä ja näkee niitä pieniä asioita. Arvomaailma on mennyt ihan uusiksi, ja se on vain ja ainoastaan kivun ansiota.
Kivun kanssa keskustelemista voi harjoitella
Virtasen mukaan Mr. Pain on keino ulkoistaa kipu. Kun ongelmalla on kasvot, tunteenpurkauksetkaan eivät sinkoile niin herkästi väärään osoitteeseen, esimerkiksi puolisoon.
Ilmiö ei ole ennenkuulumaton. Kipututkija Tage Orenius kertoo törmänneensä hieman vastaaviin tapauksiin. Virtanen on kuitenkin hänen mielestään ääriesimerkki.
– Hän on vienyt tällaisen luovan taidon käydä dialogia kivun kanssa ihan tappiin asti, tavallaan sivupersoonan kautta, Orenius jatkaa.
Kuka tahansa voi aloittaa dialogin kipunsa kanssa, ja sitä voi Oreniuksen mukaan harjoitella. Vuoropuhelun avulla kipu ei välttämättä näyttäydy enää staattisena vihollisena, vaan suhtautumiseen tulee joustavuutta.
Virtanen ei enää harjoittele, vaan hän juttelee Mr. Painin kanssa ihan kaikesta.
Siis melkein kaikesta.
– Ainoa asia, josta me ei Mr. Painin kanssa keskustella on kuolema, koska hänkin tajuaa, että se on sitten game over.