Pääsevätkö somevaikuttajat liian helposti kirjailijoiksi? Viimeisen viikon aikana keskustelu somejulkkisten kustannussopimuksista on ollut vilkasta. Somevaikuttajilla on jo valmiiksi suuri yleisö, jolle kirjaa on helppo markkinoida, minkä takia monet ovat epäilleet kustantamoiden ottavan vaikuttajia riveihinsä liian heppoisin kirjallisin perustein.
Yhtenä esimerkkinä ilmiöstä on pidetty kustantamo WSOY:n kirjoittajakoulua, jonne on valittu sosiaalisen median vaikuttajia. Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun) kirjoitti viime viikolla kirjoittajakoulusta, joka on osallistujilleen maksuton.
Esimerkiksi Koko Hubara on esittänyt Instagram-tilillään kritiikkiä WSOY:n kirjoittajakoulua ja kaupallisten vaikuttajien kirjoittamia kirjoja kohtaan. Hubara on julkaissut esseekokoelman Ruskeat tytöt (2017) ja romaanin Bechi (2021) ja ollut mukana kirjoittamassa useita muita kirjoja.
– Minun näkökulmastani se kaventaa kirjallisuutta, että kirjailijoita valitaan olemassa olevan yleisön perusteella sen sijaan, että etsittäisiin taitavia kirjoittajia ja tarinoita.
Kirjallisuutta alistetaan Hubaran mukaan yhä voimakkaammin markkinalogiikalle eikä ajatella, että sillä on taiteenlajina itseisarvo.
Hän kertoo, ettei ole kaivannut vaikuttajien kirjoittamia kirjoja.
– Influenssereiden postaukset ja mainokset eivät ole kauhean hyvin kirjoitettuja tai kauhean kekseliäitä, ja niistä ei ainakaan minulle herää henkilökohtaisesti fiilis, että onpa hän taitava kirjoittaja, kirjoittaisipa hän kirjan.
Hubara ei kuitenkaan ajattele, että kirjailijan tulisi olla opiskellut kirjoittamista. Hän on itse aloittanut toimittajana ja kirjailijana ilman muodollista pätevyyttä aloille – tosin hän on opiskellut sivuaineena englantilaista filologiaa ja viestintää ja on aloittamassa tohtoriopintoja yleisessä kirjallisuustieteessä.
Hubara kertoo myös saaneensa ensimmäisen kustannussopimuksensa sosiaalisessa mediassa tehdyn työn ansiosta. Hänellä oli Ruskeat tytöt -niminen blogi, jolla oli paljon seuraajia ja näkyvyyttä. Sittemmin Ruskeat tytöt on kasvanut kokonaiseksi mediaksi.
– Totta kai kustantamo on myös nähnyt, että siinä on kaupallista potentiaalia sen lisäksi, että he ovat halunneet antaa alustan asioille, joita olen halunnut käsitellä.
Monet vaikuttajat eivät ole megajulkkiksia
WSOY:n kirjoittajakoulua ja vaikuttajien mahdollisuutta kirjoittaa kirjoja on sosiaalisessa mediassa puolustanut Eino Nurmisto. Nurmisto on sosiaalisen median vaikuttaja, ja hän on opiskellut kotimaista kirjallisuutta ja käynyt sivuaineopintoja kirjoittamisesta. Nurmisto on kirjoittanut kirjan Homopojan opas (2019).
Kirja sai alkunsa, kun Otavan alainen Nemo-kustantamo otti Nurmistoon yhteyttä ja kysyi, haluaisiko hän kirjoittaa aiheesta kirjan. Nurmisto sanoo, että joidenkin silmissä voi näyttää siltä, että hän sai kustannussopimuksen ohituskaistalta. Hän ei ole kuitenkaan samaa mieltä – hän oli kirjoittanut Tämä kylän homopoika -blogia vuodesta 2010.
– Minulla oli monen vuoden kokemus ja näkyvyys siitä, että olin kirjoittanut ja puhunut tästä aiheesta.
Hän nostaa esiin, että ohituskaistakeskustelua on käyty vuosikaudet urheilijoiden, muusikoiden ja viihde-elämän henkilöiden kohdalla.
– Siinä se ehkä onkin eri tavalla relevanttia. Jos ihminen ei ole kirjoittanut koskaan sanaakaan minnekään ja sitten kirjoittaa kirjan.
Nurmistoa häiritsee vaikuttajien kirjoista käydyssä keskustelussa ajatus siitä, että asiassa ei haluta nähdä mitään hyvää: lähdetään siitä, että kaikki vaikuttajat kirjoittavat todella huonosti ja kirjoittajakoulusta tulee valmiita kirjoja, jotka ovat kaikki surkeita.
Vaikuttajien kirjoittamien kirjojen hyvät puolet ovat Nurmiston mukaan samanlaisia kuin muidenkin kirjojen. Kirjat antavat lukijalle vertaistukea ja asiantuntemusta.
– Ei se vaikuttaja välttämättä kirjallisuudelle lisäarvoakaan anna, mutta onhan se selvää, että jos joku on kirjoittanut vaikka viisitoista vuotta julkisesti, hän on sinä aikana kerännyt yleisön, jolle kirjoitukset ja ajatukset resonoi.
Nurmisto nostaa myös esiin sen, että vaikuttajien kirjoista keskustellessa huomio on kääntynyt yksilöiden sijaan massaan. Hän korostaa, että monet vaikuttajat eivät ole “megajulkkiksia, jotka saavat satoja tuhansia euroja”.
Hubara on samaa mieltä siitä, että vaikuttajien kirjat ovat moninainen joukko.
– Ei kaikki tee samasta muotista kaikkea, kaikki ne kirjat ei ole samanlaisia, Hubara sanoo.
Hubara nostaa esimerkiksi Satu Rämön, joka on sosiaalisen median vaikuttaja ja bloggaaja. Rämön dekkari Hildur (2022) oli kesä-heinäkuussa myydyin kirja (siirryt toiseen palveluun).
Valmiista yleisöstä voi olla apua
WSOY:n markkinointi- ja viestintäjohtaja Reetta Miettinen kertoo, että sosiaalisen median vaikuttajien kirjoja julkaistaan silloin, kun vaikuttajan lähettämä käsikirjoitus on tarpeeksi hyvä – samalla tavalla kuin muidenkin käsikirjoitusten kohdalla.
Kirja saattaa saada alkunsa myös muita reittejä pitkin. Kustantajan työhön kuuluu Miettisen mukaan sopivien kirjojen etsiminen.
– Koko ajan haarukoidaan, mistä löytyisi hyvä seuraava kirja. Oli se tietokirja, kaunokirja, lastenkirja tai nuortenkirja. Varmasti on tapahtunut niin, että joku on bongannut, että tuossa on mielenkiintoinen ja hyvä kirjoittaja ja siinä on hyvä aihe.
Eikö kustantamon näkökulmasta sitten ole houkuttelevaa, että vaikuttajilla on valmiiksi isot yleisöt, joille kirjaa on helppo markkinoida? Se on Miettisen mukaan tapauskohtaista.
– Joskus siitä on todella iso apu, oli somevaikuttaja tai muuten somessa tai muussa mediassa vahvasti läsnä.
Miettinen sanoo, että valmiista brändistä tai yleisöstä ei ole haittaa, mutta se ei ole myöskään välttämätöntä. Markkinointi- ja viestintätiimin tehtävä on saada kirjalle näkyvyyttä.
Vaikuttajien kirjoittamien kirjojen määrä on Miettisen mukaan kasvanut, sillä myös somevaikuttamista on nykyään enemmän.
Miettinen kertoo, että WSOY:n kirjoittajakoulu oli osa yhteistyökumppanuusajatusta.
– Ollaan tehty vuosia tiettyjen vaikuttajien kanssa yhteistyökuvioita kirjojen lisänäkyvyyden eteen ja tutustuttu näihin ihmisiin hyvin.
Hän ei tiedä, tuleeko kirjoittajakoulun puolelta käsikirjoituksia. Mikäli tulee, kustantajat arvioivat ne samoin laatukriteerein kuin muutkin käsikirjoitukset.
Kirjoittajakoulun saama kritiikki on yllättänyt Miettisen. Hän kertoo seuranneensa aiheesta käytyä keskustelua. Monet ovat huolissaan kirjallisuuden tulevaisuudenkuvasta, mutta Miettinen ei näe syytä huoleen.
– Huoli kirjallisuuden rappeutumisesta on mielestäni täysin turha. Suomessa kustannetaan ja julkaistaan mielettömän hienoa ja laadukasta kirjallisuutta, vaikka kielialue on pieni.
“Vaikuttajakirjoissa on omat lainalaisuudet”
Vaikuttajien kirjoja on julkaistu paljon lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella. Otavan lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannusjohtaja Kaisu-Maria Toiskallio kertoo, että buumi alkoi viisi vuotta sitten, kun Otava julkaisi Roni Backin ja Ville Kormilaisen Tubettajan käsikirjan (2017). Samoihin aikoihin julkaistiin tubettaja Maiju Voutilaisen runokirja Itke minulle taivas (2017).
Vaikuttajien kirjoilla on lasten- ja nuortenkirjallisuudessa myös tehtävä: innostaa lapsia ja nuoria tarttumaan kirjaan. Toiskallio kertoo, että vaikuttajien kautta lapset ja nuoret tavoitetaan paremmin kuin perinteisen median avulla.
Hän uskoo, että porttiteoria voi toimia lukemisesta innostamiseen. Kun kirjojen maailmaan löytää, löytyy sieltä vaikka mitä.
– Kunhan joku asia lasten ja nuorten maailmassa saisi heidät ajattelemaan, että kirja on muutakin kuin koulutyöhön liittyvä pakollinen asia.
Toiskallio kertoo, että vaikuttajat pääsevät julkaisemaan kirjoja “varmasti hieman helpommin” kuin tavalliset ihmiset, mutta kaikkea ei julkaista, mitä tarjotaan. Samalla kun vaikuttajien kirjoittamien kirjojen määrä on kasvanut, myös seula on tiukentunut.
– Tarjonta on isoa ja joka kerta mietitään tarkasti, täyttyykö tässä sellaiset kriteerit, joita me halutaan. Kaikilla meillä, jotka teemme työtä lasten- ja nuortenkirjojen parissa, on sellainen missio, että halutaan joko houkutella kirjan tai lukemisen pariin, innostaa, jakaa tietoa tai inspiroida.
Toiskallio kertoo, että vaikuttajakirjoja ja muita lasten- ja nuortenkirjoja valitaan osittain myös eri kriteerein.
– Vaikuttajakirjoissa on omat lainalaisuudet. Kyllä me siinä katsotaan tietenkin, kuinka paljon on esimerkiksi seuraajia. Onhan hyvin eri tasoisia vaikuttajia.
Vaikuttajakirjoja on myös erilaisia: pian julkaistava Roni Backin Matkani somen huipulle on hänen itse kirjoittamansa, kun taas esimerkiksi Vitsipitsa-konseptin kirjoissa tubettajat antavat oman panoksensa Juhana Salakarin koululaisvitsikirjoihin. On myös täytettäviä kirjoja kuten Nelli Orellin Luova kirjani ja Miisa Rotola-Pukkilan Inspiskalenteri.
Vaikuttajien valmiiksi laajat yleisöt auttavat Toiskallion mukaan myös kirjojen myynnissä.
– Totta kai se auttaa. Se on huomiota, jota ennen on ehkä saatu laajalla mainonnalla. Vaikuttajilla on jo oma yleisö ja heillä on suora yhteys faneihin.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella jutusta 26. elokuuta kello 23:een asti.