KUŠUHUMKA, UKRAINA Kušuhumkan kaltaisia kyliä on Kaakkois-Ukrainassa lukuisia. Siellä täällä näkyy vanhoja omakotitaloja siisteine pihoineen hiekkatientien varrella.
Sota on täältä kaukana, tykistötulen ulottumattomissa.
Silti Venäjä on iskenyt myös tänne Kušuhumkaan kalliilla ohjuksilla. Kylä sijaitsee lähellä suurta Zaporižžjan kaupunkia.
Iskut ovat tulleet yllättäen, ilman järjellistä selitystä.
Vera seisoo kyyneleet silmissä naapuritalon raunioissa. Kaksi viikkoa sitten hänen läheinen ystävänsä, Tania, menehtyi keskellä yötä ohjusiskuun.
Pelastajat eivät olisi löytäneet häntä raunioista, elleivät kissat olisi maukuneet raunioiden päällä.
Pihalla on nytkin useita kissoja ja lempeä vartiokoira. Ne eivät ole jättäneet kotinsa, vaikka kotitalosta ei ole enää mitään jäljellä.
Naapuri otti yhden kissan luokseen, mutta se karkasi välittömästi tänne, Vera sanoo.
Vera ei ymmärrä, miten hän selvisi hengissä sinä yönä. Venäjä ampui kolme järeää S-300-ohjusta alueelle.
Nämä ilmantorjuntaohjukset on kehitetty sotilaskoneiden pudottamiseen, ei rakennusten tuhoamiseen. Venäjä on puolen vuoden aikana tehnyt tuhansia ohjusiskuja eri puolille Ukrainaa.
Vera kertoo heränneensä ensimmäiseen iskuun, mutta tuupertui lattialle. Sen jälkeen hän ei muista mitään, mutta naapurit ovat kertoneet, että alueelle osui kolme ohjusta.
– Räjähdys oli niin kova, että kuuloni vaurioitui toisesta korvasta, Vera sanoo.
– Toivon, että heidät kaikki ammuttaisiin, jotta he eivät pääsisi pälkähästä, Vera sanoo yhtäkkiä venäläisistä, mutta pyytää heti anteeksi kielenkäyttöään.
– En vain voi antaa heille anteeksi. Tanialla on yksi poika ja hän on rintamalla, hän kertoo.
Lähes puolet asukkaista pakeni sotaa
Kušuhumkan kylän sihteeri Viktoria Krevenko kertoo, että Venäjä on kahteen otteeseen iskenyt ohjuksilla kylään. Iskut ovat tapahtuneet heinä- ja elokuussa.
Noin sata taloa on tuhoutunut tai vaurioitunut iskuissa.
– Minusta kyseessä on kansanmurha. Venäläiset haluavat tuhota meidät. Täällä ei ole sotilaita, vain tavallisia kansalaisia. He haluavat tuhota meidät, Krevenko toistaa.
Krevenkon mukaan kylän vajaasta 18 000 asukkaasta noin neljäkymmentä prosenttia lähti sotaa pakoon.
Hän arvioi, että suurin osa heistä on palannut takaisin vaaroista huolimatta.
– Sanoisin, että noin kymmenen prosenttia asukkaista on edelleen muualla. Ihmiset palaavat takaisin, vaikka vaara on oikeastaan kasvanut täällä. Venäjän iskut ovat tapahtuneet viime viikkoina, Krevenko kertoo.
Kylässä on lisäksi noin tuhat maan sisäistä pakolaista. He ovat paenneet Venäjän miehittämiltä alueilta Melitopolista ja Tokmakista.
Kotien korjaaminen on vaikeaa
Ludmila Kapran on menossa ostoksille Kušuhumkan ruokakauppaan. Hän on yksi monista, jotka ovat palanneet takaisin kylään.
Maaliskuun alussa hän pakeni tyttärensä kanssa Dnipron kaupunkiin. Mutta jo huhtikuussa he palasivat takaisin.
– Täällä on hengenvaarallista, mutta koti on aina koti. Alussa oli valtava epävarmuus. Nyt olen kuitenkin varma, etteivät venäläiset etene tänne.
Ludmilan mukaan ohjusiskut ovat pelottavia.
– Tietysti täällä on äänekästä, mutta sotilaamme taistelevat venäläisiä vastaan ja kaikki päättyy vielä hyvin.
Ludmila kertoo, että suuri osa työpaikoista on suljettu sodan takia. Se on suuri haaste. Hän saa valtiolta pientä tukea, koska hänen tyttärellään on epilepsia.
Talojen korjaaminen nopeasti asuinkuntoon on vaikeaa. Viranomaisilla ei ole paljoa apua tarjota. Sen sijaan vapaaehtoiset ovat tulleet apuun sekä läheltä että kauempaa.
Lähistöllä asuva Anna korjaa taloaan. Yksi seinistä lähes murtui, kun Venäjän ohjus osui lähistölle. Myös katto vaurioitui ja ikkunat tuhoutuivat.
– Kyläläiset ovat auttaneet ja vapaaehtoisia on tullut myös kauempaa. Yksi yritys lahjoitti meille ikkunoita, Anna kertoo.
Hän haluaa erityisesti kiittää ulkomailta saatua rahallista apua. Ilman sitä taloa ei olisi voitu korjata.
– Hinnat ovat nousseet valtavasti, etenkin rakennustarvikkeiden hinnat, Anna toteaa.
Lue lisää:
Uusimmat tiedot Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan
Viisi Ukrainassa käynyttä Ylen toimittajaa kertoo hetkistä, jotka eivät unohdu